Kirjoitukset avainsanalla portaikko

Kuten edellisessä postauksessa kotimme portaikkoa esitellessäni kerroin, ostin pitkästä aikaa jotain uutta vihreää taloomme. Portaikkoon kuuluvassa parrussa on vuosikaudet ollut paikallaan kiinteä valkoinen ruukku mahdollisille kasveille. Siinä oli aikanaan  varmaankin joku kultaköynnös - pitäisi varmaan kaivaa esille vanhoja valokuva-albumeja muistin virkistämiseksi tältä osin. Sen muistan sattuneesta syystä, että parrussa roikkui myös kaksi todella suurta saniaista. Paino sanalla OLI!!! Saniainen ei kestä vaihtoa isompaan ruukkuun - ei ainakaan meillä kestänyt kumpikaan yksilö. Sen opin heti kerralla eikä meillä ole sen koommin saniaisia ollut. Noh, ei sen enempää vanhoista kasveista.

Nyt löysin uuden kasvituttavuuden käydessäni kukkakaupassa tutustumassa vaihtoehtoihin kasveista, jonka voisin laittaa kasvamaan tuohon portaikon ruukkuun. Kasvi on nimeltään hernevillakko. Kerrankin voi sanoa, että nimi vastaa kasvin näköä vallan mainiosti.

Mielestäni se on ulkonäöltään jotenkin herkkä kasvi. Voi jopa olla, että liiankin hentoisen näköinen näin alkuvaiheessa, kun huomioi paksun parrun, jossa sen varret roikkuvat. Oletan, että kyseessä olisi "ei niin kovin vanha yksilö", tai ainakin toivon, että se tuosta vankistuisi ja rönsyilisi enemmänkin.

Tässä hernevillakossa on muuten semmoinen mukava ominaisuus, että se pärjää ilman kastelua pitempäänkin kuin viikon. Ja miksiköhän? Siksipä juuri, että kasvi kerää nestettä noihin pieniin hernepallukoihin. Minullehan tämä on vallan loistava tieto, kun muutoinkin kastelen harvoja kasvejani kerran viikossa (tai joskus satunnaisesti harvemminkin). Niin ja syksyllä siihen pitäisi ilmestyä valkoisia kukkia. Hernevillakon pitäisi kestää kovaa paahdetta, joten varmaan sopisi terassille tai kuistillekin kesäkasviksi.

Jos nyt epäonnistun tämän kasvatuksessa, kerron kyllä :)

Leppoisaa viikkoa sinnekin! 

I have found a new plant (Senecio herreianus, strimpspärlstånd på svenska) to our house. Let's hope it will survive!  Lovely week to you too.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin tänään pikaisesti kukkakaupassa kyselemässä kasvia, joka sopisi portaikkoomme. Alkujaan pidin portaikossa roikkumassa valtavan kokoisia saniaisia, mutta kerran päätin vaihtaa ne ehkä kymmenen vuoden jälkeen isompiin ruukkuihin. Eivät tykänneet yhtään siitä toimenpiteestä. joten ei ole ollut kasveja sen jälkeen portaikossa. Yksi valmiiksi asennettu ruukku isossa palkissa on ollut tyhjillään. Huomasin tuossa asetellessani kasvia paikoilleen ja hieman sitä kuvatessani, että teenpä ensin sen, että kuvaan kerrankin pelkästään portaikkoamme. Palataan sitten kukka-asiaan toisessa kirjoituksessa. 

Meillä portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä keittön ja olohuoneen keskellä on todellinen centerpiece kodillemme. Siitä kuljetaan aika monta kertaa päivässä edestakaisin. Porrasharjoitusta on vuosikymmenten aikana tullut melkoisesti. Ja taitaa olla jatkossakin ihan parasta treeniä lihaskunnolle ja polvinivelillekin.

Kuten kuvasta huomaat meillä on nykyisin asennettu lapsiportit. Aivan välttämätön ja täydellinen kapine, kun pienet puolitoistavuotiaat pojat tulevat käymään. On muuten heillekin aivan mahdottoman kiinnostava paikka nuo portaat ja täällä ovat oppineet konttaamaan portaita ylös ja alas. Niin ja vähitellen sitten oppivat nousemaan ne kävellen ja niinpä! juoksemaan niissä. Siitä onkin aikaa, kun ovat omat lapset vilistäneet portaikossa kavereineen.

Koska talomme on olohuoneen kohdalta semmoiset seitsemän metriä korkea, tulee portaikkoonkin valoa niin ylhäältä kuin alhaalta. Joskus yöllä, jos sattuu heräämään, voi melkein huoletta kävellä alakertaan ilman valoja. Ulkoa tulee katuvaloista sen verran valoa sisään, vaikka tällä puolen taloa ei suoraan olekaan katua. Semmoista tämä kaupunkielämän valoisuus on. Juu, juu - kyllä en kovin usein yöllä talossa hiippaile ja laitan valot tarvittaessa päälle! Kiitos ystävällisistä ajatuksistanne turvallisuusnäkäkulmasta :) Totean samalla, että suurta viisautta oli suunnitella portaikko niin, että siinä on peräti kaksi tasannetta. Ylemmällä tasanteella roikun ylhäällä olevassa kaiteessa ja venytän siinä kipeää selkääni, kun sellaista kipua on. Joskus on!

Sellainen ihana puoli tässä portaikossa keskellä taloa on myös se, että keittiöstä voi melkeinpä seurustella olohuoneen puolelle, jos joku istuu olohuoneessa. Sitten meidän toinen televisio on portaiden alla, joten tällainen uutisfriikki voi seurata iltauutisia mukavasti keittiössä puuhaillessa kuuntelemalla ja sitten vain pyörähtää katsomaankin portaiden toiselle puolelle, jos on jotain kiinnostavaa. Niin ja piiloleikkejä voi leikkiä kiertämällä ja kurkkimalla eri puolilta portaikkoa pientä piiloon menijää. Mitenkähän elettäisiinkään, jos olisi ollut toisenlainen porrasratkaisu tässä talossa, mietin vain...

Nyt sitten olette nähneet vihdoinkin tämän kokonaisuuden, ujostelematta juuri sellaisena kuin koti tällä hetkellä näyttää. Ihmeellistä, että meni kaksi ja puoli vuotta ennen kuin sain aikaiseksi tämän kodin ehdottoman keskipisteen kuvattua ja esiteltyä.  

Valoisaa viikonloppua! Kyllä on ihanaa, kun vihdoinkin tuntuu, että kevät tulee!

Staircase in the middle of our house is a real centerpiece. I took some snaps finally of it. As you can see it is always ready for grandkids too :) Have a lovely weekend. Spring, it's coming!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat