Kävin tänään pikaisesti kukkakaupassa kyselemässä kasvia, joka sopisi portaikkoomme. Alkujaan pidin portaikossa roikkumassa valtavan kokoisia saniaisia, mutta kerran päätin vaihtaa ne ehkä kymmenen vuoden jälkeen isompiin ruukkuihin. Eivät tykänneet yhtään siitä toimenpiteestä. joten ei ole ollut kasveja sen jälkeen portaikossa. Yksi valmiiksi asennettu ruukku isossa palkissa on ollut tyhjillään. Huomasin tuossa asetellessani kasvia paikoilleen ja hieman sitä kuvatessani, että teenpä ensin sen, että kuvaan kerrankin pelkästään portaikkoamme. Palataan sitten kukka-asiaan toisessa kirjoituksessa. 

Meillä portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä keittön ja olohuoneen keskellä on todellinen centerpiece kodillemme. Siitä kuljetaan aika monta kertaa päivässä edestakaisin. Porrasharjoitusta on vuosikymmenten aikana tullut melkoisesti. Ja taitaa olla jatkossakin ihan parasta treeniä lihaskunnolle ja polvinivelillekin.

Kuten kuvasta huomaat meillä on nykyisin asennettu lapsiportit. Aivan välttämätön ja täydellinen kapine, kun pienet puolitoistavuotiaat pojat tulevat käymään. On muuten heillekin aivan mahdottoman kiinnostava paikka nuo portaat ja täällä ovat oppineet konttaamaan portaita ylös ja alas. Niin ja vähitellen sitten oppivat nousemaan ne kävellen ja niinpä! juoksemaan niissä. Siitä onkin aikaa, kun ovat omat lapset vilistäneet portaikossa kavereineen.

Koska talomme on olohuoneen kohdalta semmoiset seitsemän metriä korkea, tulee portaikkoonkin valoa niin ylhäältä kuin alhaalta. Joskus yöllä, jos sattuu heräämään, voi melkein huoletta kävellä alakertaan ilman valoja. Ulkoa tulee katuvaloista sen verran valoa sisään, vaikka tällä puolen taloa ei suoraan olekaan katua. Semmoista tämä kaupunkielämän valoisuus on. Juu, juu - kyllä en kovin usein yöllä talossa hiippaile ja laitan valot tarvittaessa päälle! Kiitos ystävällisistä ajatuksistanne turvallisuusnäkäkulmasta :) Totean samalla, että suurta viisautta oli suunnitella portaikko niin, että siinä on peräti kaksi tasannetta. Ylemmällä tasanteella roikun ylhäällä olevassa kaiteessa ja venytän siinä kipeää selkääni, kun sellaista kipua on. Joskus on!

Sellainen ihana puoli tässä portaikossa keskellä taloa on myös se, että keittiöstä voi melkeinpä seurustella olohuoneen puolelle, jos joku istuu olohuoneessa. Sitten meidän toinen televisio on portaiden alla, joten tällainen uutisfriikki voi seurata iltauutisia mukavasti keittiössä puuhaillessa kuuntelemalla ja sitten vain pyörähtää katsomaankin portaiden toiselle puolelle, jos on jotain kiinnostavaa. Niin ja piiloleikkejä voi leikkiä kiertämällä ja kurkkimalla eri puolilta portaikkoa pientä piiloon menijää. Mitenkähän elettäisiinkään, jos olisi ollut toisenlainen porrasratkaisu tässä talossa, mietin vain...

Nyt sitten olette nähneet vihdoinkin tämän kokonaisuuden, ujostelematta juuri sellaisena kuin koti tällä hetkellä näyttää. Ihmeellistä, että meni kaksi ja puoli vuotta ennen kuin sain aikaiseksi tämän kodin ehdottoman keskipisteen kuvattua ja esiteltyä.  

Valoisaa viikonloppua! Kyllä on ihanaa, kun vihdoinkin tuntuu, että kevät tulee!

Staircase in the middle of our house is a real centerpiece. I took some snaps finally of it. As you can see it is always ready for grandkids too :) Have a lovely weekend. Spring, it's coming!