Marraskuussa Helsingissä: Osa 2 näyteikkunoiden ihastelua, yleistä haahuilua ja pelkistämisen ajatuksia

Kuten kerroin edellisessä kirjoituksessani viime viikkoni täyttymisestä päivähoitoelämän seuraamisesta pieninä annoksina, olin myös mietteissäni marraskuusta vuoden kiertokulussa. Viikkooni mahtui myös muutakin, josta tässä jutussa.

Lähdin ehkä aika isoin odotuksin erilaiseen viikkooni ja melkein kerkesin ahtaa viikonpäivät täyteen ohjelmaa ja tapaamisiakin olin aikonut sopia joka päivälle perheen, tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa siksi aikaa, kun lapsenlapset olivat päivähoidossa. Onnekkaasti kaikkia osin toivomianikin tapaamisia ei päiviin tullut, mutta tosiasiassa viikko oli niin kiva kaupungilla kiertelynkin osalta. Liikkuminen I ja P -junilla teki kyllä vaivattomaksi siirtymisen kaupunkiin ja sieltä pois, mutta käveltyä tuli tälläkin viikolla aivan hurjia määriä. Enimmillään reilusti yli 20 000 askelta päivässä, kännykän näytön mukaan

Joku outo kuvitelmani oli kotoa lähteissäni, että nyt kun menen pääkaupunkiin, näen kaikkea ihanaa jouluista ja pääsen tunnelmaan. Siis niin paljon olen lukenut siitä miten innokkaimmat jo joulua valmistelevat, että luulin sen minultakin onnistuvan tuosta vain, kunhan pääsen uusien virikkeiden äärelle. Seuraavaksi muutama tuokiokuva kaupungilta ja minkälaisin ajatuksin palasin kotiin?

Kahvilassa

Näin jälkikäteen ajateltuna viikko sai minut jotenkin ajatuksissani pelkistämisen tielle. Vielähän en tiedä johtaako se mihinkään, mutta ihan ajatus kyllä ilahduttaa jo nyt. Antakaas, kun kerron viikosta tarkemmin. Eräänä päivänä olin asettanut tavoitteeksi käydä eräässä sisustusliikkeessä, kun olin antanut itseni ymmärtää siellä olevan ehkä jotain mistä pidän. Lopputulos muuten oli, että Nougat on ihana kauppa, mutta kaikkea samaa saa Oulusta :) ja en oikeasti tarvinnut mitään.

Kaupan ovet eivät olleet vielä auenneet ja niinpä menin viereiseen Ekbergin kahvilaan odottamaan. Kaikkien runsaitten herkkuleivosten ja tarjolla olevien erikoiskahvien sijaan tilasin kupin teetä ja gluteenittoman marjapiirakan. Siinä istuin ja tajusin miten ihanasti oli ikkunaan ripustettu yksi kranssi. Kranssi, teekuppi ja marjapiirakka ja sieluni valtasi semmoinen mukava rauha. Siis sellainen, että vähemmän on enemmän olo!

Kaupungilla kierrellessä

Minä niin tykkään näyteikkunoista ja voisinpa sanoa näyteikkunaostoksista. Olen aiemminkin vain haahuillut Esplanadilla ja ihastellut näyteikkunoita. Ihan suosikkini olivat nämä ikkunat, joista otin kuvat. Juu, kävin kyllä näissä kaupoissakin katselemassa ja vähän juttelemassa. En oikeasti tarvinnut mitään, mutta kysyttävää oli. Myyjät ovat nykyään niin luonnollisia, luontevia ja ammattitaitoisia (todellakaan kaikki ei ollut ennen paremmin). Vastaavat, kun kysytään. Kysyvät oikeita asioita, oikeaan aikaan tai antavat olla ihan vain rauhassa. Valkoista, viininpunaista, harmaata ja ripaus vihreää näin joulun alla - tarvitaanko muita värejä? Olipa mukavaa ja jatkoin haahuiluani!

Yllättävä ihastus Kämp galleriassa

Juuri tällä viikolla oli monenlaista avajais- ja sisustustapahtumaa joulunkin merkeissä. No, kutsut niihin eivät toki koske tällaisia tavallisia bloggaajia, mutta tietoinen niistä olin. Siinäpä haahuilun merkeissä menin käväisemään Kämp Gallerian toisen kerroksen Garden -tiloissa, jotka oli juuri avattu. Tavallaan olin vaikuttunut siitä miten samaan kerrokseen oli koottu suomalaisen muodin ja muotoilun ehkäpä vähemmän esillä olleita yrityksiä tuotteineen. Minuun teki suurimman vaikutuksen Klaus Haapaniemen tuotteiden esittelyn alue. Nyt sitten vuorossa oli värikylläisiä ja satumaisia tuotteita. Uskoisin, että nämä uniikit tuotteet puhuttelelevat niin kotimaisia kuin ulkomaisia asiakkaita. Ainahan yksi kaunis, koristeellinen tyyny sopii pelkistettyyn sisustukseen, eikö vain? 

Ruokailemista kaupungilla

Jep, syöminen on erityisen mukavaa, jos saat pienimmän lapsenlapsen ja äitinsä kanssa mennä syömään. Tällä viikolla olikin parasta myös se, että isompien lastenlasten lisäksi sain nähdä useampana päivänä myös tätä pientä lapsenlasta. Ruokapaikkaa on mietittävä, kun mukana on pieni lapsi eli pitää olla syöttötuoli, paikka rattaille, jos ne on mukana ja ehkäpä mahdollisuus lämmittää ruokaa. No, toiselle lounaskerroistamme valitsin ruokapaikan ihan summassa googlettamalla ja logistisista syistä lähelle aluetta, jossa muutoinkin oli tarkoitus liikkua yhdessä. Punavuoren suunnasta Iso Roobertinkadulta löysin ruokapaikan Mat. Syöttötuoli löytyi, rattaat jätettiin autoon ja oli helppoa lapsen kanssa. Kyllä tuli sielläkin sellainen pelkistämisen ilon kokemus. On kyllä mukavaa tällainenkin ruokailu, että voit itse valita tiskistä haluamasi ruuan ja siitä vain otat itse juomalasisi ja aterimesi sivupöydältä. Ja minkälainen kokoelma vanhoja laseja olikaan tarjolla! Sellaista selkeätä - sanoisinpa pelkistettyä oli täällä. Vaikka ympärillä ja tällä kertaa varsin pienessä tilassa oli todella paljon ruokailijoita ja aika kova äänimaailmahan siellä oli, oli minusta ihan mukava paikka. Oma ruoka-annoksenikin oli kohtuullisen onnistunut; vuohenjuusto-parsakaalisalaattia, savukalapulla ja pinaattilettu. Suosittelen juuri siitä syystä, että on erilaista, simppeliä ja pidän tuosta astioiden kokoamisesta ikäänkuin kierrätysperiaatteella. Miksikähän kotona ei suorastaan voisi toteuttaa erilaisten eriparisten astioiden kattamista useamminkin??? Täällä se näytti tosi hyvältä. Niin ja jälleen pelkistetyltä. HUOM, että Oulussa on vastaavanlainen ruokapaikka,Tuba, jossa kaikki kalusteet ja astiat on olemassa kierrätysperiaatteella.

Niin ja en käynyt Artekin tilojen joulun odotusta varten kootussa joulupuodissa Book & Stuff ja ohitin kyllä Stockmannin jouluikkunan. Ihan parasta oli, kun tämä 1 -vuotias pikku E huudahti ihastuksesta, kun ohitimme juuri sen selkeistä hempeän värisistä hahmoista kootun ikkunaosan. Pelkistetyt hahmot, ihan parasta :)

Oikein ihanaa marraskuun jatkoa sinne kaikille! Voikaa hyvin!

During my week in Helsinki I had time also to walk around in the city. I like to do some "window-shopping" as I name it. I tried to catch some new ideas for Christmas time, but not yet for me. Actually I noticed that I liked most the simple views and places in Helsinki like the little restaurant for lunch called Mat. Is the simplification new trend in interior design for me or not?