Kirjoitukset avainsanalla Viikonloppu

Joskus tulee oikein mietittyä sitä, miten samanlaisina viikonloput vietetään, kun ollaan maalla. Elämä on ehkä hitaampaa ja yksinkertaisempaa kuin kotona. Vuodenaikojen vaihtelu tuo sen parhaan mausteen vapaa-ajan viettoon "mökkeillessä". Olenkin innostunut siitä, miten valokuvaamalla voi tallentaa vuodenaikojen vaihtelua. Kuten viime kirjoituksessa kerroin, kovasti olen nyt melkeinpä kärsinyt pakkasesta ja ulkoilu on ollut semmoista pyrähdystä ulos ollaan sitten kotona kaupungissa tai sitten maaseudun rauhassa. Ja sitten äkkiä sisälle lämpimään taloon. 

Koska ruokailut ovat myös samankaltaisia, olin tällä kertaa miettinyt tehdä poikkeuksen ja keittää perinneruokaa eli hernekeittoa.  Hernekeiton tekeminen ns alusta pitäen, vaatii sen, että laitat herneet (500 gramman paketti) likoamaan yön yli kylmään veteen. Ohje löytyy hernepussin kyljestä ja on helppoakin helpompi. No aikaa varsinaiseen keittämiseen tarvitaan kaksikin tuntia. Hernekeittohan on niin mainio ruoka, koska se on lähtökohtaisesti kasvisruoka. Halutessaan voi sitten lisätä lihaakin. 

Lihaksi päädyin käyttämään pakasteesta löytyvää poronlihaa ja sehän tiesi siltäkin osin pidempää valmistussessiota. Siispä otin lihan sulamaan edellisenä päivänä ja sitten lauantaina aamusta laitoin uuniin kypsymään. Viimeiseksi lisäsin valmista lihaa pieninä palasina muutoin valmiiseen keittoon.

Lisäksi hyödynsin valmiiksi kuuman uunin ja paistoin vielä jälkiruuaksi pannukakkua. Niin ja tein pakasteesta löytyvistä marjoista hillon. Hilloon käytin tällä kertaa mustikoita ja punaisia viinimarjoja. Tuli oikeastaan todella hyvää hilloa, vaikka tämä kombo oli minulle uusi. Tiedäthän, että pakastemarjoista voit tehdä hillon todella helposti. Tarvitset marjojen lisäksi ainoastaan hillosokeria ja hilloa voit tehdä pienenkin erän niin, että puolitat tai vaikka jaat neljäsosaan ohjeen mukaiset määrät. Ohjeet löytyy muun muassa sokerin valmistajilta googlettamalla. Ei aina tarvitse ajatella purkittamista säilöön. Kyllä makoisa hillo tekee kauppansa pannukakkujen kanssa. Jos jää ylimääräistä, käytä loput vaikka puuron kanssa tai tee maustamatosta jugurtista herkullista välipalaa lisäämällä hilloa siihen. En toki suosittele sokerin lisäämistä puuroon tai jugurttiin, mutta joskus voi herkutellakin.

Sen verran tällainen spontaani "teenpä hilloa tai pannukakkua" -tyyppinen ruuan laitto vaatii, että perusraaka-aineita on kaapissa kotona tai vapaa-ajan paikassa. Joskus on ollut mielessä kertoa, mitä raaka-aineita pidän valmiina maalla, jotta ei aina tarvitse niin perusteellisesti miettiä mitä kaapista löytyy. Ehkäpä sellaisen postauksen aika tulee, mutta tästäpä selvisi, että hillosokeria ja jauhoja, myös gluteenittomia, on aina meillä valmiina. Täytyykin nyt käydä täydentämässä jauhovarastoja seuraavalla kauppareissulla. Hankalin osa onkin se, että muistaa tehdä täydennykset ennen seuraavaa reissua.

Tosiaankin, laskiaisen aika jo lähestyy. Silloinhan syödään perinteisesti hernekeittoa. Ja muutoinkin talvikautena keittoruuat ovat oikein mainiota, miksei helppoakin ruokaa. 

Oikein mukavaa viikkoa ihan kaikille!

 

We were in our cottage (it's a very modest small house) last weekend. This time I decided to cook very traditional pea soup and baked pancake for desert. Okey, okey, I made also some jam :) If you have time enough, it's nice to do some slow food like I did this time.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voi, miten nopeasti elokuu menikään. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan viettämässä elokuun viimeistä viikonloppua maalla. Eilen lauantaina oli tosin opiskelupäivä, mutta sen jälkeen ajelin tänne Iijokivarteen miehen perässä.

Aika usein on tullut tänne saavuttua käveltyä ensin rantaan ihan vain kurkkaamaan miltä joella näyttää. Ensimmäiset kuvat joelta tulikin napattua heti. Nyt myös menin melkeinpä heti pienen sankon kanssa keräämään mustia viinimarjoja jälkiruuaksi illalliselle. Ovat muuten suorastaan järjettömän hyviä sellaisenaan. Ihan piti pohtia sitäkin, miksi tuoreen marjan maku ei vain säily niin loistavana pakastettaessa. Suurta vääryyttä ainakin mustille viinimarjoille.

Täällähän ei vietetä varsinaisesti venetsialaisia emmekä me kaksistaan pidä mitään huvilakauden päättäjäisiä. Meillä nämä käynnit maalla jatkuvat läpi talven, joten siinäkään mielessä ei ole ihan samanlaista tarvetta syystoimenpiteisiin. Mutta, jotenkin tänä viikonloppuna vain tuntuu tuo alkavan syksyn saapuminen jollain erityisellä tavalla konkreettiselta. Ehkäpä tarvitsen sittenkin jotain pientä siirtymäriittiä syksyyn, tuumailin itsekseni siinä pöytää kattaessani. Niinpä siirsin tuon Beach -teemaisen lyhdyn pöydälle ja sytytin siihen kynttilän illaksi. Omat pienet venetsialaiset oli sillä valmisteltu. Täällä elämä vain on jotenkin niin yksinkertaista. 

Illallisen aikana kävi muuten tasan niin, että ennen marjajälkiruokaa oli sitten juostava ulos kuvaamaan auringonlaskua. Kyllä oli kauniit leiskuvat värit taivaalla. 

No, nyt on sunnuntai ja marjoja on pensaissa vielä ihan hurjasti, joten lähdenpä niitä vielä poimimaan. Tällaisen vapaaherratar -opiskelijan yksi onnihan on se, että voin siirtää kotiin paluun maanantaille ja viettää elokuista viikonloppua pitempään täällä maalaismaisemissa. Niin ja syytäkin on, ne marjat ...

Toivottavasti teidänkin elokuu taittuu syksyyn mukavissa merkeissä. 

 

Kommentit (0)

Taisi olla tämä viikonloppu ihan yhtä värikäs tasapuolisesti kaikkialla Suomessa. Ihan hengästyttävää oli katsella sitä värien ilotulitusta, jota näkyi niin teiden varsilla kuin perillä IIjokivarressa. Lauantaiaamuna kävin ensimmäiseksi tarkistamassa vieläkö löytyy  mustia viinimarjoja pensaista. Tänä vuonna kävi sitten niin, että saatiinkin vallan erinomaisia marjoja, suorastaan spätleseä :) Ihan olivat niin maukkaita, että täytyypä uusia ensi vuonna sama juttu. Jättää osan mustista viinimarjoista syyskuun viimeiseen päivään poimittavaksi, melkeinpä suosittelen. Ei toki sovi silloin, jos on kovin kylmänarat kädet. Nimittäin sattui olemaan hieman viileä keli ja jätinkin loput poimimiset sunnuntaille.

Iltapäivällä kävimme hieman ajelemassa puolison kotimaisemissa, jolloin tuli katseltua tämän vuotista ruskaa enemmänkin ja, joka on tänä vuonna aivan erityisen kaunis. Ruskan värien innoittamana iski jälleen stailauksen kaipuu, jotta saisi illalliselle samaa värikylläistä tuntua kuin oli ulkona.

Ruokailu noudattaa meillä maalla ollessa lähes aina samaa ja turvallista linjaa. Kalaa, perunoita, kasviksia, salaattia. Mitäpä sitä muuta. On tullut käytettyä kattauksessa poron sarvia, lehtikuusen käkkäräisiä oksia ja käpyjä. Nyt kokosin isoon vanhaan puukuppiin värikylläisen pihlajanmarjan oksan, jokusen vielä maasta löytyvän valkoisen kukkasen sekä linnun sulkia. Niitähän puoliso on tullut keränneeksi metsässä kulkiessaan. Tuloksena sitten oli tällaista väri-ilottelua.

Jälkiruuaksi oli tarjolla tietysti niitä makeita ylikypsiä ja melkeinpä jäisiä mustia viinimarjoja, hilloja (siis lakkoja, suomuuraimia tai valokkeja ihan murrealueittenne tavalla ilmaistuna) ja lisäkkeeksi ihanaa smetanasta ja fariinisokerista tehtyä sekoitusta. Kiitos ohjeesta ystäville, jotka sitä ensi kertaa tarjositte kesällä mansikoiden kera. Hyvin sopi tämä lisäke näillekin marjoille.

Lopuksi on ihan melkeinpä pakko jakaa viikonlopun kaunein kuva, jonka nappasin päivällä ajellessamme. Oli taianomaista havaita, että vesi voi olla niin kirkasta, että järven pohjassa näkyy kiviä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat