Kirjoitukset avainsanalla lapsenlapset

Aika on ihan parasta perhelomailussa ja yhdessäolo. On se kumma, että ajantaju muuttuu. Toki se on selvä, että pienten lasten mukana ollen, täytyy huolehtia perustarpeista suunnilleen ajallaan. Senkin voi tehdä lomaillessa sillä lailla rennommalla mielellä. Paikat vaihtuvat eikä se nyt niin ole tarkkaa lomaillessa, että kaikki menisi just niin kuin kotona ja arjessa. Se on vaihtelua lapsellekin, saada olla hieman vapaammin.

Herkuttelu. Aakkosissa sattuu herkuttelu tulemaan seuraavaksi - ei mitenkään johdu siitä, että olen herkkusuu :) On se vaan niin hauskaa katsoa kuinka viisivuotias nielaisee menemään smoothiensa koristeltuna vaikka millä herkuilla, kuten kuvasta näkyy. Siskollansa oli samanlainen, mutta pinkin sävyissä.  Tämä herkku syötiin lomaviikon alussa Oulun Nallikarin kahviossa juuri ennen kuin menimme sinne rakennettuun Talvikylään katsomaan pienimpien riemua. Nallikarin Talvikylä on kyllä onnistunut ja lapsille riemullista ajanviettoa tarjoava idea ja paikka; valtaisa lumiliukumäki, labyrintti, mönkijä- ja poniajelut sekä porot. Harmillisesti jäi kuvaaminen vähemmälle, kun ympärillä oli lapsia ja vanhempia eikä kuvia sitten voi julkaista, jos on tunnistettavia henkilöitä. Neito M pääsi poniajelulle jonkun toisen tytön kanssa.

Hotelli Pikku-Syötteellä Olemme yöpyneet vuosikymmenten saatossa yhdessä perheen kanssa ja myös omilla työmatkoillamme hyvin erilaisissa hotelleissa tai majapaikoissa. Voi sanoa, että kaikkea mahdollista nuorisomajataloista korkeatasoisiin hotelleihin on nähty ja koettu.

Pikku-Syötteen hotelli on Iso-Syötteen vastapäisen rinnealueen huipulla ja hotelli rinnetoimintoineen ja muut vastaavat tilat ja toiminnot kuuluvat Vuolle Setlementille. Kyseessä on varsinainen monitoimialue, koska siellä on hotellin lisäksi myös muun muassa leirikoulutoimintaa. Käyntimme ajoittui Suomen hiihtolomien jälkeiselle viikolle, joten perheitä, jotka olisivat olleet hiihtolomalla, ei ollut nyt rinteissä. 

Meidän käydessämme sattui yöpymään hotellissa samalla viikolla leirikoulussa sadan 5-6 luokkalaisen lapsen sekä lisäksi parinkymmenen vanhemman/valvojan ryhmä. Tämän määrän lapsia huomasimme luonnollisesti aamiaisaikaan ja osin mennessämme illalliselle ja sitten illalla pitkin käytäviä ennen kuin rauhoittuvat nukkumaan. Mutta mitäpä se haittaa nähdä iloisia lapsia, jotka silmin nähden nauttivat toiminnoistaan. Heillä oli koulua, harrastuksia, kiipeilyn opettelua ja laskettelua saman päivän aikana, kyllä heillä täytyi olla mukava viikko!

Hotellissa on runsaasti majoituspaikkoja ja huoneita on viidessä kerroksessa. Tilat ovat pitkine käytävineen osin myös sokkeloiset, mutta eipähän tuo haittaa kerryttää askelia. Lapsiperheet asuivat perhesviitissä, jossa on myös sauna. Heillä oli tosi viihtyisät tilat minikeittiöineen. Me yövyimme tavanomaisessa hotellihuoneessa, jossa oli sellainen minisauna.  Koska huoneemme oli ylimmässä kerroksessa, josta tullaan myös hotelliin sisään, ikkunasta aukesi näkymä suoraan vastapäiselle tunturialueelle. Näillä rinteillä kasvaa sitten marjoja ja jopa suppilovahveroita, joten syksyiset retket ovat varteenotettava vaihtoehto. Hotelli on yleishyödyllisen järjestön omistama, joten kyseessä ei ole yksityinen hotellitoiminta. Perheille, jotka eivät edellytä ns luksusta tai täysin moitteettomia yleisiä tiloja, tällainen majoitusvaihtoehto sopii oikein hyvin rauhalliseen lomailuun. Koululaisryhmille saa kyllä hakea vastaavaa paikkaa, jossa on myös mahdollisuus lasketteluun.

Laskettelemaan pääsee käytännössä hotellin pihalta, joka on kyllä melkoista bonusta varsinkin silloin, kun on itsenäisesti rinteisiin meneviä lapsia/nuoria mukana. Vanhemmat voivat sitten omaan tahtiin lasketella, kun voi päästää nuoret laskemaan omassa tahdissa. Toki liput rinteisiin täytyy ala-asemalla käydä ostamassa. Samoin varusteet vuokrataan alhaalta, jos ei ole omia mukana.

Hyvä ruoka. Lomalla osaa nauttia siitä, kun saa hyvää aamiaista, illallista ja nuotiolla paistettua makkaraa. Ei ole aina kotioloissa samanlaista. 

Aamiainen oli todella monipuolinen. Siis runsas ja ruokavaliot huomioiva. Huolimatta siitä, että koululaisryhmän lisäksi oli meitä muita hotellivieraita sekä henkilökuntaa samoilla aamiaisilla runsaasti, kaikki sujui mallikkaasti meidänkin perheen osalta. Jos olisimme olleet vain aikuisten kesken, olisi voitu siirtää aamiaiselle tuloa myöhemmäksikin.

Makkaranpaistolla ja kahvitteluilla (ja munkeilla) kuitattiin lounasta sekä välipaloja ennen illallista. Sitä lomalla olon erilaisuutta päivittäiseen normielämään.

Illallisen osalta päädyimme syömään a la Carte listan ruokia. Olimme vilpittömän yksimielisiä siitä, että ruoka oli todella hyvää! Illallisella oli kuusi aikuista ja kolme lasta taaperosta viisivuotiaaseen. Olin kyllä kuullut aiemmin, että keittiö on hyvä, mutta se ylitti odotukset. Jälkiruokaa en malttanut olla kuvaamatta, varsinkin kun tässä on menossa sokerittoman ruuan paasto. Rikoin sen ihan hyvillä mielin tämän suklaakakun ja appelsiinisorbetin äärellä. Huoh ja maistoin miehen berliininmunkkiakin kahvilassa!

Palvelu

Koska vietämme vapaa-aikaamme suhteellisen lähellä Syötteen aluetta, oli virkistävää yöpyä hotelliympäristössä ja liikkua lasten ja lastenlasten kanssa laajemminkin Syötteen alueen palveluiden parissa. Kaikki palvelut, joita käytimme, toteutettiin ystävällisesti ja viipymättä. Meitä varten esimerkiksi käytiin sytyttämässä makkaranpaistoa varten kota Pikku-Syötteen laskettelurinteen alueella juuri aikataulumme mukaisesti. Tuolloinhan oli kyseessä arkipäivät eikä ollut lomailijoiden ajankohta, joten olimme kodalla vain oman perheen kesken.

Ulkoilu, laskettelu ja liikkuminen luonnossa, moottorikelkkailusta puhumattakaan

Tällaiseen lomailuun kuuluu ehdottomasti liikkuminen luonnossa. Pienimmät lapset pääsivät harjoittelemaan laskettelua, jota olivat tänä talvena opetelleet etelämpänä Suomessa, Helsingistä katsottuna kotimaisemissa. Tällaiset rinteet (yhdeksän) kuin oli Pikku-Syötteellä, ovat vallan riittäviä perheen kanssa lasketteluun. Toisaalta muutaman kilometrin päässä ovat sitten ne isommat rinteet, joissa on mahdollisuus kokeneempien laskettelijoiden harrastaa laajemminkin laskettelua. Kävimmekin siellä, kun miehet halusivat käydä moottorikelkoilla maastossa. Oli jopa nostalgista istua paikallisessa rinneravintolassa muistelemassa aikaa, kun nuo nyt aikuiset omat lapset itse laskivat siellä ensimmäiset rinteensä. Toisaalta tuntuu hurjalta muistella sitä aikaa, jolloin ei ollut edes kypäriä käytössä laskettelussa. Nyt on niin paljon paremmin ja turvallisempaa lapsille tulla kypärät päässä rinnettä alas. 

Ympäristö ja ympäristön vaihdos on lomailun suola. Kelitkin suosivat melkoisen mukavasti. Aluksi saatiin nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ja sitten meni pari päivää pilvisessä säässä. Se, että siirryt jonnekin, jossa et ole tavanomaisesti, muuttaa jo omaa olotilaa vapaammaksi ja irrottaa arjesta. Meille isovanhemmillekin sopi aivan loistavasti se, että emme olleet tällä kertaa mökillämme perheiden kanssa ja sieltä ajaneet vajaan tunnin matkan suuntaansa näille rinteille päiväksi laskettelemaan. Tälle tavalle lomailla porukalla on tilaus jo seuraavalle talvellekin. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Useimmiten viikon lopulla sitä ihmettelee mihin kaikki aika menikään ja nyt on taas viikonloppu. Enkä ole mielestäni poikkeus näissä mietteissäni. Ja silti kyllä vain monenmoista mahtui tähänkin viikkoon. Siispä haja-ajatuksia tällä kertaa täältä olohuoneen sohvalta.

Tällä viikolla olen tehnyt töitä sisustussuunnittelun parissa, kun olen mukana erään vanhan maalaistalon keittiöremontin suunnittelussa. Muutoinkin olen hieman osallistunut kyseisen talon pintaremontin suunnitteluun ja on ollut antoisaa! Kyllä niin tykkään - ai, olen tainnut sanoa aiemminkin :)

Ja Runebergin päivä sai etsimään esille noin 50 vuotta vanhan reseptin sekä myös tekemään näitä leivonnaisia. Niitä ja laskianpullankin syötyäni tällä viikolla, tuli sitten semmoinen morkkis makean syönnistä, että pois tiehensä. Yleensä tuo tunne menee ohi enkä ryhdy sen kummempiin toimenpiteisiin. Toivon, että tällä kertaa olisi nyt toisin.

Kahviin lisättävästä makeasta se alkaa ja suklaapalat jäävät väliin. Toki leivon muille ja tarjoan makeita jälkiruokia ja itsekin saatan maistaa. Mutta, kurinpalautusta joka tapauksessa itselleni. Eiköhän se selviä kevään mittaan, onko jotain vaikutusta olotilaan, painoon?? tai sitten vaihtoehtoisesti onko vaikutusta mihinkään.  Yksi selkeä motiivi tähän on se, että olen 2 -tyypin diabeteksen riskiryhmäläinen. Ainakin on syytä yrittää tehdä sellaisia asioita, jotka ehkäisevät sairauden puhkeamisen; liikunta, ruokavalio nyt ainakin ovat ihan oman päätösten ja toiminnan varassa.

Siispä tällaiselle herkkusuulle tekee hyvää olla hieman paastolla joskus. Olen muuten joskus ollut sellaisen kokonaan makean syötävän paastolla juuri laskiaisen ja pääsiäisen välissä. Muistelen, että ei siitä ainakaan haittaa ollut. Parhaimmillaanhan paastoluontoinen toiminta voi johtaa pysyvämpäänkin ratkaisuun ja muuta elämää.

Loppuviikosta tuli muuten edellisessä jutussa esittelemäni naulakko käyttöön, kun reilu puolitoistavuotias lapsenlapsi oli yökylässä. Yökyläily on meille uusi kokemus, koska muut lapsenlapset elävät niin kaukana eikä ole mahdollista, että olisivat meillä useammin ja varsinkaan yöpyisivät ilman vanhempiaan. Joskin, kun heillä tulee ikää lisää, on varmaankin aika hieno kokemus se, että he yksin lentävät meille lomailemaan. On kyllä siunaus, että saamme tällaisia kokemuksia osaksemme. 

Olen muuten ihan valmis noiden valtavan suurten lumimassojen johdosta jo liittymään niiden joukkoon, jotka toteavat, että saisi jo riittää tämä lumen tulo. Enough is enough with snow too.

Iloista ja reipasta sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

It was a week with many happenings; interior design, baking with an old recipe and little toddler stayed with us over night and...  I am starting to have "without added sugar weeks" now. 

Have a happy Sunday and the new week you all!

 

 

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö

Erittäin usein asumisessa se kaikkein hankalin ratkaistava asia on eteinen ja vaatteiden sekä kenkien säilytys. Nehän antavat sen ensivaikutelman kodista, kun ovesta astutaan sisään. Meillä tätä taloa remontoitaessa tehtiin hyvä ratkaisu. Talon uuteen sisäänkäyntiin rakennettiin ns tuulikaappi. Siihen sijoitettiin toiselle puolelle yksinkertainen huoneenkorkuinen komero (johon voi mennä sisälle, vaan ei ole vaatehuoneen kokoinen), ja jossa säilytetään kaikkea kumppareista monoihin sekä urheiluvarusteita ja joitakin vähän rouheampia ulkoilutakkeja. Toisella puolella tuulikaappia on myös iso kaappi, jossa on laatikosto pipoille, huiveille ja hanskoille, kenkähyllykkö sekä pieni erillinen kapea syvennys naulakoineen lasten takeille (siellä säilytetään nyt minun laukkuja ja osaa kengistä). Varsinaisessa eteisessä, oikeastaan aulatilassa, muut päällysvaatteet sekä kengät säilytetään peililiukuoven takana olevassa kaapissa. Tilaahan on, mutta järjestyksen pito on ihan samanlaista kuin muissakin perheissä. Tuskin kukaan erehtyisi luulemaan, että kaapit olisivat sisätä säntillisessä järjestyksessä, poislukien toki ne kerrat, kun olen jonkun suuren innostuksen (tai oikeastaan useimmiten raivon) vallassa siivonnut kaikki paikat edes hetkeksi kuntoon :)  

Vaikka meitä nyt on ollut vain kaksi vakituista asukasta jo pitkään, on viime vuosina tullut eteen uudenlainen säilytystilaratkaisu tarpeelliseksi. Olenkin aika pitkään miettinyt, miten lisätä naulakkotilaa sellaiseen tilapäiseen tarpeeseen, kun lapsenlapset käyvät talossa. Alkujaan ensimmäisen lapsosen synnyttyä kiinnitettiin eteisen ainoaan vapaana olevaan ja kuvissa näkyvään kahden seinän kulmaan yksi erillinen koukku tähän tarkoitukseen. Se tuli sitten kiinnitettyä seinään liian alas ja yhä isommaksi kasvavien lasten takit näyttivät siltä kuin ne lojuisivat käytännössä lattialla. Oli siis aika uudistaa eteistä tältä osin. 

Pitkän miettimisen jälkeen päästiin asiassa eteenpäin ja saatiin ratkaistua tämä naulakkokysymys. Piti vain ratkaista se hankitaanko eteisen varsin kapealle seinälle yksi monikoukkuinen naulakko ylös vai tehdäänkö useammasta erillisestä koukusta naulakkoratkaisu. Tuohon jälkimmäiseen sitten päädyttiin. Ajatus on se, että pienimmiset lapsetkin voivat oman reppunsa tai vaatteet itse laittaa naulakkoon. 

Tähän ratkaisuun sain yhteistyökumppaniksi oululaisen Sisustusliike Spazion, josta hankin Muuto Dots -naulakkoja ja yhteistyön merkeissä sain alennusta hinnoista näkyvyyttä vastaan. Tämä yhteistyö sopi minulle aivan loistavasti, koska minulla on jo pitkältä ajalta vain hyviä kokemuksia heidän palveluistaan. Esimerkiksi meidän perheen ensimmäiset oikeat uudet kalusteet, jotka hankittiin tähän taloon, ne tulivat Spaziosta kolmekymmentä vuotta sitten. Nuo selkeästi 90 -lukulaisen tyylin tuolit ja sohva vilahtavat joskus kuvissakin. Yksi tuoli taitaa nytkin pilkistää kuvassa. Pitkäkestoisia hankintoja olivat.

Vaikka aluksi ajattelin, että tämähän menee kuin Strömsössä, ei tämäkään projekti ihan aluksi mennyt putkeen. Ostettuani koukut ja ne kotona sitten miehelle esittelin, saatoimme vain todeta, että eihän niitä ruuveja voikaan noin vain täräyttää meidän seinään, joka on Gyproc -levyä. Muuton koukkujen pakkauksissa olleet ruuvit olisi tulleet semmoisenaan läpi seinästä tuulikaapin puolelle. Kyseinen seinä ei ole mikään paksu kantava, vaan tuulikaapin puoleinen uusi seinä. Päädyttiin siihen, että tehdäänkin puinen levy koukuille, maalataan se ja sitten siihen kiinnitetään  koukut. Puulevyn toiselle puolelle kiinnitettiin kierretyt lyöntimutterit (5mm), jonka jälkeen levy kiinnitettiin seinään. Muuto Dots'it kiinnitettiin sitten 5 mm:n kokoisilla kierretangoilla paikoilleen levyn toiselle puolelle (6 mm:n reiät tietty tehtiin levyyn) No, ehkäpä tämä selostus meni suunnilleen oikein! 

Se mukavin osa koko prosessia oli valita mieleiset koukut. Kuten huomaatte, joukossa on kaksi pähkinänruskeaa, jotka on niin ihanat, että olisin vaikka kaikki ostanut samanlaisia. Tosiasiassa, onhan tämä kokonaisuus elävämmän näköinen tällaisenaan, kun kaikki eivät ole samanlaisia. Joukossa on lisäksi yksi tamminen ja kaksi mustaa maalattua pienempää koukkua. 

Naulakon alapuolelle sijoitin tummanruskean jakkaran. Sitähän tarvitaan, kun pienokaisia riisutaan tai puetaan, vaikkakin useimmiten istutaan lattialla ja siinäkin sujuu vaatteiden pukeminen ja riisuminen vallan hyvin. Aika näyttää tarvitaanko jakkaraa ja pitäisikö sen olla joku muu mahdollisesti matalampi ratkaisu.

Pääasiassahan tämä naulakkoratkaisu on nyt tuommoisenaan ikään kuin yksi uusi sisustuselementti, johon olen nyt ripustanut yhden laukun roikkumaan. Tosiasiassa silloin, kun pieniä takkeja, haalareita ja reppuja niihin tulee, koukut eivät ole edes näkyvissä. Mutta silloin näkymä on varmaankin se rakkain näkymä meille :)

Helmikuu on jo vauhdissa! Nautitaan kukin tavallamme runsaslumisesta talvesta.

As you see from the photos we have made a new combination of Muuto Dots hooks to our hall. We need it for our grandchildren when they come to our house. There is now place for little jackets, backbags etc ready :)

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Kauniiden naulakoiden ja koukkujen löytäminen ei ole ihan helppoa, sen huomasin itsekin, kun meillä remontoitiin eteistä ja kylpyhuonetta. Nuo Dotsit ovat varmasti yksi parhaista vaihtoehdoista, mitä tällä hetkellä on tarjolla, ja teille ne näyttävät sopivan erinomaisesti. Onnittelut hyvästä ratkaisusta !

mrs60something
Liittynyt10.9.2017

Kiitos Maija kommentistasi. Ihanaa, että tykkäät. Ja värejä on niin paljon, kauniita kaikki. Mukavaa kevättä Sinulle. Olisipa kiva joskus tavata ET:n bloggaajia livenä. Pitäisi varmaan tehdä ehdotus Sanomille, että joskus kutsuivat meitä käymään: 

Alkuun sananen marraskuusta, joka on ollut aiemmin minulle sellainen välttämätön paha kuukausi ja johon on kiteytynyt niin syvästi suomalaisen ankeuden ylistys ja valitus. Siihen kuoroon olen liittynyt minäkin. Sitten kävikin tänä vuonna itsellekin yllätykseksi, että ihan tosissaan ilahduin, kun kuulin jonkun puhuvan, että parin kuukauden päästä päivät taas alkavat pidentyä. Siis mitä? Päivät alkavat pidentyä ja sittenhän on kohta kevät. No, omaa reaktiotani jotenkin hämmästelin ja mietinkin miten olen aina jaksanut niin suuresti valittaa sitä, miten ikinä jaksaa Suomen talven yli. Ja aina olen lisännyt, että kohtahan tulee joulukin valostuttamaan elämää, jolla sitten olen motivoinut itseäni selviytymään talvesta.

No, tuleehan se Joulu niin tänä vuonna kuin joka vuosi ennen ja jälkeen tämän vuoden. Ja Joulu on aika, josta nautin suunnattomasti. Jotenkin tämä vuoden kierron ajatteleminen sai minut havahtumaan siihen, miten turhaa on stressata tosiasiasta, jolle ei voi mitään!!! Täällä sitä eletään ja sitäpaitsi aika pitkälle Keski-Eurooppaa tai Amerikkaa saa mennä ja havaita, että on niitä vuodenaikoja muuallakin ja elämä ei aina ole eikä voi olla yhtä auringonpaistetta. Mutta päivänpaistetta (siis symbolisesti) se voi olla aina! Kerronpa mikä tällä harmaalla ja sateisella viikolla toi minulle päivänpaistetta.

Olin saanut itselleni kunniatehtävän, kun minut oli kutsuttu huolehtimaan kahden lapsenlapsemme tarhaan viemisistä ja hakemisista tämän viikon ajan. Sain huomata, että viikkoon mahtui niin paljon itselleni ihmeellistä ja uutta asiaa, kun omien lasten tarha-ajoista on sen yhden sukupolven verran aikaa. Aamuiset heräämiset (puoli seitsemältä) ja lasten pukemiset, hampaiden pesut, tarhakamppeiden ja lelujen pakkaamiset (toki vanhemmatkin olivat joinakin aamuina läsnä näissä aamutoimissa töihin lähtöjensä niin salliessa) ja aah, sitten reipas kuntolenkki kahta lasta rattaissa työntäen ja osan matkaa ylämäkeä. Tämä huomio ei ole sarkasmia, se oli minulle osa viikon erinomaista kuntoilumahdollisuutta.  Ja sitten perillä, varsinkin alussa, osata mennä oikeasta ovesta viemään ensin toinen omalle puolelle ja sitten toinen omalleen ja juttelu tarhatätien (yksi setä joskus) kanssa, varsinkin pois hakiessa. Tähän kaikkeen yhdistyen kuravaatteet, muut vaatteet, ja niiden oikea-aikainen mukana kuljettaminen eri suuntiin. No, meni jokseenkin oikein omalta osaltani ja nyt viimeisenä päivänä tuntui jo siltä, että olin kuin "vanha tekijä" :) Ei voisi oma suu leveämpään asentoon mennä, kun pienet juoksivat syliin, kun menin heitä hakemaan, poislukien tietty se kerta, kun neito M. totesi turhautuneena, että hän nyt leikkii eli nosteli lapiolla kuravettä astiaan. No, mikäpä siinä, hetken odottelu ja sitten hän olikin valmis lähtemään mukaan.

Tämän viikon kohokohta oli päiväkodin vanhempaintoimikunnan organisoima Lyhtyjuhla. Kuulin, että vanhemmat ovat tätä perinteistä marraskuista tapahtumaa pitäneet yllä kokonaista 14 vuotta. Aivan hämmästyttävää, kun ottaa huomioon miten vanhemmat ovat vaihtuneet ja silti ketju ei ole katkennut. Tässä juhlassa sai olla mukana isovanhempia ja niin onnekas olin, että juuri tällä viikolla oli tämä juhla. Ja täytyy sanoa, että yhteisöllisyyden tuntu oli sitä, josta myös nautin, kun kävelimme kulkueena läheiseen metsikköön, jossa eskarilaiset lauloivat kettu juoksi yli järven... ja sitten sytytettiin yhdessä kukin omaan lyhtyynsä kynttilät ja käveltiin lyhtykulkueena takaisin päiväkodille. Siellähän sitten oli ongintaa, myyjäisiä, vohveleita ja lasten iloista kirmailua ympäriinsä. Siis oltiin ulkona ja pimeässä ja lyhtyjä oli myös päiväkodin pihan isoissa puissa. Olin kyllä todella ihastunut tästä kokemuksesta. Kiitos päiväkoti Tapanila tästä viikosta. Ja tulen kyllä toistekin lapsia tuomaan ja hakemaan. Lasten kuvan julkaisuun on saatu lupa.

Tarhaan kuljettamiseen liittyi myös se ihana kokemus, joka tuli siitä kun kävelin viemään sinne lapsia tai menin heitä hakemaan pois. Minä olen puutaloalueiden vankkumaton ihailija. Kuten tiedätte mekin asumme isossa puutalossa. Tällä alueella on PALJON puutaloja ja monissa on kaunis mansardikatto ja ihania värityksiä. Tuokin vaaleanpunainen talo, joka pilkistää - niin ihana. Vai valitsisinko keltaisen talon vai valkoisen vai sinisen?  

Lopuksi haluan todeta, että suomalainen varhaiskasvatus/päivähoito on turvallista, hyvin suunniteltua ja ehdottomasti suositeltavaa lapsille. Se antaa lapsille eväitä elämään ja valmiuksia käydä koulua ja antaa vanhemmille mahdollisuuden työhön ja opiskeluun. Varsinkin esikoulu ja nyt nämä viskarit eli viisivuotiaiden kokeilu varhennettuun esiopetukseen, minun mielestäni ns ihan huippua. Täytyy kyllä vuosikymmenten jälkeen myös se todeta, että parhaimmillaan päiväkodeissa syntyy myös läpi elämän kestäviä syviäkin ystävyyssuhteita. Tämä toki edellyteksellä, että lapset saavat elää samoissa asuinympäristöissä useita vuosia. Näin on omassakin perheessä käynyt. Samaa toivon myös lapsenlapsilleni, että niin voisi käydä, että joku päiväkotivaiheen kavereista olisi sitten aikuisenakin ystävä johon turvata.

Kirjoitin tuon kaiken välittömänä reaktionani tähän ihanaan viikkoon. Samalla toki tiedostan ne monet vaikeudet, jotka kohdistuvat päivähoitoon, kuten satojen ei -pätevien työntekijöiden ongelma pääkaupunkiseudulla tai palkkauksen haasteet. Niitä toki pitää korjata, mutta se on jonkun muun asia ottaa käsittelyyn. Minä pysyn tässä isovanhemman roolissa tällä kertaa oikein mielelläni ja nautin lastenlasten tuomasta päivänpaisteesta elämään.

I had a lovely week taking care of grandchildren in Helsinki and having great possibility to visit many times their  kindergarten. I also walked around and just enjoyed the atmosphere in this part of Helsinki. On this post I write also some words about Finnish children day care system which is excellent as my opinion.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat