Ehkäpä sinullakin on joku leivonnainen, jonka liität mielessäsi kotiisi, äitiisi tai isääsi. Minulla tällainen leivonnainen on ollut erityisesti äidin poismenon jälkeen kampanisut, tuo alunperin lappilainen leivonnainen, jonka äitini oli oppinut äidiltään.
Minun elämäni meni nuoruudessa niin, että eipä tullut leivottua yhdessä äidin kanssa mitenkään usein. Kampanisujen leipomisen opettelin vain tuijottamalla tiiviisti sitä kuinka äitini ne teki. Näin tein silloinkin, kun hän ehkäpä viimeistä kertaa niitä teki ja olin hänen luonaan käymässä. Tuijotin tiukasti miten hän niitä vanhan ihmisen käsillään teki ja samalla neuvoi minulle miten taikinaa pitää käsitellä nopeasti.
Nyt olen pari-kolme kertaa vuodessa tehnyt niitä ja tämän vuoden ensimmäinen kerta oli tänään. Kiitollisuus valtasi mielen tälläkin kertaa, kun niitä tein. Kerron nyt miten kampanisut syntyvät äitini reseptillä.
Ohje tulee tässä:
7 dl vehnäjauhoja (käytin puolikarkeita)
250 gr voita tai margariinia (käytin tällä kertaa Valion suolatonta voita, sitä maailmanlaajuisesti palkittua)
1 dl sokeria (voit tehdä myös sokerittomana)
1 tl ruokasoodaa
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl piimää
Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Pilko rasva pieniksi paloiksi taikinakulhoon. Sekoita kuivat aineet käsin rasvaan. Tässä kohdassa on hyvä toimia rivakoin ottein ja olla nopea. Taikina muistuttaa murotaikinaa tässä vaiheessa, mutta siitä pitää tulla ihan kiinteä massa ja enemmän kuin voitaikina. Laitoin valmiin taikinan hetkeksi jääkaappiin (käsien pesu on tarpeen tässä vaiheessa :) ). Levitin uunipelleille leivinpaperit valmiiksi ja laitoin uunin lämpenemään (tarkemmin tekstissä lisää)
Kampanisut tehdään sitten seuraavasti:
Ota ensin puolet taikinasta ja levitä se käsin jauhotetulle leivonta-alustalle noin yhden sentin vahvuiseksi. Hyvä jakaa kahteen osaan, jotta on helpompi käsitellä kokonaisuutta. Tämäkin vaihe tosiaan tulee tehdä käsin nopeasti taikinaa muokaten suorakaiteen muotoon. Minähän juuri tällä kertaa tein niin aivan vain hetken aikaa, että käytin ihan hetken kaulinta eikä tullut mielestäni sellaisia kuin ennen. Siispä vain käsin taikinan muokkaus koko ajan! Sitten leikataan taikina veitsellä kuvan mukaisesti muutaman sentin levyisiksi osiksi. Nämä sitten jaetaan neljään saman mittaiseen palaan, joihin tehdään veitsellä pienet viillot sakaroita varten. Sitten nostetaan uunipellille ja ei kun paistumaan. Kovasti näyttää kuvissa aika vapaalla kädellä tehdyltä ja varmaankin täytyy ryhdistäytyä ja tehdä jatkossa täsmälleen samanmittaisia ja kokoisia paloja.
Ohjeen mukaan pitäisi olla 300 asteen lämpö, mutta minulla oli reilut 250 astetta. Paistoaika on ohjeen mukaan 7 minuuttia, mutta minun uunissa valmistui hieman nopeammin (ainakin tällä kertaa 5-6 minuuttia riitti). Joskus maalla tehdessäni on taas uuni käyttäytynyt eri tavoin ja paistoaika on ollut ainakin tuo 7 minuuttia. Uunit ovat niin erilaisia ja näitä lienee tehty alunperin leivinuunissa. Äidille kävi palveluasunnossaan viimeisillä kerroilla juuri niin kuin minulle kävi viimeisen pellillisen kanssa, että uunista otettuani palohälytin sitten vinkaisi siitä kuumuudesta. Näyttää kuuluvan perinteeseen tuokin, että uunin kuumetessa paiston aikana, viimeisen pellillisen kanssa saa olla tarkkana etteivät paistu liikaa, kuten nytkin kävi. Onneksi oli vain vinkaisu :)
Tästä määrästä tuli minulla kolme pellillistä ja 32 kappaletta. Joskus olen tehnyt puolikkaasta määrästä taikinan ja sekinhän on hyvä määrä varsinkin jos tekee ensimmäistä kertaa ja jolloin voi kokeilla pienempää annosta. Olen myös pakastanut kampanisuja, niin kuin nytkin tein. Onnistuu. Se mitä en ole kokeillut, on gluteeniton vaihtoehto, mutta suunnitelmissa on sitäkin kokeilla.
Pääsiäiseen rauhoittuminen on tarpeellista ja tärkeä osa perinnettämme monille meistä. Tämä oli minun tapani valmistautua pääsiäisen aikaan. Nautitaan tahoillamme kukin omien perinteidensä ja tapojensa mukaan tästä kevään juhla-ajasta. Hyvää pääsiäistä!
Toiseksi hankin helmihyasintteja. Kovin olivat tuolloin vielä nupullaan, joten niiden osalta oli toiveita, että ne kukkivat vielä pääsiäisenäkin. Tätä kirjoittaessa voi sanoa, että eivät muuten kestä pääsiäiseen ja narsissi on menettämässä tehoaan tässä vajaa viikko ennen pääsiäistä.. Koristellakseni pöytää perhepäivällistä varten irrotin muutaman helmihyasintin sipulin ja laitoin ne pieneen lasimaljaan. Tuossa maljassahan oli minulla jouluna ne kaksi vahahyasinttia, jos joku muistaa sen kuvan nähneensä. 
Kuvissa näkyy sekä tarjolla ollut hyvä punajuurisalaatti että jälkiruoka. Palaan ehkä vielä tuohon jälkiruokaan myöhemmin ja jaan reseptin teille toisessa postauksessa. Kuvat on otettu ennen ja jälkeen ruokailun, joka oli rauhoitettu perheelle.
Kuvista huomaat, että ihan tosissani otin huoneen muutoksen sitten myöhemmin talvella, ja aivan uudesta syystä. Vuodesohva tuli hankittua joskus helmikuussa, vanha pöytä ja laatikostot on tullut sijoitettua nyt aikaisempaa paremmin ikkunan ääreen, äidin vanha patsaskin kurkistelee sohvan takaa löytääkseen paikkansa ja lamppulaatikko paljastaa tulevaa tyyliä. Ihan olen koonnut huoneeseen vanhoja artekilaisia kalusteita, Jyskistä löysin kapeat matot, jotka mukavasti sopivat vapaaseen tilaan. Huoneessa on enimmäkseen sellaista viiskytlukulaista ja samalla modernia, luulisin. Oheiset julisteet odottavat kehyksiä.
Ainakin ensimmäisten opiskelupäivien aikana tuli juuri samanlainen kokemus kuin tuli aikanaan suuresti ihailemani tanssinopettaja Matti Puron ensimmäisellä latinotunnilla. Oli vain mentävä virran mukana, seurattava opettajaa ja luotettava, että ymmärrys ja oppi kasvaa ajan myötä. Nytkin tuli tunne, että tuli aloitettua jotain, josta ei ole mitään varmuutta, että siitä selviää. Melkeinpä huimasi päästä ensimmäisellä oppitunnilla, kun aloitettiin alkeista... Mitähän tästä tulee, kun mennään harjoitustöissä pidemmälle?
Mutta, että minä niin tykkään. Aivan mahtavaa huomata, että ymmärtää ja oppii uutta. Loistavaa porukkaa ympärillä; naisia, jotka ovat menossa kohti omaa unelmaansa sisustussuunnittelijana sekä opettajat, jotka antavat kaikkensa opetuksessa. Voi, voi, että tuli kerrottua. Mutta en kyllä mitenkään olisi voinut olla kertomattakaan.
Kiitos. Makumuistoissa maistuvat tunteet.
Espressoul
Voi, kiitos Sinulle. Kauniisti sanottu.