Perinneleivonnaista pääsiäiseksi - kampanisut

29.3.2018 klo 12:27

Ehkäpä sinullakin on joku leivonnainen, jonka liität mielessäsi kotiisi, äitiisi tai isääsi. Minulla tällainen leivonnainen on ollut erityisesti äidin poismenon jälkeen kampanisut, tuo alunperin lappilainen leivonnainen, jonka äitini oli oppinut äidiltään.

Minun elämäni meni nuoruudessa niin, että eipä tullut leivottua yhdessä äidin kanssa mitenkään usein. Kampanisujen leipomisen opettelin vain tuijottamalla tiiviisti sitä kuinka äitini ne teki. Näin tein silloinkin, kun hän ehkäpä viimeistä kertaa niitä teki ja olin hänen luonaan käymässä. Tuijotin tiukasti miten hän niitä vanhan ihmisen käsillään teki ja samalla neuvoi minulle miten taikinaa pitää käsitellä nopeasti.

Nyt olen pari-kolme kertaa vuodessa tehnyt niitä ja tämän vuoden ensimmäinen kerta oli tänään. Kiitollisuus valtasi mielen tälläkin kertaa, kun niitä tein. Kerron nyt miten kampanisut syntyvät äitini reseptillä.

Ohje tulee tässä:

7 dl vehnäjauhoja (käytin puolikarkeita)

250 gr voita tai margariinia (käytin tällä kertaa Valion suolatonta voita, sitä maailmanlaajuisesti palkittua)

1 dl sokeria (voit tehdä myös sokerittomana)

1 tl ruokasoodaa

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 dl piimää

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Pilko rasva pieniksi paloiksi taikinakulhoon. Sekoita kuivat aineet käsin rasvaan. Tässä kohdassa on hyvä toimia rivakoin ottein ja olla nopea. Taikina muistuttaa murotaikinaa tässä vaiheessa, mutta siitä pitää tulla ihan kiinteä massa ja enemmän kuin voitaikina. Laitoin valmiin taikinan hetkeksi jääkaappiin (käsien pesu on tarpeen tässä vaiheessa :) ). Levitin uunipelleille leivinpaperit valmiiksi ja laitoin uunin lämpenemään (tarkemmin tekstissä lisää)

Kampanisut tehdään sitten seuraavasti:

Ota ensin puolet taikinasta ja levitä se käsin jauhotetulle leivonta-alustalle noin yhden sentin vahvuiseksi. Hyvä jakaa kahteen osaan, jotta on helpompi käsitellä kokonaisuutta. Tämäkin vaihe tosiaan tulee tehdä käsin nopeasti taikinaa muokaten suorakaiteen muotoon. Minähän juuri tällä kertaa tein niin aivan vain hetken aikaa, että käytin ihan hetken kaulinta eikä tullut mielestäni sellaisia kuin ennen. Siispä vain käsin taikinan muokkaus koko ajan! Sitten leikataan taikina veitsellä kuvan mukaisesti muutaman sentin levyisiksi osiksi. Nämä sitten jaetaan neljään saman mittaiseen palaan, joihin tehdään veitsellä pienet viillot sakaroita varten. Sitten nostetaan uunipellille ja ei kun paistumaan. Kovasti näyttää kuvissa aika vapaalla kädellä tehdyltä ja varmaankin täytyy ryhdistäytyä ja tehdä jatkossa täsmälleen samanmittaisia ja kokoisia paloja.

Ohjeen mukaan pitäisi olla 300 asteen lämpö, mutta minulla oli reilut 250 astetta. Paistoaika on ohjeen mukaan 7 minuuttia, mutta minun uunissa valmistui hieman nopeammin (ainakin tällä kertaa 5-6 minuuttia riitti). Joskus maalla tehdessäni on taas uuni käyttäytynyt eri tavoin ja paistoaika on ollut ainakin tuo 7 minuuttia. Uunit ovat niin erilaisia ja näitä lienee tehty alunperin leivinuunissa. Äidille kävi palveluasunnossaan viimeisillä kerroilla juuri niin kuin minulle kävi viimeisen pellillisen kanssa, että uunista otettuani palohälytin sitten vinkaisi siitä kuumuudesta. Näyttää kuuluvan perinteeseen tuokin, että uunin kuumetessa paiston aikana, viimeisen pellillisen kanssa saa olla tarkkana etteivät paistu liikaa, kuten nytkin kävi. Onneksi oli vain vinkaisu :)

Tästä määrästä tuli minulla kolme pellillistä ja 32 kappaletta. Joskus olen tehnyt puolikkaasta määrästä taikinan ja sekinhän on hyvä määrä varsinkin jos tekee ensimmäistä kertaa ja jolloin voi kokeilla pienempää annosta. Olen myös pakastanut kampanisuja, niin kuin nytkin tein. Onnistuu. Se mitä en ole kokeillut, on gluteeniton vaihtoehto, mutta suunnitelmissa on sitäkin kokeilla.

Pääsiäiseen rauhoittuminen on tarpeellista ja tärkeä osa perinnettämme monille meistä. Tämä oli minun tapani valmistautua pääsiäisen aikaan. Nautitaan tahoillamme kukin omien perinteidensä ja tapojensa mukaan tästä kevään juhla-ajasta. Hyvää pääsiäistä!

Kommentit (2)

Espressoul

Liittynyt2.4.2018

1/2 |

klo 20:25 | 3.4.2018

Kiitos. Makumuistoissa maistuvat tunteet.

Espressoul

mrs60something

Liittynyt10.9.2017

klo 15:00 | 4.4.2018

Voi, kiitos Sinulle. Kauniisti sanottu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

mrs60something

Charlotte Russea kahdella tavalla

klo 18:37 | 23.3.2018

Charlotte Russe on yllättäen oikeastaan helppo ja näyttäväkin jälkiruoka. Se voi myös korvata täytekakun kahvipöydässä. Olen jo kahteen kertaan tänä keväänä tehnyt samaa reseptiä soveltaen jälkiruokaa ja kahdella tavalla. Pikkuhiljaa tulen siis sinuksi tämän jälkiruuan kanssa.

Alkuperäisen reseptin löysin Kodin Kuvalehden digilehdestä, lehti 2/2018. Reseptin mukaan tehdään kääretortturulla, joka tarjoillaan semmoisenaan karamellisoiduilla appelsiiniviipaleilla koristeltuna vaahdon kanssa. Tein kääretortun aiemmin keväällä tämän ohjeen mukaisesti, mutta gluteenittomana ja tarjosin rakkaille ystävillemme, kun he olivat meillä illallisella. Koska ystävien vierailun jälkeen tapasin seuraavana päivänä naisystäväporukkaa (ja minulla oli tehtävänä jälkiruuan valmistus) niin heureka - päädyin iskemään kaksi kärpästä samalla iskulla. Syynä oli se, että toisena päivänä jäkiruuan tuli olla gluteeniton ja maidoton. Rullatessani kääretorttua laitoin toiselle puoliskolle ohjeen mukaisen täytteen ja toisella puoliskolla oli siis vastaava täyte maidottomana. Oli muuten tosi vaikea erottaa näistä palasista ja niiden täytteistä se kumpi oli laktoositonta ja kumpi oli maidotonta. Molemmat maistuivat todella hyvältä ja samalta. Älä huolestu, kohta pääset lukemaan, miten nyt sitten tein sen varsinaisen Charlotte Russen. Kuva siitä olikin jo edellisessä postauksessani, kun fiilistelin pääsiäistunnelmaa perhepäivällisenkin kautta.

Tässä sitten tulee reseptiä tähän herkkuun ja täytteen osalta lopussa myös maidottoman version ainekset, jota voit käyttää tähän jälkiruokaan tai pelkkään kääretorttuun.

Pohja:

3 munaa

3/4 dl sokeria

1/4 dl perunajauhoja

1/2 dl (reilu) gluteenittomia jauhoja (Pirkka)

1 tl leivinjauhetta

3 rkl kaakaojauhetta

Täyte:

4 dl kermaa (laktoositon)

400 gr appelsiinituorejuustoa (laktoositon)

1-2 rkl lakritsijauhetta (maun mukaan)

1 rkl tomusokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kaikki jauhot ja mausteet ja lisää varovasti munasokerivaahtoon.

Laita leivinpaperi pellille ja kaada taikina tasaiseksi pellille. Paista 7-10 minuuttia. Uuneissa voi paistoaika hieman vaihdella, mutta maksimissaan 10 minuuttia riittää. Kokeile kypsyyttä hammas- tai coctailtikulla. Kun taikinaa ei tartu tikkuun, on pohja valmis. Kumoa torttupohja hieman sokeroidulle leivinpaperille ja anna hieman jäähtyä. Irrota sen jälkeen paperi.

Vatkaa jäähtymistä odotellessa kylmä kerma vaahdoksi ja sekoita siihen appelsiinituorejuusto. Mausta lakritsijauheella ja tomusokerilla. Käytin Urtekramin raakalakritsijauhetta reilun ruokalusikallisen.

Levitä kakkulevylle noin vajaa puolet vaahdosta (käytä ihan omaa harkintaa määrän suhteen) ja kääri torttu rullalle leivinpaperin avulla. Minä käärin vanhanaikaisesti leivinpaperirullan vielä puhtaaseen astiapyyhkeeseen. Vie sitten jäähtymään kylmään jääkaappiin tai muuhun tilaan. Talvella jäähtyy hyvin parvekkeella tai muussa tilassa ulkona. Anna jäähtyä todella kylmäksi ennenkuin kokoat sen Charlotte Russen muotoon.

Varaa pyöreäpohjainen astia (käytin vanhaa kiisselikulhoa), johon kokoat jälkiruuan ja toimi seuraavasti: Leikkaa torttu reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Vuoraa astia tuorekelmulla (laitoin kaksi liuskaa tuorekelmua keskenään hieman limittäin ja kiinnitin päät kulhon ulkopintaan) ja täytä torttuviipaleilla ensin astian pohja ja sitten laita viipaleita reunoille. Koska pakostakin jää pieniä tyhjiä koloja varsinkin kulhon yläreunaan, voit hajottaa jonkun palasen ja leikata niistä pikkupaloja, joilla voi täyttää kolot. Tavoitteena ei ollut täydellinen kaunotar vaan makoisa, kotoinen jälkiruoka. Edellisestä Charlotte Russesta oli minulla aikaa melkein kaksikymmentä vuotta, tunnustan. Vaahdon osalta tein tässä vaiheessa pienen lisäyksen. Otin yhden liivatelehden, pidin sitä kylmässä vedessä ohjeen mukaan 5 minuuttia ja sitten sulatin sen kuumaan appelsiinimehutilkkaan (sattui olemaan kaapissa appelsiinimehua). Sekoitin liivatteen vaahtoon. Levitettyäni kääretorttupalaset kulhon reunoille, täytin vaahdolla tyhjän keskiosan. Kaikki ainekset riittivät valitsemaani astiaan juuri sopivasti. Koska tein jälkiruuan jo kaksi vuorokautta ennen perhepäivällistä, laitoin sen pakastimeen ja otin sulamaan tarjoilupäivän aamuna jääkaappiin. Sopivasti ennen tarjoilua vatkasin vielä kermaa ja koristelin Charlotte Russen sillä ja pienillä pääsiäismunilla. Kerman kanssa tuli haasteita eikä se vatkautunut kunnolla. Niinpä niin! Ehkäpä seuraavalla kerralla onnistuu valita kerma toisin. Kuten kirjoitin, ei niin täydellistä ulkonäöltä, mutta maistuvaa.

Täytteen osalta sain mielestäni silloin aiemmin ihan täydellistä maidotonta seuraavasti; kerman tilalta käytin Planti kauravispiä ja appelsiinituorejuuston tilalta Oatlyn påMackan maustamatonta kasvislevitettä. Voit lisätä vaahtoon reilun ruokalusikallisen appelsiinihilloa tai -marmeladia, jotta saat vastaamaan appelsiinituorejuuston makua. Sitten vain maustamaan lakritsijauheella ja tomusokerilla. Minulta toivottiin, että jakaisin reseptin tämän maidottoman vaihtoehdon takia joskus, joten tässähän se tuli jaettua laajemminkin kiinnostuneille. Pelkkään kääretorttuun riittää yksi paketti kumpaakin maidotonta tuotetta. Jos haluat tarjoilla vaahdon kanssa tai teet Charlotte Russen, sitten käytä täytteeseen määrät kuten yllä olevassa ohjeessa.

Kun nyt tällä viikolla oli liikkumisen suhteen tavallista ahkerampi, täytyy ihan jakaa tähän lopuksi kuva kävelylenkiltä Oulujoen rannasta. Siinä kaksi pukukoppia odottavat kesää ja lumetonta aikaa, kuten mekin. Onneksi ilmat suosivat ja ulkoilu on nautinto.

Toivotankin kaikille sekä herkutteluhetkiä että reippaita ulkoiluhetkiä tulevaan viikonloppuun. Nautitaan molemmista!

Kommentit (3)

hotmail sign in

1/3 |

klo 7:15 | 16.4.2018

This article has suggested to me many new ideas. I will embark on doing it. Hope you can continue to contribute your talents in this area. Thank you.

https://www.hotmailsigninguide.com

mrs60something

Liittynyt10.9.2017

klo 21:26 | 16.4.2018

Thank you so much for your comment. I am happy to share my ideas in the future too.

mrs60something

Liittynyt10.9.2017

klo 18:52 | 29.4.2018

You are welcome! Thank you for your lovely comment.

mrs60something

Retrohenkistä(kin) tunnelmaa ja pääsiäistä enteilevät ensimmäiset koristeet

klo 15:19 | 20.3.2018

Joskus yhteen viikonloppuun mahtuu niin paljon tunnelmaa ja iloa, että on vaikea kiteyttää mitä siitä kertoisi. Pitkästä pitkästä aikaa olivat pikku A ja neito M käymässä meillä maaliskuun alkupuolella. Siis viikottainhan heitä näemme facetimella, mutta sitä tunnetta, kun saa lapsenlapsen lähelle ja syliinsä ei korvaa mikään. Nyt oli semmoinen viikonloppu ja onneksi meillä oli tiedossa matka vuorostaan heidän kotiinsa vielä ennen pääsiäistä ja tavata taas.

Pääsiäinenhän on minulle iso juhla. Oli jopa aikoja, jolloin koin pääsiäisen jouluakin voimakkaammin tärkeäksi osaksi vuoden kiertoa. Pääsiäisen liittyy ainakin kaksi perheeni suurista tapahtumista; omat häät ja nuorimmaisen syntymä tapahtuivat aikanaan juuri tuolloin. Myöskin eteläpohjalaiset kotiseudun perinteet olivat niin isoja asioita, että niitä kaipaan edelleen vuosittain. Pääsiäiskokot ja -trullit kuuluivat ja kuuluvat nykyisinkin siellä perinteisiin ja nimenomaan pääsiäislauantaina.

Tällä kertaa pääsiäisen lähestyminen sai minut hankkimaan ensimmäiset sipulikukat jo maaliskuun alkupuolella. Minulle varoiteltiin, että niitä ei saa laittaa ulos, kun on pakkasta, joten kiltisti ne sitten sisäkukiksi sijoitin. Aivan merkillisesti tuo hieman kermanvalkoinen narsissi Bridal Crown mahtui tuohon varmaankin todella vanhaan Orthexin ruukkuun, joka löytyi kodinhoitohuoneen kaapin perältä. Tuli niin hauska, retrohenkinen olo, että ihan ilahduin, kun en ollut onneksi mihinkään sitä hävittänyt. Sopii kuin nakutettu tuo kaupan sisäruukku kasveineen valkoisen ruukun sisälle.

Toiseksi hankin helmihyasintteja. Kovin olivat tuolloin vielä nupullaan, joten niiden osalta oli toiveita, että ne kukkivat vielä pääsiäisenäkin. Tätä kirjoittaessa voi sanoa, että eivät muuten kestä pääsiäiseen ja narsissi on menettämässä tehoaan tässä vajaa viikko ennen pääsiäistä.. Koristellakseni pöytää perhepäivällistä varten irrotin muutaman helmihyasintin sipulin ja laitoin ne pieneen lasimaljaan. Tuossa maljassahan oli minulla jouluna ne kaksi vahahyasinttia, jos joku muistaa sen kuvan nähneensä.

Seuraavaksi aloin irrottelemaan pääsiäisen hengessä oikein kunnolla ja etsin esille kaikki keraamiset munat, joita on eri kokoisia. Ne toivat kivasti sinistä sävyä pöytään. Sitten valitsinkin siniset pellavaservetit ja niin edelleen. Olipa hauska järjestellä päivällispöytää tällä kertaa peräti kolmelle lapsenlapselle kuuden aikuisen lisäksi. Pikku L oli myös kanssamme vanhempineen. Pikku E puolestaan on vanhempineen kovin kaukana matkalla ja niinhän se on, että kaikki eivät mitenkään voi olla yhtäaikaa paikalla kovin usein.

Kuvissa näkyy sekä tarjolla ollut hyvä punajuurisalaatti että jälkiruoka. Palaan ehkä vielä tuohon jälkiruokaan myöhemmin ja jaan reseptin teille toisessa postauksessa. Kuvat on otettu ennen ja jälkeen ruokailun, joka oli rauhoitettu perheelle.

Muutoin viikonlopun ruuista kerronkin ainoastaan sen, että todellakin niin suomalaiskansallisesti ja retrohengessä tarjoilin junaan lähteville lapsukaisille (ja aikuisille) makaroonilaatikkoa. Makaroonilaatikkohan oli ns varma juttu saada lapset syömään edes jotain, vaikka junamatka jännittikin jo mieltä. Kuvissa näkyy taustalla, että olimme ottaneet esille tyttäremme vanhan nukkekodin, joka sai ainakin kahdenkymmenen vuoden jälkeen uuden leikkijän :)

Tuo ihana viikonloppu päättyi meidän isovanhempien kannalta täydellisesti, kun pikku A (siis jo 4 -vuotias ensimmäinen lapsenlapsemme) ja siskonsa, 2 -vuotias neito M, lauloivat pukeutuessaan ennen junamatkaa meille seuraavasti

"Linnunradalla on tähti

Joka kiertää planeettaa

Planeetalla kaupunki

Kaupungissa katu

Jonka varrella on talo

Sen ikkunalla sinä

Ja sinulla on sydän, jota rakastan"

Lyriikka on Juha Tapion laulusta Sydän, jota rakastan.

Sydämellisiä hetkiä ja aurinkoista pääsiäiseen valmistautumisen aikaa myös teille!

Kommentit (0)

mrs60something

Lähtölaukaus kohti toteutumatonta unelmaani - työhuoneen uudistamisen kautta!

klo 16:17 | 14.3.2018

Ihan alkajaisiksi täytyy sanoa, että olo on kuin olisi hypännyt syvään päähän vettä. Voin samaistua täydellisesti kuvan Wagneriin, jonka alkaakin tehdä yhtäkkiä mieli sulatejuustoa, kun huomaa laskevansa koskea tukin päällä!

En tiedä nyt mistä alkaisin. Siksipä tämä juttu etenee mutkan kautta. Asiahan on niin mahdottoman henkilökohtainen, mutta aloitetaan työhuoneesta, jota olen vähitellen tehnyt yhteen aiemmista lastenhuoneistamme. Kotimme yläkerrassa ovat kylpyhuone, makuuhuone sekä kolme aiempaa lastenhuonetta, joista yhtä olen tähän saakka kutsunut viime vuodet ompeluhuoneeksi johtuen lähes kymmenen vuotta kestäneestä tilkkutyöharrastuksestani, joka tosin nyt on jo jonkin aikaa ollut katkolla. Tilaa on ollut tässä huoneessa tavattoman vähän, koska suuren osan huoneesta on täyttänyt sellainen 120 cm sänky. Sehän on ollut oikein tarpeellinen, kun on ollut tarvetta majoittaa siihen yövieraita. Isoimmassa lastenhuoneessa on sitten aikuisten sängyn lisäksi pinnasänky ja isomman lapsen sänky, joten kaikille lasten perheille löytyy tilaa. Ja ilman muuta tätä muutoksessa olevaa huonetta tullaan käyttämään edelleen vierashuoneena.

Viime syksynä jossain vaiheessa, ja vielä silloin ilman erityisempää syytä, aloin muokata omassa päässäni ompeluhuonettani uusiksi, sänky pois sekä pienen vaatekaapin aiempi sisältö (siinä ei ole ollut vuosiin säilytyksessä vaatteita lainkaan) pois ja tilaa omille vaatteille ja sen sellaista. Laskin jo sitäkin miten toiselle seinälle sopisi loistavasti iso vaatekaappi ja niin saisin vihdoinkin ison vaatehuoneen. Hmmm... Ei tullut takkia, tuli liivit, tuumi kissa...

Kuvista huomaat, että ihan tosissani otin huoneen muutoksen sitten myöhemmin talvella, ja aivan uudesta syystä. Vuodesohva tuli hankittua joskus helmikuussa, vanha pöytä ja laatikostot on tullut sijoitettua nyt aikaisempaa paremmin ikkunan ääreen, äidin vanha patsaskin kurkistelee sohvan takaa löytääkseen paikkansa ja lamppulaatikko paljastaa tulevaa tyyliä. Ihan olen koonnut huoneeseen vanhoja artekilaisia kalusteita, Jyskistä löysin kapeat matot, jotka mukavasti sopivat vapaaseen tilaan. Huoneessa on enimmäkseen sellaista viiskytlukulaista ja samalla modernia, luulisin. Oheiset julisteet odottavat kehyksiä.

Mitä siis tästä huoneesta nyt tulee? Seuraavaksi toteutumattomaan unelmaani. Syksyllä, kun olin jäänyt viettämään kertyneitä lomia ja tuleva eläkeläisen / vapaaherrattaren elämä oli näköpiirissä, päätin itsenikin yllätykseksi siirtyä koulun penkille!!!

Minulla on koko aikuisiän ollut toteutumaton unelma. Unelma, jonka osalta olin ihan varma aiemmin, että ei minusta siihen ole. Olen ollut erittäin tyytyväinen osaamiseeni ja työhöni enkä hetkeäkään ole ajatellut mitään uran vaihtoa. En siis nytkään ajattele erityisesti uutta työuraa, vaikka olen siirtynyt osa-aikaiseksi opiskelijaksi. Siis eihän tässä vaiheessa elämää mitään uraa vaihdeta - vai mitä?

Tähän saakka olen kertonut asiasta vain perheelle ja muutamalle muulle. Tulin syksyllä siihen tulokseen, että nyt on minun aikani perehtyä tarkemmin asioihin, joista olen kiinnostunut ja joita olen intohimoisesti harrastanut vuosikymmenet. Joten olen ryhtynyt opiskelemaan sisustussuunnittelua. Ihan tosissani olen, vaikkakin tulee kyllä vaatimaan aika paljon, että selviydyn opinnoista. Vaihtoehtona tälle keväälle oli matka julisteen mukaiseen ympäristöön. Vaihdoin sen unelman tähän toiseen. New Yorkin matka sai kevyesti jäädä tekemättä. Mikä parasta sain tähän mahtavasti tukea puolisolta ja perheeltä :)

Ainakin ensimmäisten opiskelupäivien aikana tuli juuri samanlainen kokemus kuin tuli aikanaan suuresti ihailemani tanssinopettaja Matti Puron ensimmäisellä latinotunnilla. Oli vain mentävä virran mukana, seurattava opettajaa ja luotettava, että ymmärrys ja oppi kasvaa ajan myötä. Nytkin tuli tunne, että tuli aloitettua jotain, josta ei ole mitään varmuutta, että siitä selviää. Melkeinpä huimasi päästä ensimmäisellä oppitunnilla, kun aloitettiin alkeista... Mitähän tästä tulee, kun mennään harjoitustöissä pidemmälle?

Mutta, että minä niin tykkään. Aivan mahtavaa huomata, että ymmärtää ja oppii uutta. Loistavaa porukkaa ympärillä; naisia, jotka ovat menossa kohti omaa unelmaansa sisustussuunnittelijana sekä opettajat, jotka antavat kaikkensa opetuksessa. Voi, voi, että tuli kerrottua. Mutta en kyllä mitenkään olisi voinut olla kertomattakaan.

Elämä siis on... täynnä mahdollisuuksia.