Kirjoitukset avainsanalla ystävät

Ajattelin tämän toisen kesälomakatsauksen koota sen ehkä keskeisimmän mökkiasian ympärille eli ruokailun. Tai, no, ainakin minä niin koen, että mökillä (vapaa-ajan kodissamme) on ihan kiva aika ajoin satsata vähän enemmänkin aterioihin ja kattamiseen - siis toisinaan.  On myös niitä päiviä, että siinähän se päivä kuluu ilman sen isompia seremonioita siitä, mitä syödä ja miten kattaa pöytää.

Meillä varsinainen mökkikesä alkoi aivan kesäkuun alussa, kun vietimme neljän pariskunnan kesken viikonvaihdetta siellä. Tuolloin elettiin helteisen toukokuun ja kesäkuun alun viimeisiä tosi lämpimiä päiviä ja oli melkein riski, että kauan suunnittelmamme rosvopaistiateriointi ei onnistuisi. Onneksi miehen huolella rakentama paikka rosvopaistia varten oli hyvin suojattu ja lauantaipäivä meni hienosti ainakin miesporukan osalta niissä puuhissa.

Olin saanut todella rajun flunssaviruksen, joka tuli päälle siinä perjantain ja lauantain välisenä yönä!  Sen seurauksena kaikki "ihanat naiset rannalta" osallistuivat ruokailun valmisteluun kanssani enemmän kuin oli kohtuullista, kun olivat kuitenkin vieraana. Olin päätynyt tarjoamaan alkupalaksi Eggs Benedicteä eli uppomunia. Sehän tarkoitti sitä, että olin myös päätynyt uhmaamaan onneani, koska en ollut aiemmin näin suurta määrää niitä samalla kertaa valmistanut ja vieläpä poikkeavalla tavalla. Kerron kohta tarkemmin. Uusien perunoiden ja rosvopaistin (osa nautaa ja osa poroa) lisäksi tarjolla oli bataattisalaattia. 

Sairastuminen vaikutti ikävästi myös siihen, että en ollut parhaimmillani tarkistamaan kuvien onnistumista, joten harmillisesti pääosasta kuvista ei tullut mitenkään kelvollisia. Kuvaaminen tarkoittaa minun puolelta toki sellaista tilanteiden ikuistamista ja mahdollisimman vähän häiriötä muille siihen liittyen aiheuttaen, niin toivon. Ehkä parhaat kuvat ovat tuosta alkupalasta. Tässäpä tulee kuvia siitä, miten "sarjatuotantona" ateriat koottiin keittiössä porukalla lautasille. Sovittiin, että en koske ruoka-aineisiin, jotta tautini ei tarttuisi. Keitettyjen parsojen päälle kiedottiin kylmäsavulohta ja siihen päälle kumottiin valmis uppomuna annoksen päälle. Osallistuin vain uppomunien valmistukseen. Kuvasta näkyy, että ensin laitoin juomalasiin talouskelmua ja rikoin kananmunan siihen. Sitten keitimme munat pienissä talouskelmupussukoissa kattilassa (muistaakseni noin 4 minuuttia). Keitetyt munat valutettiin kelmun sisältä lautaselle. Onnistui ja oli hyvää ja kaunis alkupala myös. 

Yllä näkyvä rosvopaistiateria onnistui myös ja jälkiruokana oli kirsikkajuustokakkua. Siitä olenkin jakanut reseptin aiemmassa postauksessani, jonka löydät tästä osoitteesta: https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/kirsikkoja-kakun-paalle-kir... .

Tällä kertaa kakku näytti tältä.

Seuraava ns isompi ruokailukerta, jota hieman tallensin kameralla, kun pojan perhe oli käymässä maalla. Tällä kertaa(kin) omalta osalta huolehdin ainoastaan kattauspuolesta. Ruoka oli kreikkalaishenkinen; cuscussalaattia ja kreikkalaisittain maustettuja grillivartaita. On muuten tosi kivaa myös se, että lastenlasten kasvaessa isommiksi he ryhtyvät syömään monipuolisesti samaa ruokaa perheen kanssa, kuten näissä kuvissakin näkyvällä aterialla. Tosiasiassa nykylapset tottuvat myös omaa ikäpolveani aiemmin monenlaisiin mausteisiin ja ruokalajeihin ja syövät "samasta padasta" jo yhden vuoden iästä lähtien. Toki suolan ja sokerin käyttö pitää huomioida, joka tosin ei ole haitaksi kenellekään.

Sananen siis astioista ja kattamisesta ja miten se toteutuu maalla. Kuten kuvista huomaat olen käyttänyt kattamiseen aika tavallisia punottuja alustoja ja tuohon ensimmäiseen kattaukseen olin tuonut kotoa ison valkoisen pellavaliinan.  Pöytää jatkettiin pienemmällä jostain varastosta löytyneellä pikkupöydällä, jotta kaikille kahdeksalle saatiin riittävän kokoinen pöytä. Lautasina olen käyttänyt tänne maalle hankkimaani Riviera Maisonin mallistosta poistunutta lautassarjaa, jossa lukee Catch of the Day. Ostin ne tilanteessa, jossa niitä oli vielä myynnissä joissakin paikoissa Suomessa. Tein aika ison työn saadakseni kahta kokoa kahdeksan kappaletta. Onneksi olin joskus ostanut kaksi isoa samanhenkistä AmandaB:n lautasta, joten sitten pystyin hieman yhdistellen saamaan riittävän määrän kattauksia isommallekin porukalle. Juomalaseina on Aino Aallon laseja kahta eri väriä; kirkkaita ja vaaleansinisiä ja aterimet ovat tavanomaisia kotimaisia perusastioita. Tilanteessa, jossa on enemmän porukkaa tai on muita tarpeita, tuon kotoa täydennystä. 

Kattaukseen käytän muutoin kaapeista löytyviä vanhoja astioita, kuten huomaat tästä perheaterian kattauksesta. Oikeastaan on ihan mukavaa ja samalla nostalgistakin käyttää myös sellaisia astioita, joista jotkut ovat peräisin jopa omasta mummolastani. Niin ja tänä kesänä toin lisälautasiksi meidän perheellemme 1980 -luvulla hankkimaamme sinistä Pentikin Menu -astiastoa. Ne tuovat kivaa vaihtelua sekä nostalgisia tunnelmia kattaukseen.

Servettien osalta tuon tuon joskus kotoa pellavaservettejä, joita olen hankkinut Balmuirilta tässä parin viime vuoden aikana. Niitä voi sitten yhdistellä kaapista löytyviin puuvillaservetteihin tai paperisiin servetteihin. Kattaminen on aina sellaista fiilispohjaista ja ihan tavallisina päivinä, joita suurin osa onkin vapaa-ajan kodissamme, syntyvät ateriat osin spontaanistikin siitä mitä jääkaapista / pakastimesta löytyy. 

Helteisiä kesäpäiviä on riittänyt tänä kesänä ja lomailijan lounas on yksinkertaisimmillaan helppoa ruokaa; uusia perunoita ja tänä kesänä jopa itse ongittua ahventa paistettuna. Ja mikä parasta kesä on melkeinpä vasta puolessa välissä ja eiköhän ruokapöytää tule katettua kaikkina päivinä tavalla tai toisella. 

Mieluisia kesämuistoja toivotellen, vietät sitä sitten maalla, kaupungissa, kotona tai mökillä. 

Some memories of the dinners or simple lunch time in our cottage by the river during this summer. How is the table setting in the cottage? And there is so much summertime still to enjoy. 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kauniita kattauksia, ihanan kotoista ja samalla niin hauskalla fiiliksellä kuvailtua! Kiitos näistä, sain vinkin kaivaa esiin joitakin vanhoja, muistorikkaita astioita!

mrs60something
Liittynyt10.9.2017

Hei Kerttu, kiitos palautteesta. Pahoittelut, että vastaukseni tulee näin myöhässä. On tosi kiva, että tällaisilla kirjoituksilla voi tuoda iloa ja inspiraatiota muillekin. Muistot ovat tärkeitä ja niillä on merkitystä myös tuleville sukupolville, kun saavat mahdollisuuden vaikka keittokulhon tai muun muodossa niiden aistia olevan läsnä. Hauskaa kesän jatkoa!

Enpä olisi uskonut, että tänä kesänä kokisin samanlaisen lomailun tunteen kuin kaikkina kymmeninä työvuosinani aiemmin. Siis tätäkään ei voinut tietää ennen kuin sen itse kokee. Sitähän tämä elämä on - koskaan ei voi tietää etukäteen, miltä joku asia todella tuntuu, ennen kuin sen itse kokee. Olisinkohan joskus aiemmin miettinyt itseksenikin sitä minkälaista on eläkeläisen loma. No, nyt sen tiedän ainakin omalta kohdalta.

Juhannusruusut sopivat tosi hyvin symboloimaan sitä, että nyt on kaikki jotenkin niin kohdallaan. Nämä kuvat on otettu Oulusta omalta pihalta. Otin niitä niin illalla kuin aamulla ja koko ajan oli tosi kirkasta ja erittäin tuulista, joten ihan mieleisiä kuvia oli aika vaikea saada. Pihan järjestely ja nurmikon leikkaaminen ei tullut mieleenikään, joten pihamme on kuvissa au naturel :) olkaa hyvä! Lomafiiliskin iski täsmällisesti tässä juhannuksen lähestyessä ihan kuten juhannusruusut, jotka kukkivat nyt hämmästyttävästi täsmälleen juhannuksena. Otettakoon huomioon sellainen lieventävä seikka, että ei juhannusruusua nyt hirveän monta vuotta ole minulla ollutkaan. Nämä muuten ovat tosi sitkeää sorttia. Lienevätkö saaneet hyvät ominaisuudet alkuperäiseltä omistajalta, ystävältä, jolta  sain ruusujen taimen joitakin vuosia sitten. Kiitos, kiitos vielä kerran!

Oikeastikin on aika mukavaa tällainen juhannuksen aatonaatto, jolloin aurinko paistaa niin kirkkaasti ja tarvittavat valmistelut on tehty eli ruuat on hankittu ja olemme nyt täällä maalla Iijokivarressa.  Yhtenä tavoitteena on tänä juhannuksena jossain sateiden ja myrskyjen välissä kokeilla onkimista miehen kanssa. Siis en ole onkinut kuin kymmeniä vuosia sitten. Saas nähdä tuleeko siitä mitään ja onko raportoitavaa. Pieni muistelus, kaukaisesti onkimiseen liittyen, parin viikon takaa. Meillä oli ihania ystäväpariskuntia viettämässä viikonvaihdetta täällä maalla ja siinä rosvopaistia valmistaessa oli heillä ollut upea näky, kun vanhan savusaunan (ei siis mitenkäään käyttökuntoinen enää) vieressä ja siinä meidän tulevassa onkipaikassa oli auringonpaisteessa köllötellyt isoja kaloja. Olin silloin talossa sisällä tekemässä jotain illallisvalmisteluja. Tuosta viikonlopun illallisesta varmaan jossain vaiheessa vielä kirjoitankin, ehkäpä sitten loman jälkeen. Jälkiruokana tarjolla olleesta kirsikkaisesta juustokakun kirjoitinkin jo reseptin viime postauksessani.

Voi, ihan on hauskaa jäädä myös tästä bloggamisesta pienelle lomalle. Toivon, että te kaikki voisitte kokea kesällä lomalla tai muuten vain mukavia hetkiä, perheen, ystävien ja ihmisten kohtaamisia, rentoilla ja lekotella sopivassa suhteessa vaikkapa puutarhanhoidon ja muiden aktiviteettien lomassa. Aurinkoista kesää toivotellen!

I am having a little bit summer holiday now. I wish you all can enjoy of your time with family, friends and activities you might have this summer!

Kommentit (0)

Olisitte siis voineet lukea, jos olisin kirjoittanut... Mietin kovin, mistä aloittaa tämän vuoden bloggaamisen. Päädyin kirjoittamaan teille ensimmäiseksi katsauksen siitä, mistä en kirjoittanut (ja vähän niistäkin mitä kirjoitin). Ehkä jostain vastaavista jutuista kuulette sitten tänä vuonna.

Tammikuussahan me teemme hyviä lupauksia ja on paljon hyviä aikomuksia. Liikunta ja kaikkinainen kuntoilu kuuluu siihen kategoriaan. Niin nousin minäkin suksille viime vuonna maalla käydessä ensimmäisen kerran tammikuussa. Tänä vuonna 2018 se kerta vielä odottaa, mutta nyt on täällä Oulun korkeudella lunta niin maalla kuin kaupungissa, joten teidän monien hiihdosta innostuneiden kanssa voinen ainakin joitakin kertoja tänä talvena iloonne samaistua.

Helmikuussa leivoin kampanisuja. Oli kulunut kaksi vuotta äidin kuolemasta, joten se varmaankin sai etsimään esille hänen itse minulle kirjoittamansa reseptin. Hyviä tuli! Tämän reseptin mukaan teen tänäkin vuonna kampanisuja, sen lupaan. Sitten voin reseptin jakaa teillekin.

Maaliskuussa oli niin mahtavasti valoa ja käänsin kameran kodissamme eteisaulan suuntaan. Olette ehkä jostain kuvista huomanneet, että talossamme on iso portaikko keskellä taloa.  Se jakaa keittiön ja olohuoneen sekä sitä seuraavan kirjaston ja eteisaulan yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi ympärilleen. Kyllä vain, talomme tarvitsee paljonkin ehostusta, mutta myös tällaisenaan voin siitä jakaa juttuja tänä vuonna enemmänkin. It´s a promise :)

Huhtikuussa tein matkan kotiseudulle ja yövyin Keskisen hotelli Onnentähdessä, kuten kuluneina vuosina aina olen tehnyt. Siinä neulomisjutussani viime vuoden marraskuussa saittekin kuvauksen niistä matkoista. Näitä onnea tuovia lukkoja teillekin. Olkoot huhtikuu onnen kuukausi :)

Toukokuussa, silloin oli Ranskan matka, joka täytti koko vuotuisen kiintiöni sieltä. Kirjoitin sieltä parikin juttua. Oli vain niin ihanan keväistä Bois de Boulognen puistossa, että siitä täytyy jakaa teille kuva vielä kerran. Tästä vuodesta en tiedä, tuleeko tätä Ranskan kiintiötä täyteen? 

Kesäkuussa luonto sai vallan kaupunkipihallamme. Siitä todisteena upeasti kukkinut norjanangervo. Hmmm, saas nähdä jos toivottavasti jotain sopivaa kuvaisin tänäkin vuonna pihaltamme.

Heinäkuussa oli aika kahden lapsenlapsen syntymälle, rakkaan Amerikan perheemme käynti sekä ystäväperheiden kanssa vietetty retki saareen. Kirjoitinkin lupiineista laivakoiraan, laivakoirasta lapsosiin jutun, joka kuvatkoon koko kesän tunnelmia. Pihallamme olevasta puusta oli pudonnut jälleen käpyjä maahan. Kaunista :)

Elokuussa oli edessä paluu töihin. Tässä vaiheessa olittekin lukeneet aika monta kertaa, että virkaura lähenee loppuaan. Kävimme muuten virkistypäivänä Liminganlahden luontokeskuksessa. Suositus :)

Syyskuussa kävimme mieheni kanssa perinteisesti Habitaressa, joka näyttäytyi tapahtumana nyt entistä raikkaampana ja uudistuneena ja matkustimme Azoreille, kauas valtameren puoleen väliin. Niin ja kirjoitin silloin ensimmäisen blogini ET-lehden blogiyhteisössä.

 

Lokakuussa tai olikohan jo syyskuuta, kun sain piharuukun laitettua paikoilleen :) Tämä kuuluu sarjaan; harvinaiset talon pihamaan asiat, joista ehkä olisin voinut kirjoittaakin.

Lastenlasten juhliin, kuului viime vuonna sekä synttäreitä että kahdet ristiäiset kukkineen, koristeluineen ja kakkuineen, että niistä yksistään olisin voinut kirjoittaa juttuja. Neito M:llä oli lokakuussa tällainen kaksivuotiskakku :)

Marraskuussa jätin hyvästit työpaikalle ja siirryin ihmettelemään sitä, miten paljon onkaan monenlaista tekemistä. Samalla innostuin jo suunnittelemaan tulevaisuutta :) 

Joulukuu alkoi ikuisesti mieleenpainuvan itsenäisyyspäivän vieton merkeissä, josta kirjoitinkin.  Kirjoitin myös muistakin jouluun ja sen odotukseen liittyvistä seikoista. Ystävien kanssa nautitun aterian juhlakattauksesta oheinen kuva :) 

Vuoden vaihteeseen kuului myös jouluhalkoa ja bataattisosetta. Jouluhalko valmistui sitten omaksikin yllätykseksi vielä uudenvuoden päivän kahvipöytään. Siinä samalla tarjottiin perheen ihan viimeisimmäksi syntyneelle bataattisosetta.

Perinteitä ja koko ajan uusia asioita elämään kuului vuoteen 2017 ja sitä samaa toivon myös omalle kohdalle vuodelle 2018. 

Onnellista uutta vuotta kaikille! Happy new year 2018!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat