Voi, miten nopeasti elokuu menikään. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan viettämässä elokuun viimeistä viikonloppua maalla. Eilen lauantaina oli tosin opiskelupäivä, mutta sen jälkeen ajelin tänne Iijokivarteen miehen perässä.

Aika usein on tullut tänne saavuttua käveltyä ensin rantaan ihan vain kurkkaamaan miltä joella näyttää. Ensimmäiset kuvat joelta tulikin napattua heti. Nyt myös menin melkeinpä heti pienen sankon kanssa keräämään mustia viinimarjoja jälkiruuaksi illalliselle. Ovat muuten suorastaan järjettömän hyviä sellaisenaan. Ihan piti pohtia sitäkin, miksi tuoreen marjan maku ei vain säily niin loistavana pakastettaessa. Suurta vääryyttä ainakin mustille viinimarjoille.

Täällähän ei vietetä varsinaisesti venetsialaisia emmekä me kaksistaan pidä mitään huvilakauden päättäjäisiä. Meillä nämä käynnit maalla jatkuvat läpi talven, joten siinäkään mielessä ei ole ihan samanlaista tarvetta syystoimenpiteisiin. Mutta, jotenkin tänä viikonloppuna vain tuntuu tuo alkavan syksyn saapuminen jollain erityisellä tavalla konkreettiselta. Ehkäpä tarvitsen sittenkin jotain pientä siirtymäriittiä syksyyn, tuumailin itsekseni siinä pöytää kattaessani. Niinpä siirsin tuon Beach -teemaisen lyhdyn pöydälle ja sytytin siihen kynttilän illaksi. Omat pienet venetsialaiset oli sillä valmisteltu. Täällä elämä vain on jotenkin niin yksinkertaista. 

Illallisen aikana kävi muuten tasan niin, että ennen marjajälkiruokaa oli sitten juostava ulos kuvaamaan auringonlaskua. Kyllä oli kauniit leiskuvat värit taivaalla. 

No, nyt on sunnuntai ja marjoja on pensaissa vielä ihan hurjasti, joten lähdenpä niitä vielä poimimaan. Tällaisen vapaaherratar -opiskelijan yksi onnihan on se, että voin siirtää kotiin paluun maanantaille ja viettää elokuista viikonloppua pitempään täällä maalaismaisemissa. Niin ja syytäkin on, ne marjat ...

Toivottavasti teidänkin elokuu taittuu syksyyn mukavissa merkeissä.