Kohta voi sanoa, että on kaksi viikkoa Jouluun! Toinen adventtisunnuntai lähestyy ja ehkäpä nyt tulee sunnuntaina jo aamusta poltettua kahta kynttilää. Kyllä jäi minulla ensimmäisenä adventtisunnuntaina kynttilän polttaminen myöhäiseen iltaan. Sen sijaan seurasin jumalanpalvelusta televisiosta ja lauloin täysillä hoosiannaa mukana. Kukaan ei ollut kuulemassa, joten rohkaistuin todella laulamaan. Hoosiannan laulaminen ja adventin alku on minulle tärkeä osa Joulun tulon odottamista.

Sen sijaan koristelujen osalta Joulun tulo alkaa näkyä aika lailla vähitellen.  Olohuone on yleensä viimeinen paikka, johon tulee jouluisia koristeluita. Ja se tärkein koristelu on kuusi. On ollut aikoja, että kuusi koristellaan meillä vasta aattona, kuten oli lapsuuden kodissammekin tapana. Kuusi on nykyisin koristeltu useimmiten joitakin päiviä ennen Joulua ja ainoastaan valkoisin ja hopeisin koristein.  

Olen huomannut, että aivan käsittämättömän paljon on ollut ainakin blogikeskustelua siitä onko kestokuusi vai luonnonkuusi se oikea valinta. On pohdittu ympäristöystävällisyyttä, allergioita, kauneusarvoja muun muassa. No, meillä on ollut jo parikymmentä vuotta (ainakin) kesto (lue: muovi-) kuusi. Hankittiin, kun yksi perheestä sai kuusesta allergisen reaktion. Ei ole sen jälkeen tarvinnut pohtia asiaa. 

Ensimmäinen jouluun viittaava näkymä löytyy kirjastohuoneestamme, johon olen nostanut havupuun oksan lasiastiaan.  Ja tulevana sunnuntaina poltetaan kyntteliköstä kahta kynttilää. En ole vielä innostunut siitä ajatuksesta, että kuusi korvattaisiin jollakin pienellä havupuulla. Silloin jäisi pois se aamun ihan paras hetki, kun sytyttää kuuseen kynttilät. Ja sitten viimeinen, joka menee nukkumaan, sammuttaa kynttilät. Voisi kuitenkin lisätä hieman väriä kuuseen. Vaikka tuollaisia hennon vaaleanpunaisia palloja kuin ovat nuo tämänvuotiset adventtikynttilät, olisi kiva löytää.

 

Tällaisin pohdiskeluin toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonvaihdetta! Ja nautitaan lisääntyneestä valosta ulkona, kun melkeinpä kaikkialle Suomeen olemme saaneet lumipeitteen.

 

 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat

Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla