Kirjoitukset avainsanalla joulukoristelu

Joulu on minulle tässä ja nyt,

kun ovessa on joulukranssi ja keittiössä samanhenkiset koristelut

kun koristeet on ripustettu joulukuuseen,

kun joulukirjat on etsitty esille ja

kun piparit on paistettu. 

Joulun rauhaa kaikille, turvallisia ajomatkoja talvisilla teillä sekä leppoisaa oleskelua ja joulun viettoa kukin tahollaan ja tavallaan!

Hyvää joulua, Merry Christmas and Happy Holidays!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohta voi sanoa, että on kaksi viikkoa Jouluun! Toinen adventtisunnuntai lähestyy ja ehkäpä nyt tulee sunnuntaina jo aamusta poltettua kahta kynttilää. Kyllä jäi minulla ensimmäisenä adventtisunnuntaina kynttilän polttaminen myöhäiseen iltaan. Sen sijaan seurasin jumalanpalvelusta televisiosta ja lauloin täysillä hoosiannaa mukana. Kukaan ei ollut kuulemassa, joten rohkaistuin todella laulamaan. Hoosiannan laulaminen ja adventin alku on minulle tärkeä osa Joulun tulon odottamista.

Sen sijaan koristelujen osalta Joulun tulo alkaa näkyä aika lailla vähitellen.  Olohuone on yleensä viimeinen paikka, johon tulee jouluisia koristeluita. Ja se tärkein koristelu on kuusi. On ollut aikoja, että kuusi koristellaan meillä vasta aattona, kuten oli lapsuuden kodissammekin tapana. Kuusi on nykyisin koristeltu useimmiten joitakin päiviä ennen Joulua ja ainoastaan valkoisin ja hopeisin koristein.  

Olen huomannut, että aivan käsittämättömän paljon on ollut ainakin blogikeskustelua siitä onko kestokuusi vai luonnonkuusi se oikea valinta. On pohdittu ympäristöystävällisyyttä, allergioita, kauneusarvoja muun muassa. No, meillä on ollut jo parikymmentä vuotta (ainakin) kesto (lue: muovi-) kuusi. Hankittiin, kun yksi perheestä sai kuusesta allergisen reaktion. Ei ole sen jälkeen tarvinnut pohtia asiaa. 

Ensimmäinen jouluun viittaava näkymä löytyy kirjastohuoneestamme, johon olen nostanut havupuun oksan lasiastiaan.  Ja tulevana sunnuntaina poltetaan kyntteliköstä kahta kynttilää. En ole vielä innostunut siitä ajatuksesta, että kuusi korvattaisiin jollakin pienellä havupuulla. Silloin jäisi pois se aamun ihan paras hetki, kun sytyttää kuuseen kynttilät. Ja sitten viimeinen, joka menee nukkumaan, sammuttaa kynttilät. Voisi kuitenkin lisätä hieman väriä kuuseen. Vaikka tuollaisia hennon vaaleanpunaisia palloja kuin ovat nuo tämänvuotiset adventtikynttilät, olisi kiva löytää.

 

Tällaisin pohdiskeluin toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonvaihdetta! Ja nautitaan lisääntyneestä valosta ulkona, kun melkeinpä kaikkialle Suomeen olemme saaneet lumipeitteen.

 

 

Kommentit (0)

Olipa ihana, kun pääsin alkuun joulukoristelujen kanssa kotonamme. Ulos olen toki perinteisesti virittänyt kuistillemme valot sellaiseen rottinkiseen kukille tarkoitettuun kartion malliseen tukeen, jossa ne ovatkin jo parina viikkona palaneet käytännössä yötä päivää. Se että sisällä alkaa olla jotain jouluista, tuntuu tosi mukavalta.

Tosiasiassa ehdin jo jonkin aikaa miettiä miten kokoaisin jouluksi vastaavanlaisen koristelun roikkumaan keittiön pöytämme ylle, jonka tein viime keväänä ensimmäistä kerta pääsiäiseksi. Pääsiäisenä viritin kahteen kotoa löytyneeseen vanhaan "keppiin", jotka lienee hankittu joskus vuosia sitten kukkakaupasta, keveitä valkoisia mustapilkullisia munia. No, tämä koristeltu oksa muuten oli paikoillaan varmaan alkukesään. Koska nuo ohuet oksat ovat varsin hentoja, oli löydettävä jotain ihan yhtä kevyttä koristelua. Edellisessä kirjoituksessani kerroin piparien teosta ja huomasittekin ehkä, että piparimuoteissa löytyy :) Niinpä otin muutaman pienimmän piparkakkumuotin, jotka kiinnitin narulla noihin oksiin (löytyi varastosta enkä tiedä miksi tätä narua pitäisi kutsua !? ). Lisäsin koristelun päälle muutaman katajanoksan, joita olin tuonut pari viikkoa sitten maalta. Mikä ihanuus, että omalla maalla kasvaa katajia ja voin siten taitella oksia niistä omaan käyttöön. Samalla huomaan, että toista oikeuttani eli sammalen keräämistä omalta maalta en tänäkään vuonna muistanut tehdä ajoissa. Olisihan sekin kätevää, että voisi hyödyntää sammalta joulukoristeluihin.

No, ennen kuin ehditte kuvitella olevanne tekemisissä askartelutaitoisen henkilön kanssa, palautan kuvitelmanne todellisuuteen toteamalla, että olen suorastaan "epäaskartelija" Huolimatta siis jonkinmoisista neulomis- ja ompelutaidoistani sekä visuaalisten koosteiden tekemisestä, minussa ei ole koskaan ollut taitoa eikä siten varmaankaan oikeita halujakaan askarteluun. Suorastaan ihailen ihan hirveästi kaikkia teitä ihania ihmisiä, jotka osaatte tehdä itse joulukortteja, koristeluja, piparkakkutaloja ynnä muuta.

Ottakaa joku minut oppiin!!! Siis epäaskartelija, se olen minä.

Varmemmaksi vakuudeksi esittelen lopuksi oman panokseni ovikoristeisiin, joka suoritus on tyypillinen kaltaiselleni koristelijalle; helppo ja vaatii lähinnä ideointia. Kotimme ulko-oven vieressä olevassa seinämässä on roikkunut vuosia yksinkertainen, onkohan rottinki oikea materiaali, rengas, johon virittelen siinä roikkuvien kahden lasisydämen lisäksi jotain. Viime keväänä ne olivat pienenpienet pääsiäismunat ja nekin roikkuivat varmaan kesänkin läpi paikoillaan. Näin jouluksi olen muutamana vuonna kiinnittänyt tuohon "kranssiin" adventtiaikaan tarkoitetut neljä sydäntä, joista löytyvät numerot ykkösestä neljään. Nämä sydämet löytyivät sattumalta, kuten parhaat asiat sattumalta löytyvät,  joulunalusmatkalta Tukholmaan tyttären kanssa muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivänä. Siellä täyteen ahdetun pienen kaupan hyllyjen välistä ne löysin täysin sattumalta. Enkä kyllä edes ajatellut mihin niitä sitten käyttäisin. Jälleen tänä vuonna ne tuovat jouluisen tunnelman kotimme ulko-ovella seuranaan muutama jäljellä ollut palanen katajanoksaa, Toivotan teille kaikille tämän jouluisen "kranssin" myötä valoisaa Jouluun valmistautumisen aikaa.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat