Kyllä nyt on toukokuun loppu osoittanut kauneimmat puolensa auringon helliessä ja lämmittäessä ja varsinkin kun on saanut olla niin Etelä-Suomessa kuin täällä Pohjois-Pohjanmaalla samalla viikolla.

Viime viikolla käynnistettiin auto peräkärryn kanssa kohti Etelää ja siirryttiin auttamaan yhden lapsemme perhettä muutossa. Jokainen, joka on muuttanut kotia (omalta kohdalta vallan kaukainen muisto edellisestä kerrasta vuosikymmenten takaa), tietää miten iso tapahtuma on kyseessä. Muuttohan on yksi niistä elämän isoista sekä ihanista, mutta myös takuuvarmasti stressaavista tapahtumista. Meillä isovanhemmillahan oli kyseessä tälläkin kertaa sellaista käytännöllistä auttamista, joten sitä kokonaista henkisempää kokemusta ei toki koettu lähellekään. Suuri ilo on se, että voi olla jollakin tavalla avuksi näissä elämän isoissa muutostilanteissa. Onneksi toiset isovanhemmat asuvat suhteellisen lähellä, joten taaperoikäisellä oli sitten hoivaa ja apua riittämiin kaikissa vaiheissa. Sekin on kyllä heti alkuun todettava, miten mahtava asia on tuo pienen lapsen uteliaisuus ja sopeutuvuus. Heti vain piti päästä tutustumaan uuden kodin lähialueeseen, kun muuttokuormaa odoteltiin. Jokainen risu ja kivi on niin kiinnostava. Ja omat lelut levitettiin uuden kodin lattialle ja siitä lähti leikki sujumaan täysillä.

Muuttoahan ei ole ilman pakkaamista. Siis pakkaaminen, sehän on semmoinen varsinainen taitolaji. Onneksi on äidin peruja jonkun moinen taju siitä, miten laatikon tai kassin tila on hyvä käyttää taitavasti kokonaisuudessa hyväksi. Niinpä astioiden pakkaamista tuli tehtyä tällä reissulla ja on muuten tiedossa vielä tämänkin viikon lopulla, kun toinenkin lapsemme muuttaa perheineen. Ja onneksi on banaanilaatikoita ja Ikea isoine kasseineen! Onkos muuten kenellekään sattunut niin, että banaani olisi löytynyt muuttoa varten haetusta banaanilaatikosta :) ? Tällä kertaa löytyi.

SItten varsinaiseksi muuttopäiväksi lupauduin huolehtimaan tarjolle keittoa. Koska käytettävissä oli poron lapaa ja etuselkää, tein niistä  porokeittoa (joku kutsuu sitä Lapin akan porokeitoksi ja totta totisesti äidinäidin puolelta olen kuin olenkin lappilainen). Tällaisen keiton tekeminen piti oikeasti jakaa kahteen päivään, kun lihan sulatus kohmeiseksi ja ohuiksi siivuiksi keittoon leikattavaksi vaatii oman aikansa. Niinpä käristelin lihan ja pilkoin perunat valmiiksi jo edellisenä päivänä. Helpotti ja joudutti seuraavan päivän valmistamisen osuutta. Kun sitten muuttoauto kurvasi uuden kodin pihaan, oli keittokin jo valmiina odottamassa. 

Niin ja siellä uudessa kodissa puhkesi päärynäpuu kukkaan juuri muuton aikaan. Muutoinkin uuden kodin pihapiiri on niin kaunis, hieman japanilaishenkinen. Olipa ihana nauttia ja kuvata pihapiiriä muuttoviikonloppuna. On sitten ikuistettuna puutarhan lähtötilanne. Omenapuut kukkivatkin sitten seuraavaksi.

On tullut joskus todettua, että kyllä Suomi on pitkä maa. Se tuli nytkin selväksi. Meillä kotona ei todellakaan päärynäpuut menesty ja vielä pitää hieman odotella omaa minihanamia ainokaisen kirsikkapuumme juurella. Kotiin palatessamme saimme sitten kuitenkin hämmästellä, miten poissa ollessamme viidessä päivässä oli lehti tullut koivuihin. Aivan hämmästyttävä muutos noin lyhyessä ajassa. Oma puutarha odottaa melkoisesti siistimistä ja jo toissaviikolla etukäteen ostamani orvokit odottavat siirtämistä ruukkuihin. Vielä täytyy hakea puutarhalta lumikelloja ja ne etukäteen tilaamani suklaakosmokset. On tämä upeaa aikaa.

Ja oli kyllä eilen illallakin niin nautinnollista viettää iltaa Oulussa Valkeisjärven rannalla. Nautittiin isolla porukalla muun ohjelman ohessa ensimmäiset ulkona grillatut makkarat. Ja miten kaunis oli perisuomalainen järvimaisema juuri eilen.

Iloa touko-kesäkuun vaihteeseen!

Nature is so beautiful just now. We were in Southern part of Finland last week helping one of our child with his family moving to their new home. Pear tree was blooming at their new garden already. Here at home in Oulu the birch trees have leaves now and lake Valkeisjärvi in Oulu was so amazingly beautiful yesterday evening.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat