Keväällä on sekin ihanaa, että kukkivat kukat ja kasvit, puut tuovat kotiin uusia tunnelmia ainakin hetkeksi. Siis maljakkoihin kuuluvien kukkivien kasvien elinikä on toisinaan niin lyhyt. Mutta sehän toisaalta juuri vapauttaa ihailemaan taas jotain uutta. En kuulu niihin bloggaajiin, jotka kovinkaan usein kukkien kautta tarinaansa kerro, mutta nytpä teen yhden sellaisen poikkeuksen.

Ostin magnolian oksan ensimmäisen kerran vasta viime vuonna ja asiaan kuuluvasti odottelin sen avautumista varmaan pari viikkoa. Oli kyllä ihana sitten nähdä kukkien avautuminen ja fiilistellä sitä kauneutta. Tänä keväänä tarjolla oli (siis minulla ei ole mitään varsinaista vakiokukkakauppaa, vaan paristakin eri kaupasta kukkia hankin) varsinaisesti iso oksa täynnään nuppuja. Sellaisen ostin ja pyysin myyjään sen valtaisan, sanoisinko roipakkeen, jakamaan osiin, koska en kyllä tiedä minkälaiseen maljakkoon sen yhden ison oksan olisin kotona laittanut.

Kuvista näet sen ihanan hetken, kun sitten yhtäkkiä ilman mitään pitkällistä odotusta kaikki kukat avautuivat hyvin lyhyellä aikataululla. Onneksi olin niin ripeä, että kuvat otin siivoustuokion päätteeksi. Nyt ovat nuo ihanat kukat muisto vain. Oksat, ja aika karun näköisinä, ovat jäljellä, mutta niissä on runsaasti nuppuja tai silmuja. Ajattelin odotella mitä niistä syntyy...

Kotiin olen jo kaivanut ensimmäiset pääsiäisen tunnusmerkit esille, onpas sekin kivaa. Toivottavasti tekin löydätte ilon ja valon tuojia arjestanne!