Olen jokusen kerran maininnut, että kodissamme on juhlallisesti kutsuttuna kirjastohuone. Siis kyseinen huone ei viimeisten 35 vuoden aikana ole muuta nimeä tuntenut. Tässä jutussa nyt pientä kurkistelua kirjastoomme. 

Huone sijaitsee olohuoneen vieressä, josta sinne avautuu yleensä täysin avoin näkymä, kun lasiruutuiset liukuovet ovat auki. Huoneen yläosia kiertävät kaikilla sivuila hyllyt täynnä kirjoja. Ovesta oikealle avautuu syvennyksessä oleva isohko hyllykkö. Kirjojen lisäksi sinne on sijoitettu pieni televisio, jotta tarvittaessa voi siitäkin seurata jotain kiinnostavaa. Lisäksi on pienen pieni hyllykkö oven vasemmalla puolella näkymättömissä. Sekin on täynnä hyvinkin vanhoja kirjoja. Ikkunan molemmin puolin ovat hyllyköt, joista oikeanpuolimmaisessa on minulle rakkaita vanhoja kirjoja niin nuoruusvuosilta kuin jotain keräämiäni vanhoja aapisia, runokirjoja ja vasemmassa puolison osalta samanlaisia enimmäkseen vanhoja kirjoja. Tuossa isoimmassa hyllykössä ovat kaikki sisustuskirjani sekä sanoisin todella iso sanakirjojen kokoelma ja viinikirjoja ja opiskeluihin liittyneitä kirjoja yms. Sitten on luonnollisesti nykykirjallisuutta siellä sun täällä. Ja sitten ovat kaikki lastenkirjat tallessa, mutta ne ovat muualla talossa. Ei, en ole vielä edes harkinnut kutsua MS Marie Kondoa konmarittamaan kirjojamme. Miksiköhän??? 

Kuten huomaatte, huone ei vastaa tyylillisesti sitä mitä talossamme muualla on. Se ei ole moderni, ei erityisesti suunniteltu, mutta ah, kyllä siellä ihan mukavasti voi istahtaa ja lueskellakin. Huone on sellainen tarinoita täynnä oleva huone, sillä mitäpä muuta kirjoihin liittyy kuin tarinoita ihmisistä, ihmiskohtaloista, kodeista. Viihtyisyydestään huolimatta se vaatisi muutosta, varsinkin kaikkien hyllyjen uusimista. 

Kirjastossamme on sitten myös kotimme "vaeltava" kaluste. Se on tuo pöytä, joka on hankittu aikanaan ennen erästä perhejuhlaa. Se on ollut käytännössä vuoron perään sekä olohuoneessa milloin sivutasona, milloin sohvan edessä pöytänä ja sitten välillä taas se löytyy kirjastostamme. Pöytä on tosiasiassa muodoltaan kaunis tai joku voisi sanoa yksinkertainen :) Koska se puun väritykseltään poikkeaa muun muassa ikkunan edessä näkyvästä todella vanhasta pöydästä (joka puolestaan on saman sävyinen (ja varmaan yhtä vanhakin) kuin keittiön pöytä) tai kodista löytyvistä vanhoista Aallon tai Tapiovaaran kalusteista, olen useita kertoja sille ilmoittanut, että nyt on maalauksen aika. Sitten kaiken muun tarpeellisemman tekemisen viedessä aikaa, maalaus on jäänyt uhkauksen tasolle. Tulisipa nyt ensin päätettyä väri; siis musta, harmaa vai (no, ei sentään valkoinen). Koska pöytä nyt vain on olemassa, se saa toimittaa välillä kirjoitusalustan virkaa kirjastohuoneessa. Olohuoneessa se on tosi kätevä, kun tarvitaan esim. joulun aikaan tilaa lahjapaketeille, kahvikupeille ja jouluisille koristeluille. Näitä kuvia ajatellen olen karsinut pöydältä ylimääräisen sälän pois ja se saa toimittaa nyt stailausalustan virkaa.

 

Kevääseen taitaa kuulua aika usein tällainen uudistumisen tarve ja pohdinta siitä, mitä kaikkia uudistuksia olisi kiva tehdä kotona. Ilman sen kummempia paineita, olen suorastaan panostanut huomaamattani tämän alkuvuoden aikana yläkerrassa olevaan aiempaan lastenhuoneeseen. Siihen liittyvää muutosta koskeva juttu on jo työn alla, joten palataanpa sitten samalla henkilökohtaisiin unelmiin ja niiden toteuttamiseen.   

Valoisin ja toiveikkain mielin mitä mukavinta keväistä viikkoa kaikille toivottaen!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat