Tuleekohan teille toisinaan sellaista hetkeä, jolloin tekee mieli olla ihan vain hiljaa omien ajatustensa kanssa? Tänä keväänä on minulla ollut tällaisia hetkiä useammankin kerran. Ihan on todettava jo alkuunsa, että näin muuten kuuluu joskus ollakin - siis että on hiljaisuutta ja ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Tällä hetkittäisellä "pysähtyneisyyden" tilalla lienee tekemistä jossain määrin sen kanssa, että meneillään on täysin uusi elämäntilanne. Olen ehkä hieman hämmentynyt siitä, mitä tämä oikein on. En ole enää virkatyössä, vaan niin kutsutulla eläkkeellä. Samalla saan osallistua jatkossa muun muassa hallitustyöskentelyyn järjestössä, josta tehtävästä ja vastaavista muistakin tehtävistä olen erittäin innostunut. Olen ikään kuin täydessä valmiudessa hyödyntämään työelämän tuomaa osaamista edelleenkin. Ja kuten tiedätte opiskelen myös uutta alaa. Ainakin on sellainen täyttä elämää vaihe aina vain meneillään, huomaan!

Palataanpa noihin hetkiin omille ajatuksille, mistä ne muun muassa kumpuavat. Tänä keväänä on ollut paljon sellaisia hetkiä, että ajatukset ovat viivähtäneet elämän kiertokulussa. Olen käyttänyt puheenvuoron lähisukulaisen muistotilaisuudessa ja taustoitukseksi käynyt läpi muun muassa vanhoja sukuselvityksiä. Olen seissyt vanhempieni vanhojen kirjojen vieressä ja vain tuijottanut vanhempieni kuvia, jotka lepäävät siinä kirjakasan päällä. Ja kuten olette lukeneet aiemmin, olen lastenlasteni suurin ihailija ja heidän kehityksensä hämmästelijä!

Viime viikonloppuna kävelin pienen hetken hautuumaalla, kun vein isäni syntymäpäivän kukat ja kynttilät haudalle Etelä-Pohjanmaalla. Koin samalla riemua niin sanotusta kotiseutumatkailusta ja nautin ensimmäisestä kesäjäätelöstä Keskisen kyläkaupan pihapiirissä. Oheisiin kuviin tiivistyy jotain siitä itsensä kanssa olemisen tunnelmasta, vaikka tuolloinkaan en ollut yksin.

Tällainen kaikki saa mietteliääksi ja saa ajan ikään kuin pysähtymään ihan hyvällä tavalla. Lisäksi ihana, ihana auringonpaiste ja jopa keväinen lämpö hellittelee mieltä näinä päivinä. 

Tällaisten ajanjaksojen ja mietteiden aikana ja jälkeen sitä kuitenkin tietää, että kohta on toisin. HiIjaisuus ja pysähtyminen voimaannuttaa yhdessä valon ja lämmön kanssa.

Tuon kukkakimpun sain mieheltäni pari viikkoa sitten ja se on voimissaan aina vain. Ehkäpä raaskin sen kuitenkin kohta heittää pois ja antaa tilaa uusille kukille. 

Auringonvaloa ja voimaannuttavia hetkiä teille kaikkille!