Kirjoitukset avainsanalla pakkanen

Olikohan niin, että ensimmäistä kertaa vuosiin, en kokenut viime syksynä samanlaista  melkeinpä ahdistavaa tunnetta lyhyestä pävänvalon jaksosta sekä harmaatakin harmaammasta marraskuusta. Joulukuukin livahti niin nopeasti ohi, että ihanhan sitä on ollut pöllähtänyt tästä vuoden alusta ja valostumisen ajasta. 

Tuota seikkaa, siis että marraskuussa ei  harmaus ahdistanutkaan, mietinkin tässä alkuvuodesta ja löysin mielestäni järkevän selityksen asialle. Tein sellaisen havainnon, että mahdollisuus liikkua päivän valon aikaan marraskuussa ulkona keskellä päivää sitten kotona vietettyjen äitiyslomavuosien, saattoi olla viime syksynä ratkaiseva tekijä siihen, että en kokenut oikeastaan mitään ikäviä tunteita edes marraskuussa. Mielenkiintoista onkin se, voisiko suomalaisille olla tarpeen syys- talvikautena kesäaikaa enemmän semmoinen siesta keskipäivällä. Silloin olisi mahdollista poistua työpaikalta keskellä päivää ja olla ulkona. Syyssiesta, siinäpä ideaa. No, jos vain voitte, kokeilkaahan pitää pientä taukoa kesken työpäivää ja olkaa hieman ulkona. Suomessahan työhän mennään syys-talvikautena pimeässä ja palataan taas kotiin pimeässä.

Koska elämä ei ole vain sellaista optimistista eteenpäin pyrkivää menoa ympäri vuoden, täytyy tehdä paljasuts tällaisen pienen ihmisen kannalta... Minulla on heikko kohtani vuoden kierrossa. Ja se ON, tattararaa... pakkanen, kuukaudella ei niin väliä. Aivan yhtä vähän kuin elimistöni sietää yli kolmeakymmentä astetta lämpöä, olen mitä suuremmassa määrin niitä, joille maksimissaan viisi astetta pakkasta on paras talvi-ilma ja vielä jos on sillälailla kivasti luntakin. Näin on aina ollut. Joskus tuntuu, että olen melkein ainut ihminen näillä main, jolla on tämmöinen lämpötilojen "rajoite".

Siispä samalla kun monien muiden tavoin kyllä ihailen ihanan näköistä talvea, koen kyllä oloni kurjaksi, kun en pysty tuntemaan mitään suurta nautintoa kovista pakkasista. Juu ja kyllä osaan pukeutua pakkaseen, siihen ovat opettaneet nämä kymmenet vuodet täällä Pohjois-Pohjanmaalla. Täällä kaupungissa merituuli tuo vielä oman mausteensa tähän kylmyyteen toisinaan. Ja siellä Iijokivarressa Koillismaan ensimmäisten vaarojen alueella olevassa vapaa-ajan kodissamme on ilmaston suhteen yleensä selvä ero verrattuna tänne kotimaisemiin verrattuna. Keväällä kaikki on luonnossa kaksi viikkoa jäljessä tänne Ouluun verrattuna. 

Mutta kyllä vain tuli ihailtua pakkaspävien luontoa käymällä pikaisesti pienellä lenkillä ulkona, kun vietimme viikonloppua maalla. Niin vain vedän siellä tarvittavan määrän vaatteita päälle, varsinkin jos näyttää siltä, että olisi hauskaa ottaa joku kuva päivän valossa. 

Ja miten hienoja pastellinsävyisiä värejä oli taivaalla iltapäivän lopulla tälläkin kertaa. Ei vain pystynyt kauan kuvaamaan, kipin kapin takaisin taloon! Lähemmäs kolmekymmentä astetta!!!

Ja tiedättekö, että juuri tänään aamulla, kun jatkan tämän eilen illalla aloittamani jutun kirjoittamista, jostain syvältä kumpusi sellainen tarmokkuuden puuska ja olen kantanut petivaatteet parvekkeelle tuulettumaan ja imuroitukin on.

Ja miltäkö ympärilläni nyt näyttää? Yksi jalkapallo lojuu vielä lattialta, kun se jäi viemättä muiden lelujen joukossa pois pikku L:n oltua päivän täällä hoidossa. Imuri odottaa alakerran siivousta ja hieman maitokahvia on valmiina pientä taukoa varten. Sitten jatkan vielä hetken näitä kirjoitusjuttuja siivouksen lomassa.

No hauskintahan on varmaan tämän viikon (ja kait vielä vähintään ensikin viikon) pakkasjakson jälkeen kymmenen pakkasastetta tuntuu samalta kuin tavallisesti se viisi astetta. Ja sitten yhtäkkiä tuntuu taas se viisi astetta ihan parhaalta maksimilta minulle.

 

Piristävää tammikuista viikonloppua kaikille!

It's really cold winter time in Finland now. Writing something about my feeling on such cold days. I would be happy if it were maximum -5 Celsius degrees in winter. (and 30 degrees Celsius is maximum for me in the summertime) I took these photo's in the country last weekend. However it's getting more light every day and eventually the frost is some day gone, I hope :) P.s. As you see it's time to do some cleaning at home.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat