Kirjoitukset avainsanalla pääsiäinen

Charlotte Russe on yllättäen oikeastaan helppo ja näyttäväkin jälkiruoka. Se voi myös korvata täytekakun kahvipöydässä. Olen jo kahteen kertaan tänä keväänä tehnyt samaa reseptiä soveltaen jälkiruokaa ja kahdella tavalla. Pikkuhiljaa tulen siis sinuksi tämän jälkiruuan kanssa.

Alkuperäisen reseptin löysin Kodin Kuvalehden digilehdestä, lehti 2/2018. Reseptin mukaan tehdään kääretortturulla, joka tarjoillaan semmoisenaan karamellisoiduilla appelsiiniviipaleilla koristeltuna vaahdon kanssa. Tein kääretortun aiemmin keväällä tämän ohjeen mukaisesti, mutta gluteenittomana ja tarjosin rakkaille ystävillemme, kun he olivat meillä illallisella. Koska ystävien vierailun jälkeen tapasin seuraavana päivänä naisystäväporukkaa (ja minulla oli tehtävänä jälkiruuan valmistus) niin heureka - päädyin iskemään kaksi kärpästä samalla iskulla. Syynä oli se, että toisena päivänä jäkiruuan tuli olla gluteeniton ja maidoton. Rullatessani kääretorttua laitoin toiselle puoliskolle ohjeen mukaisen täytteen ja toisella puoliskolla oli siis vastaava täyte maidottomana. Oli muuten tosi vaikea erottaa näistä palasista ja niiden täytteistä se kumpi oli laktoositonta ja kumpi oli maidotonta. Molemmat maistuivat todella hyvältä ja samalta. Älä huolestu, kohta pääset lukemaan, miten nyt sitten tein sen varsinaisen Charlotte Russen. Kuva siitä olikin jo edellisessä postauksessani, kun fiilistelin pääsiäistunnelmaa perhepäivällisenkin kautta.

Tässä sitten tulee reseptiä tähän herkkuun ja täytteen osalta lopussa myös maidottoman version ainekset, jota voit käyttää tähän jälkiruokaan tai pelkkään kääretorttuun.

Pohja:

3 munaa

3/4 dl sokeria

1/4 dl perunajauhoja

1/2 dl (reilu) gluteenittomia jauhoja (Pirkka)

1 tl leivinjauhetta

3 rkl kaakaojauhetta

Täyte:

4 dl kermaa (laktoositon)

400 gr appelsiinituorejuustoa (laktoositon)

1-2 rkl lakritsijauhetta (maun mukaan)

1 rkl tomusokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kaikki jauhot ja mausteet ja lisää varovasti munasokerivaahtoon.

Laita leivinpaperi pellille ja kaada taikina tasaiseksi pellille. Paista 7-10 minuuttia. Uuneissa voi paistoaika hieman vaihdella, mutta maksimissaan 10 minuuttia riittää. Kokeile kypsyyttä hammas- tai coctailtikulla. Kun taikinaa ei tartu tikkuun, on pohja valmis. Kumoa torttupohja hieman sokeroidulle leivinpaperille ja anna hieman jäähtyä. Irrota sen jälkeen paperi.

Vatkaa jäähtymistä odotellessa kylmä kerma vaahdoksi ja sekoita siihen appelsiinituorejuusto. Mausta lakritsijauheella ja tomusokerilla. Käytin Urtekramin raakalakritsijauhetta reilun ruokalusikallisen.

Levitä kakkulevylle noin vajaa puolet vaahdosta (käytä ihan omaa harkintaa määrän suhteen) ja kääri torttu rullalle leivinpaperin avulla. Minä käärin vanhanaikaisesti leivinpaperirullan vielä puhtaaseen astiapyyhkeeseen. Vie sitten jäähtymään kylmään jääkaappiin tai muuhun tilaan. Talvella jäähtyy hyvin parvekkeella tai muussa tilassa ulkona. Anna jäähtyä todella kylmäksi ennenkuin kokoat sen Charlotte Russen muotoon.

Varaa pyöreäpohjainen astia (käytin vanhaa kiisselikulhoa), johon kokoat jälkiruuan ja toimi seuraavasti: Leikkaa torttu reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Vuoraa astia tuorekelmulla (laitoin kaksi liuskaa tuorekelmua keskenään hieman limittäin ja kiinnitin päät kulhon ulkopintaan) ja täytä torttuviipaleilla ensin astian pohja ja sitten laita viipaleita reunoille. Koska pakostakin jää pieniä tyhjiä koloja varsinkin kulhon yläreunaan, voit hajottaa jonkun palasen ja leikata niistä pikkupaloja, joilla voi täyttää kolot. Tavoitteena ei ollut täydellinen kaunotar vaan makoisa, kotoinen jälkiruoka. Edellisestä Charlotte Russesta oli minulla aikaa melkein kaksikymmentä vuotta, tunnustan. Vaahdon osalta tein tässä vaiheessa pienen lisäyksen. Otin yhden liivatelehden, pidin sitä kylmässä vedessä ohjeen mukaan 5 minuuttia ja sitten sulatin sen kuumaan appelsiinimehutilkkaan (sattui olemaan kaapissa appelsiinimehua). Sekoitin liivatteen vaahtoon. Levitettyäni kääretorttupalaset kulhon reunoille, täytin vaahdolla tyhjän keskiosan. Kaikki ainekset riittivät valitsemaani astiaan juuri sopivasti. Koska tein jälkiruuan jo kaksi vuorokautta ennen perhepäivällistä, laitoin sen pakastimeen ja otin sulamaan tarjoilupäivän aamuna jääkaappiin. Sopivasti ennen tarjoilua vatkasin vielä kermaa ja koristelin Charlotte Russen sillä ja pienillä pääsiäismunilla. Kerman kanssa tuli haasteita eikä se vatkautunut kunnolla. Niinpä niin! Ehkäpä seuraavalla kerralla onnistuu valita kerma toisin. Kuten kirjoitin, ei niin täydellistä ulkonäöltä, mutta maistuvaa.

Täytteen osalta sain mielestäni silloin aiemmin ihan täydellistä maidotonta seuraavasti; kerman tilalta käytin Planti kauravispiä ja appelsiinituorejuuston tilalta Oatlyn påMackan maustamatonta kasvislevitettä. Voit lisätä vaahtoon reilun ruokalusikallisen appelsiinihilloa tai -marmeladia, jotta saat vastaamaan appelsiinituorejuuston makua. Sitten vain maustamaan lakritsijauheella ja tomusokerilla. Minulta toivottiin, että jakaisin reseptin tämän maidottoman vaihtoehdon takia joskus, joten tässähän se tuli jaettua laajemminkin kiinnostuneille. Pelkkään kääretorttuun riittää yksi paketti kumpaakin maidotonta tuotetta. Jos haluat tarjoilla vaahdon kanssa tai teet Charlotte Russen, sitten käytä täytteeseen määrät kuten yllä olevassa ohjeessa.

Kun nyt tällä viikolla oli liikkumisen suhteen tavallista ahkerampi, täytyy ihan jakaa tähän lopuksi kuva kävelylenkiltä Oulujoen rannasta. Siinä kaksi pukukoppia odottavat kesää ja lumetonta aikaa, kuten mekin. Onneksi ilmat suosivat ja ulkoilu on nautinto.

 

Toivotankin kaikille sekä herkutteluhetkiä että reippaita ulkoiluhetkiä tulevaan viikonloppuun. Nautitaan molemmista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus yhteen viikonloppuun mahtuu niin paljon tunnelmaa ja iloa, että on vaikea kiteyttää mitä siitä kertoisi. Pitkästä pitkästä aikaa olivat pikku A ja neito M käymässä meillä maaliskuun alkupuolella. Siis viikottainhan heitä näemme facetimella, mutta sitä tunnetta, kun saa lapsenlapsen lähelle ja syliinsä ei korvaa mikään. Nyt oli semmoinen viikonloppu ja onneksi meillä oli tiedossa matka vuorostaan heidän kotiinsa vielä ennen pääsiäistä ja tavata taas. 

Pääsiäinenhän on minulle iso juhla. Oli jopa aikoja, jolloin koin pääsiäisen jouluakin voimakkaammin tärkeäksi osaksi vuoden kiertoa. Pääsiäisen liittyy ainakin kaksi perheeni suurista tapahtumista; omat häät ja nuorimmaisen syntymä tapahtuivat aikanaan juuri tuolloin. Myöskin eteläpohjalaiset kotiseudun perinteet olivat niin isoja asioita, että niitä kaipaan edelleen vuosittain. Pääsiäiskokot ja -trullit kuuluivat ja kuuluvat nykyisinkin siellä perinteisiin ja nimenomaan pääsiäislauantaina.  

Tällä kertaa pääsiäisen lähestyminen sai minut hankkimaan ensimmäiset sipulikukat jo maaliskuun alkupuolella. Minulle varoiteltiin, että niitä ei saa laittaa ulos, kun on pakkasta, joten kiltisti ne sitten sisäkukiksi sijoitin. Aivan merkillisesti tuo hieman kermanvalkoinen narsissi Bridal Crown mahtui tuohon varmaankin todella vanhaan Orthexin ruukkuun, joka löytyi kodinhoitohuoneen kaapin perältä. Tuli niin hauska, retrohenkinen olo, että ihan ilahduin, kun en ollut onneksi mihinkään sitä hävittänyt. Sopii kuin nakutettu tuo kaupan sisäruukku kasveineen valkoisen ruukun sisälle.

Toiseksi hankin helmihyasintteja. Kovin olivat tuolloin vielä nupullaan, joten niiden osalta oli toiveita, että ne kukkivat vielä pääsiäisenäkin. Tätä kirjoittaessa voi sanoa, että eivät muuten kestä pääsiäiseen ja narsissi on menettämässä tehoaan tässä vajaa viikko ennen pääsiäistä.. Koristellakseni pöytää perhepäivällistä varten irrotin muutaman helmihyasintin sipulin ja laitoin ne pieneen lasimaljaan. Tuossa maljassahan oli minulla jouluna ne kaksi vahahyasinttia, jos joku muistaa sen kuvan nähneensä. 

Seuraavaksi aloin irrottelemaan pääsiäisen hengessä oikein kunnolla ja etsin esille kaikki keraamiset munat, joita on eri kokoisia. Ne toivat kivasti sinistä sävyä pöytään. Sitten valitsinkin siniset pellavaservetit ja niin edelleen. Olipa hauska järjestellä päivällispöytää tällä kertaa peräti kolmelle lapsenlapselle kuuden aikuisen lisäksi. Pikku L oli myös kanssamme vanhempineen. Pikku E puolestaan on vanhempineen kovin kaukana matkalla ja niinhän se on, että kaikki eivät mitenkään voi olla yhtäaikaa paikalla kovin usein.

Kuvissa näkyy sekä tarjolla ollut hyvä punajuurisalaatti että jälkiruoka. Palaan ehkä vielä tuohon jälkiruokaan myöhemmin ja jaan reseptin teille toisessa postauksessa. Kuvat on otettu ennen ja jälkeen ruokailun, joka oli rauhoitettu perheelle.

Muutoin viikonlopun ruuista kerronkin ainoastaan sen, että todellakin niin suomalaiskansallisesti ja retrohengessä tarjoilin junaan lähteville lapsukaisille (ja aikuisille) makaroonilaatikkoa. Makaroonilaatikkohan oli ns varma juttu saada lapset syömään edes jotain, vaikka junamatka jännittikin jo mieltä. Kuvissa näkyy taustalla, että olimme ottaneet esille tyttäremme vanhan nukkekodin, joka sai ainakin kahdenkymmenen vuoden jälkeen uuden leikkijän :)  

Tuo ihana viikonloppu päättyi meidän isovanhempien kannalta täydellisesti, kun pikku A (siis jo 4 -vuotias ensimmäinen lapsenlapsemme) ja siskonsa, 2 -vuotias neito M, lauloivat pukeutuessaan ennen junamatkaa meille seuraavasti

"Linnunradalla on tähti

Joka kiertää planeettaa

Planeetalla kaupunki

Kaupungissa katu

Jonka varrella on talo

Sen ikkunalla sinä

Ja sinulla on sydän, jota rakastan"  

Lyriikka on Juha Tapion laulusta Sydän, jota rakastan.

Sydämellisiä hetkiä ja aurinkoista pääsiäiseen valmistautumisen aikaa myös teille!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat