Kirjoitukset avainsanalla Tunnelmointia

Voi, miten nopeasti elokuu menikään. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan viettämässä elokuun viimeistä viikonloppua maalla. Eilen lauantaina oli tosin opiskelupäivä, mutta sen jälkeen ajelin tänne Iijokivarteen miehen perässä.

Aika usein on tullut tänne saavuttua käveltyä ensin rantaan ihan vain kurkkaamaan miltä joella näyttää. Ensimmäiset kuvat joelta tulikin napattua heti. Nyt myös menin melkeinpä heti pienen sankon kanssa keräämään mustia viinimarjoja jälkiruuaksi illalliselle. Ovat muuten suorastaan järjettömän hyviä sellaisenaan. Ihan piti pohtia sitäkin, miksi tuoreen marjan maku ei vain säily niin loistavana pakastettaessa. Suurta vääryyttä ainakin mustille viinimarjoille.

Täällähän ei vietetä varsinaisesti venetsialaisia emmekä me kaksistaan pidä mitään huvilakauden päättäjäisiä. Meillä nämä käynnit maalla jatkuvat läpi talven, joten siinäkään mielessä ei ole ihan samanlaista tarvetta syystoimenpiteisiin. Mutta, jotenkin tänä viikonloppuna vain tuntuu tuo alkavan syksyn saapuminen jollain erityisellä tavalla konkreettiselta. Ehkäpä tarvitsen sittenkin jotain pientä siirtymäriittiä syksyyn, tuumailin itsekseni siinä pöytää kattaessani. Niinpä siirsin tuon Beach -teemaisen lyhdyn pöydälle ja sytytin siihen kynttilän illaksi. Omat pienet venetsialaiset oli sillä valmisteltu. Täällä elämä vain on jotenkin niin yksinkertaista. 

Illallisen aikana kävi muuten tasan niin, että ennen marjajälkiruokaa oli sitten juostava ulos kuvaamaan auringonlaskua. Kyllä oli kauniit leiskuvat värit taivaalla. 

No, nyt on sunnuntai ja marjoja on pensaissa vielä ihan hurjasti, joten lähdenpä niitä vielä poimimaan. Tällaisen vapaaherratar -opiskelijan yksi onnihan on se, että voin siirtää kotiin paluun maanantaille ja viettää elokuista viikonloppua pitempään täällä maalaismaisemissa. Niin ja syytäkin on, ne marjat ...

Toivottavasti teidänkin elokuu taittuu syksyyn mukavissa merkeissä. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onkohan ketään, joka voisi olla huomioimatta tätä uskomattoman hienoa toukokuun viikkoa, joka on niin yltäkylläisesti hemmotellut meitä kaikkia ihan missä päin Suomea vain. Helatorstaina olin niin innostunut siitä, kun aamupäivällä kotimme takapihalta pressun mutkasta löytyi siili, jonka mies kantoi kuusiaidan viereen meidän molempien ihmeteltäväksi. Hetken siili kurkisteli syvältä piikkiensä suojasta kunnes sitten kurkisti kunnolla. Pieni pressun liikautus ja niin se sai jalat alleen ja poistui kuusiaidan taakse vapauteen. 

Tämä pienen ihmeellisen hetken jälkeen innostuin pitkin viikkoa luonnon pienistä ja suurista ihmeistä. Helatorstaina myöhemmin päivällä ystävien kanssa nautitun lounaan päätteeksi ajoimme katsomaan patoa ja vesimassojen muodostamaa kuohuvaa koskea. Vaikuttavaa!

Myöhemmin sain vain hämmästellä sitä miten vapaa-ajan paikkamme sitkeät raparperit jo ujosti nostavat päätään. Onneksi on jotain varmaa marjojen lisäksi, että kasvavat joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan ilman minkäänlaista huolenpitoa.

Eilen lauantai-iltana siellä maalla haahuilin jonkin aikaa kamera kädessä ja kuvailin yhtä sun toista ympärilläni. Olin ehkä koominenkin näky, kun yritin milloin minkäkin puun takaa kuvata auringonlaskun lähestyessä näkymiä Iijoelle. Lopputulokseen olen kutakuinkin tyytyväinen ja tässä muutama kuvallinen todiste siitä miten ihastuttavalta koivun aukeavat silmut näyttävät joen suuntaan kuvattuna ja miten meidän oma, pientäkin pienempi saaremme vielä hieman suojelee viimeisiä lumipaakkuja virtaavalta vedeltä ja kuinka auringonlasku vain voi hienosti peilata vastarannan väirkkyydellään. 

Tunnelmoivien hetkien ja ennen muuta tunteikkaan äitienpäivän jälkeen mitä parhainta alkavaa viikkoa teille kaikille toivottaen!

Kommentit (0)

Halloweenin saapuminen on jo suomalaistakin perinnettä, joka on näkynyt ruokakaupoissa erittäin vahvasti kaikenlaisten kurpitsojen myyntinä. Vielä vuosi sitten oli muuten aika vaikea löytää kurpitsoja, kun silloin suunnittein tarjoavani siitä ruokaa. No, nyt on toisin ja hyvä niin, sillä alueemme valtalehdessä Kalevassa julkaistiin pari viikkoa sitten resepti pataruuasta, johon tulee kurpitsaa.

Päätin kokeilla valmistaa tätä ruokaa ja ensimmäisen "koe-erän" teinkin jo viikko sitten. Tänä varsinaisena Halloween -viikonloppuna tarjosin perjantaina perheelle kyseistä pataa  ja tässä vallan lyhyen kaavan mukaan mitä siihen tarvitaan ja miten pata valmistui. Ohjeet ovat neljälle hengelle, vaikkakin tein nyt kaksinkertaisen annoksen, sillä saimme saman pöydän ääreen ison osan perheestä samalla kertaa. Joskin ihan pienimmäiset pikku L ja pikku E osallistuivat ruokailuun kiertämällä sylistä syliin :) 

Ainekset pataan (neljän hengen annos):

- kanan (broilerin) jauhelihaa 300-400 grammaa

- sipuli (pilko pieniksi paloiksi tai suuriksi, kuten minä tein)

- puolikas kurpitsaa (halkaise kahtia, koverra sisus, kuori kurpitsa ja paloittele lohkoiksi)

- keltainen paprika (kuutioi pienemmiksi paloiksi kuin kurpitsa)

- mausteita: suolaa 1/2 tl, mustapippuria myllystä, 2 tl oreganoa, 1/4 tl cayennepippuria, 1/2 tl kanelia, minä en käyttänyt muita mausteita, mutta reseptin mukaan voit lisätä vielä 1 tl juustokuminaa, 2 tl paprikaa, valkosipulia puristettuna

- 2 tölkkiä tomaattimurskaa ja 1 litra vettä sekä kanafondikuutio sekä valkoisia ja mustia papuja.

Rukista jauheliha ja sipulit, lisää mausteet, tomaattimurska, neste sekä muutkin ainekset. Annetaan hautua mielellään kaksi tuntia. Annos on runsas ja maku paranee, kun sen lämmittää uudelleen. Tarjolle laitettaessa lisää annoksen päälle avokadokuutioita ja raastettua cheddarjuustoa (tottakai emmental tai muukin juusto käy). Lisäkkeeksi sopii keitetty riisi tai risotto.

Tällä kertaa syötiin hieman pitemmän kaavan mukaan ja tein alkukeitoksi porkkanakeittoa (oli kiva soinnutella väriä pääruokaa ja Halloweenia ajatellen). Jälkiruuaksi tein ihan itse jäätelöä nyt niin ajankohtaisella ja helpolla reseptillä (löydät sen esimerkiksi Glorian kodin nettisivulta Mrs Jonesin blogista; vatkataan 4 dl vispikermaa ja 1 purkki kondensoitua maitoa noin 5 minuuttia. Mausteeksi käyvät marjat, hedelmät ihan omien makumieltymysten mukaan. Tällä kertaa sekoitin vatkattuun massaan (vaahtoon) pari lusikallista kahvia ja kaadoin massan leivinpaperilla vuorattuun pitkulaiseen vuokaan. Päälle koristelin sulatettua suklaata. Sitten laitoin pakasteeseen 4-6 tunniksi. Massasta riitti myös kahteen pikkuvuokaan, jonka kuvasin tähän juttuun. Varmuuden vuoksi uusille lukijoillenikin tiedoksi, että en yleensä ruokailujen aikana kuvaa, vaan kuvat otan joskus myös joko etukäteen tai myöhemmin.

Jaan mielellään reseptejä ja kuvailen minkälaisissa tilanteessa laitan ruokaa ideaksi teille muillekin kokkaamista tai leipomista varten.  Tarkoitukseni on opetella jatkossa sitä miten linkittäisin reseptejä muualta verkosta, jotta voisitte hyvin tarkkaan saada ohjeet käyttöönne. Omiin nimiini en muiden reseptejä halua liittää ja siksi mainitsen, kuten tässäkin jutussa sen mistä reseptin olen löytänyt. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ruuan laitossakin! Siispä iloisen syksyn merkeissä tapaamisiin ehkäpä joskus viikon päästä.  

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat