Kirjoitukset avainsanalla kodin sisustus

Ajattelin käydä tervehtimässä teitä ihan tässä keskellä viikkoa. Sain viimeinkin hankittua kevään ensimmäiset tulppaanit. Eiköhän lähes jokainen bloggaaja edes kerran vuodessa hehkuta tulppaaneista :)  Nyt on mennyt pari viikonloppua, että ei ole kotona oltukaan, joten ei ole tullut muutoinkaan hankittua viikonlopuksi kukkia vielä tälle vuodelle. Joulukukat kestivät pitkään ja tosiasiassa olisivat ehkä pitempäänkin selvinneet, jos olisin hieman paremmin niitä hoitanut. No, ehkä näin tammikuun lopussa saa jo unohtaa joulun ajan siltäkin osin.

Siispä eikös vain ole ihana väri näissä tulppaaneissa. Mielestäni ne ovat kuin ruusuja ja vievät ajatukset jo kohti ystävänpäivääkin. Sellaisia hempeitä ovat.

Tulin niitä tuohon ihan tavalliseen kartion malliseen lasipurkkiin / maljaan asetellessa miettineeksi sitäkin, miten tämä keittiön pöydän pääty on ollut niin samanlainen vuosikaudet. Aika usein, kun kukkia siihen laitan, tulee käytettyä tarjotinta tai vastaavaa alustaa ja sitten lisättyä jotain muutakin. Koska kynttilöitä en tuohon halunnut sijoittaa, hain olohuoneesta nuo kaksi lasista paperipainoa. Olen ne saanut todella kauan sitten mieheltä lahjoiksi. Ihan hauskasti sopivat Kartellin tarjottimen päälle ja on semmoinen keveämpi näkymä. 

Tällaista sisustusasetelman tekoa oli tänään ja aloitin jo kuvaamaan juttuani, johon liittyvät nuo The Dots laatikot. Enköhän sen jutun saakin viikonloppuna kirjoitettua valmiiksi.

Nautitaan, jos vaikka pitkästä aikaa aurinkokin pilkistäisi loppuviikon aikana! 

Just wanted to come to say hello! I am enjoying about this lovely bouquett of tulips - almost like roses. Let's hope we all can enjoy sunshine during the weekend!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen jokusen kerran maininnut, että kodissamme on juhlallisesti kutsuttuna kirjastohuone. Siis kyseinen huone ei viimeisten 35 vuoden aikana ole muuta nimeä tuntenut. Tässä jutussa nyt pientä kurkistelua kirjastoomme. 

Huone sijaitsee olohuoneen vieressä, josta sinne avautuu yleensä täysin avoin näkymä, kun lasiruutuiset liukuovet ovat auki. Huoneen yläosia kiertävät kaikilla sivuila hyllyt täynnä kirjoja. Ovesta oikealle avautuu syvennyksessä oleva isohko hyllykkö. Kirjojen lisäksi sinne on sijoitettu pieni televisio, jotta tarvittaessa voi siitäkin seurata jotain kiinnostavaa. Lisäksi on pienen pieni hyllykkö oven vasemmalla puolella näkymättömissä. Sekin on täynnä hyvinkin vanhoja kirjoja. Ikkunan molemmin puolin ovat hyllyköt, joista oikeanpuolimmaisessa on minulle rakkaita vanhoja kirjoja niin nuoruusvuosilta kuin jotain keräämiäni vanhoja aapisia, runokirjoja ja vasemmassa puolison osalta samanlaisia enimmäkseen vanhoja kirjoja. Tuossa isoimmassa hyllykössä ovat kaikki sisustuskirjani sekä sanoisin todella iso sanakirjojen kokoelma ja viinikirjoja ja opiskeluihin liittyneitä kirjoja yms. Sitten on luonnollisesti nykykirjallisuutta siellä sun täällä. Ja sitten ovat kaikki lastenkirjat tallessa, mutta ne ovat muualla talossa. Ei, en ole vielä edes harkinnut kutsua MS Marie Kondoa konmarittamaan kirjojamme. Miksiköhän??? 

Kuten huomaatte, huone ei vastaa tyylillisesti sitä mitä talossamme muualla on. Se ei ole moderni, ei erityisesti suunniteltu, mutta ah, kyllä siellä ihan mukavasti voi istahtaa ja lueskellakin. Huone on sellainen tarinoita täynnä oleva huone, sillä mitäpä muuta kirjoihin liittyy kuin tarinoita ihmisistä, ihmiskohtaloista, kodeista. Viihtyisyydestään huolimatta se vaatisi muutosta, varsinkin kaikkien hyllyjen uusimista. 

Kirjastossamme on sitten myös kotimme "vaeltava" kaluste. Se on tuo pöytä, joka on hankittu aikanaan ennen erästä perhejuhlaa. Se on ollut käytännössä vuoron perään sekä olohuoneessa milloin sivutasona, milloin sohvan edessä pöytänä ja sitten välillä taas se löytyy kirjastostamme. Pöytä on tosiasiassa muodoltaan kaunis tai joku voisi sanoa yksinkertainen :) Koska se puun väritykseltään poikkeaa muun muassa ikkunan edessä näkyvästä todella vanhasta pöydästä (joka puolestaan on saman sävyinen (ja varmaan yhtä vanhakin) kuin keittiön pöytä) tai kodista löytyvistä vanhoista Aallon tai Tapiovaaran kalusteista, olen useita kertoja sille ilmoittanut, että nyt on maalauksen aika. Sitten kaiken muun tarpeellisemman tekemisen viedessä aikaa, maalaus on jäänyt uhkauksen tasolle. Tulisipa nyt ensin päätettyä väri; siis musta, harmaa vai (no, ei sentään valkoinen). Koska pöytä nyt vain on olemassa, se saa toimittaa välillä kirjoitusalustan virkaa kirjastohuoneessa. Olohuoneessa se on tosi kätevä, kun tarvitaan esim. joulun aikaan tilaa lahjapaketeille, kahvikupeille ja jouluisille koristeluille. Näitä kuvia ajatellen olen karsinut pöydältä ylimääräisen sälän pois ja se saa toimittaa nyt stailausalustan virkaa.

 

Kevääseen taitaa kuulua aika usein tällainen uudistumisen tarve ja pohdinta siitä, mitä kaikkia uudistuksia olisi kiva tehdä kotona. Ilman sen kummempia paineita, olen suorastaan panostanut huomaamattani tämän alkuvuoden aikana yläkerrassa olevaan aiempaan lastenhuoneeseen. Siihen liittyvää muutosta koskeva juttu on jo työn alla, joten palataanpa sitten samalla henkilökohtaisiin unelmiin ja niiden toteuttamiseen.   

Valoisin ja toiveikkain mielin mitä mukavinta keväistä viikkoa kaikille toivottaen!

 

Kommentit (0)

Näin alkuvuodesta tulee käytyä Ikeassa, kun sopiva päivä löytyy. Aiemmin käynnin täytyi sijoittua viikonloppuun, mutta näin vapaaherrattarena voi käydä arkenakin. Siis käynti Ikeaan merkitsee täällä Oulun korkeudella matkaa Ruotsiin, ihan tuonne Haaparantaan saakka. Kyseessä on semmoinen mukava päiväreissu, joka tulee tehtyä yleensä tyttären tai ystävän seurassa. Kaksin aina mukavampaa eikä todellakaan tulisi yksin lähdettyä :)

Nyt oli kulunut aikaa edellisestä Haaparannan Ikea -reissusta varmaan hieman enemmän, koska  kovin näytti tapahtuneen uudistuksia. Otin muutamia kuviakin osoittamaan sellaista modernimpaa uudistunutta ilmettä. Tämä ei toki ole mitään uutta teille, jotka käytte Ikeassa helposti tarvitessanne, mutta meilläpäin tämä on hieman harvinaisempaa herkkua, kun ei Ikeaa ole tänne Oulun alueelle ole saatu. Meillä muuten kestää semmoiset puolitoista tuntia suuntaansa, joten kyllä siitä päiväreissu tulee.

Koska mukana oli vauva, piti ihan näpätä kuva myös vessan hoitopöydästä, jolla vaipanvaihto sujui näppärästi. En hoksannut ottaa laajempaa kuvaa, josta näkisitte, että siinä oli myös neulojen säilytysastia. Kovin mietittiin mikäköhän on tarkoitus sillä? Diabeetikoille ehkä, mutta muuten ??

Tottakai tarvitaan ruokatauko ja silloin mitäs muuta kuin lihapullia ... Nyt oli ihan erinomaisen hiljainen päivä ja mekin tulimme paikalle heti, kun kauppa aukesi, joten ruokaillessa ei tarvinnut jonottaa eikä etsiä pöytätilaa.

Mitä siis reissusta näkyy kodissamme? Tiedättehän sen tunteen Ikeassa käydessänne, kun tulee mieleen, että tuota ja tuotakin ns kippoa ja kappoa tarvitaan, eikä ole kallistakaan. Niin käy joka reissulla. Siis minä olen sillä linjalla, että on tullut hankittua muutamakin muovinen kulho tai vastaava tarpeellinen astia ja edelleenkin saatan niitä hankkia Ikeasta. Totesinkin tällä reissulla, että "Ikeasta apua arkeen"! Sopii vain ikealaisten lainata tuota sloganiksi. 

Omaan kotiimme olen kalusteita hankkinut heiltä kitsaasti. Johtunee siitä, että on tällainen talo ja koti, jota on kalustettu aikana ennen Ikeaa. Yksi korkea lasinen hyllykkö talostamme löytyy. Seuraava näkyvämpi hankinta tuli tehtyä tällä reissulla. Siinä se on pitkän keittiön pöytämme toisessa päässä ja odottaa pieniä vierailijoita trip trap -tuolin läheisyydessä. Ai että minä niin tykkään, että tuommoinen löytyi. Helpompi on siinä istua kuin aikuisten tuolilla, niin oletan. Ystävätkin ovat sitä hankkineet ja suositelleet. En käy kuvailemaan yksityiskohdittain sitä, miten se koottiin, mutta lyhyen kaavan mukaan tiedoksi, että sillä paketista löytyvällä ikealaisella "ruuvimeisselillä" tuolia kokosin ihan itse juuri niin pitkään, kun tuoli näytti tuolilta. Sitten ruuvien kiristysvaiheessa haettiin esille oikeat työvälineen ja ihan on varmasti ja tukevasti tuoli nyt koottuna. Tätä vaihetta en olisi itse saanut aikaiseksi.

 

Kuten lupasin kirjoituksessani joulukuun lopussa, että kuvaan kirjoituksiini hieman enemmänkin taloamme, niin tällä kertaa otin kuvia eteisaulasta käsin kohti keittiötä. Halusin, että tuoli on näissä kuvissa pääosassa, joten ei nyt tällä kertaa laajempaa kuvaa tullut otettua. 

Sisustuksellisin aatoksin kohti kevään valoa...

Kommentit (0)

Molempi parempi sanoisin noin suoralta kädeltä tuolle otsikolle tai vain että "elämä on". Matkustaminen on ollut jossain vaiheessa työuraa merkittävässäkin roolissa. Joten on kertynyt siinäkin mielessä monenlaisia muistoja matkoilta!

Painotan tähän alkuun, että monenlaisia muistoja on kertynyt -  aina siitä, kun kerran matkustin Ateenaan ja matkalaukut eivät sitten saapuneetkaan ja hotellihuone oli minikokoinen kahdelle aikuiselle matkalaiselle ja kuinka siitäkin reissusta selvittiin vain ja ainoastaan kreikkalaisten isäntien vaikutusvallan johdosta vielä takaisin kotiinkin. Kreikkaan en ole sen koommin palannut. Tai se kerta tulee mieleen, kun "nuorena tyttönä" matkustin junalla lontoolaisella slummialueilla sijaitsevaan matkakohteeseen valkoinen poplari päälläni. Olimme kollegani kanssa varmasti huomiota herättävä ilmestys ja sen näköisiä, että olimme varmaan useammankin mielestä eksyneet. Noh, on toki mitä parhaiten sujuneita matkojakin työn puitteissa, suurin osa. Yhtä kaikki muistoja on kertynyt ja kivahan niitä on muistella.

Perheen kanssa ja myöhemmin puolison kanssa kahdestaan olemme toki myös matkustaneet. Tämän ikäluokan vanhemmat muistavat varmaankin vallan hyvin sen, kun ovat ajaneet autolla läpi Euroopan pienet lapset takapenkillä sen ajan autolla, jolloin ei ollut turvavöitä takapenkille eikä tainnut olla turvavyöpakkoakaan! Onneksi tuolloin ei ollut mahdollisuutta matkustaa kovin usein ja siinä välissä ehti autojen varustuskin uusiutua, kun päästiin seuraavan kerran matkalle. Näistä parista lauseesta voitkin jo päätellä, että omatoimimatkoja ovat reissumme olleet.

No matkamuistoista muutama sananen. Matkamuistoihini liittyy kaksi asiaa: teräs ja väri. Varsinkin yksityisillä matkoilla niiden pakollisten Eiffelin tornin pienoismallien jälkeen päädyin ostamaan jotain käytännöllistä eli teräksisiä pieniä käyttöesineitä kotiin. Sekin oli hauskaa, mutta rajansa kaikella. Ikkunalaudalla olevat eivät kuulu matkamuistoihin, vaikkakin kertovat ihastuksestani teräkseen. Tuon vaiheen jälkeen päädyimme hankkimaan jotain pientä, joita sitten löytyy melkeinpä kaikkialta eli jääkaappimagneetteja eli kutsun niitä tässä magneettinapeiksi.

Magneettinappien  osaltahan kävi sitten niin, että jääkaapin ovi täyttyi. Mietin pitkään mitä niille teen. Kuten näistä kuvista huomaat, olen kehystänyt kaksi julistetta; toinen Dallasista ja toinen Pekingistä. Sitten syttyi lamppu ja testasin miten voisin ryhmitellä magneettinappeja eri maanosien ja maiden mukaan. Laskeskelin sitä miten ne voisi sommitella noiden kahden julisteen ympärille ja menin peltisepänliikkeeseen mittojen kanssa. Kuvista näet lopputuloksen.

 

Magneettinapithan (jotkut niistä olemme saaneet eli ihan kaikki eivät sentään ole omilta matkoilta) ovat pääasiassa värikkäitä,  joten tästä keittiön nurkkauksesta tuli mukava väriläiskä. Kotimmehan on varsin väritön, jonka ehkä olette huomanneetkin. Tällaisista väriläiskistä on nykyisin semmoinen kiva ilo, että kun saan syliini joko pikku L:n tai pikku E:n, on kiva mennä heidän kanssaan magneettinappitaulujen luokse ja siinä sitten on kiva tarinoida heille matkoista. Onneksi on noita juttuja :)  

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat