Joulun aika on niin lähellä ja kohta jo niin kaukana. Joulukuusesta en ainakaan luovu, totean mielessäni, melkein kuin siinä entisessä Turun sinappi -lauseessa, jos muistatte :) Huomaan, että joulukuusi on paikoillaan samassa nurkassa kuin kuin muinakin vuosina tässä talossa, jo yli 35 vuoden ajan. No, olimme toki yhden vuoden evakossa talosta kokonaisen vuoden kestäneen ison remontin ajan. Mutta kuitenkin, joka vuosi alan sen perinteisen pohtimisen milloin siitä raskisin luopua. En ainakaan ennen vuoden vaihdetta, mutta katsotaan sitten loppiaisena. Totean tällä(kin) kertaa. 

Jotenkin on vain kiva ajatella, että saa hetken vielä viivytellä vanhassa; todelliset, ehkä vähän pitkittyneet "pesäpäivät" ovat menossa. Tätä hieman uneliasta tunnelmaa korostaa myös vallan mainiosti se, että ulkona on ollut kaikkina joulun päivinä se lyhyen päivän valon mukanaan tuoma harmaansininen sävy. Me täällä Oulussa olemme olleet nyt onnekkaita siitä, että ulkona on lunta, ihan on riittämiin, kiitos! Lumi toi kotipihalle aivan erityisen suorastaan satumaisen vaikutelman, kun palasimme pieneltä joulua edeltävältä Helsingin matkalta ja aatonaatto oli tuonut lunta talon edustalle melkoisesti. Kaunista oli. 

Jouluaattona ajellessamme Koillismaalle viemään kynttilöitä hautausmaille, näimme ihan kiitävän hetken kun auringon valo kuorrutti edessä näkyvän maiseman kultaisella valolla. Joulupäivänä teimme puolestaan kinkunsulattelukierroksen Pikisaaressa. Ilma oli ihmeellisen suosiollinen, ei tuulta, ei lumisadetta. Oli sellainen utuinen ilma ja leppoisa kävelyretki. Oulussa Pikisaaren kierros pitkin saaren rantoja on yhtä ihana niin kesällä kuin talvella. Vielä, kun olimme tapaninpäivänä käyneet pienellä kävelylenkillä ns kotikulmilla, oli saatu mukava annos ulkoilua ja kotona sitten on voinut nauttia joulukuusen valosta, perinteisistä jouluruuista, lastenlasten kehityksen ihmettelystä. 

Edessä uuden vuoden viikonloppu, edelleen kuusenkynttilät palavat ja taitaa olla vielä hetkiä ihanalle viipyilevälle tunnelmoinnille samalla, kun saamme nauttia pienimpien lastenlasten läsnäolosta. Yläkerran pinnasängyssä nukkuukin pikku E parhaillaan päiväunia. Uuden vuoden lähestyminen tuo mieleeni myös mukavaa pohdintaa siitä mitä tuleva vuosi saattaa tuoda tullessaan. Tämä bloggaaminen on yksi mukavista harrastuksistani, joka jatkuu toistaiseksi. Kiitos siitä, ette olette löytäneet kirjoitukseni. Ihanaa vuodenvaihdetta ja onnea vuodelle 2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat