Maaliskuu on tullut ja toi tänään huikean auringonpaisteen. Toista oli eilen, kun oli kunnon lumimyräkkä meidän käynnillä maalle. Jotenkin tuntui siltä, että "enough is enough".  Taitaa olla pohjoisen ja muillakin hiihtolomalaisilla edessä melko mukavat ulkoilukelit, jos näin aurinkoista ja päivisin myös lämpimämpiä kelejä riittää.

Nyt sitten on vietetty laskiaissunnuntaita.  En jaa mitään parhaat laskiaispullat reseptiä tällä kertaa. Sen sijaan ajattelin kertoa miten kävi niille Runebergin tortuille (poislukien ne, jotka ovat vielä pakasteessa), joita paistoin helmikuun alussa. Kerroinkin silloin, että alan välttämään lisättyä sokeria. Ja samanaikaisesti tein ison annoksen Runebergin torttuja. Melkoinen yhtälö, varsinkin, kun puoliso ei ole samanlainen herkkusuu kuin minä olen. Onneksi tortut ovat aika hyvin säilyviä, koska ovat kakkupohjaisia ja minun reseptissä niissä oli myös pähkinöitä. Syömättä jääneistä tortuista päädyin tekemään erään viikonlopun sunnuntain perhelounaan jälkiruuaksi oikein klassikkojen klassikon eli Pappilan hätävaran.

Pappilan hätävara syntyi näin: Pilkoin kulhon pohjalle tasaiseksi kerrokseksi torttuja. Niiden päälle lisäsin paksun kerroksen pakasteesta sulatettuja mansikoita ja punaisia viinimarjoja, jotka painoin mössöksi. Siitähän levisi mukavasti kosteutta pohjakerrokselle. En maustanut mitenkään. Päällimmäiseksi lisäsin vatkattua vaniljakastiketta. Ihan koristelumielellä olin ja tuommoisia somia koristeita sain aikaiseksi. Laitoin kulhon vielä kylmään muutamaksi tunniksi ennen ruokailua. Maistoin kyllä, joten tiedän, että hyvää tuli.

Entäpä miten muuten tämä melkein kuukauden kestänyt kuurini on mennyt? Ihan hyvin, kiitos. Kahvistakin sokeri jäi pois kivuttomasti ja saman tien (teehen en tavallisesti käytä edes hunajaa). Suklaata en ole syönyt. Oikeasti, en ole edes haaveillut. Yhden kakkupalan söin rakkaan ystävän lapsenlapsen syntymää juhlistaessamme. Lupasin tätä "lisätyn sokerin välttämisen" kuuria aloittaessani itselleni, että erityisissä tilanteissa voin syödä jotain sokerillista herkkua. Joten tuo yksi varsinainen herkuttelu on aika vähän minun mittapuullani. Ja tilanne oli erityinen.

Vaakalla olen käynyt satunnaisesti ja toisella viikolla näytti puoli kiloa pudonneen. Koska olen samanaikaisesti potenut kipua pakaran seudussa, joka estää reippaan kävelyn (välillä vähemmänkin reippaan) ja nyt olen vielä flunssassa, on liikunta jäänyt aivan minimiin. Eli ei voi painokaan pudota, kun ei ole energian kulutustakaan edes tavanomaisia määriä. Luonnollisesti odotan, että liikunnan osalta tilanne kohenisi mahdollisimman pian. Nyt alkaa muutoinkin paaston aika laskiaisesta pääsiäiseen, johon aikaan voi kuulua tämänkin tyyppistä paastoa. Joten tästä jatkan eteenpäin kohti pääsiäistä. Varmaan loppukeväästä mittautan verensokeriarvoja ja summaan onko muutoksia tapahtunut. Tällä hetkellä koen tyytyväisyyttä tähänastisesta muutoksesta omassa ruokavaliossani. Tähän muutokseen on syynä se, että olen kakkostyypin diabeteksen riskiryhmäläinen. 

Aurinkoista hiihtolomaviikkoa toivotellen!