Nyt voisi melkeinpä aloittaa kuluneella lauseella "päätän raporttini tähän", kun vielä kertaalleen palaan tämän kesän matkoihin. Siis tämän kirjoituksen jälkeen ei enää tänä kesänä muisteloita matkoihin liittyen ainakaan tällä foorumilla. Tai no, eihän sitä koskaan tiedä. Kesä oli niin kiva kaikin puolin. 

Läheinen ystäväni ehdotti elokuun alkupuolella junamatkaa Kokkolaan. Ja minullehan sopi paremmin kuin hyvin tällainen lähimatkailu kaupunkiin, josta tykkään kaikin tavoin. Yksi aiempi postaus löytyykin Kokkolan käynniltä, kun lähes kaksi vuotta sitten vietimme tyttären kanssa sellaisen yön yli reissun Kokkolassa tuolloin joulunalustunnelmissa vajaa puolivuotias vauva mukanamme. Ja toden totta tällainen pieni maiseman vaihdos virkisti ihan valtavasti silloin ja niin teki nytkin. Tuon edellisen jutun löydät tästä linkistä;

https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/tunnelmia-matkaltamme-kokko...

Ystäväni kanssa tavoitteenamme oli kiireetön päivä, johon kuuluisi kävelyä Neristaniksi kutsutussa vanhassa kaupungissa, istumista rauhassa lounaalla, hieman kiertelyä muutamassa kaupassa, Zinna ja Brdvillage ainakin, ja kahvitella ennen paluuta junalla. Tähän päivään saimme yllättäen toteutettua myös elämyksellisen tutustumiskäynnin Juhani Melenderin taiteeseen ja taidekotiin. Sanoinko jo, että oli niin hurmaava päivä.

Saavuttuamme junalla perille, oli kuin taikaiskusta tuon viikon kaikki koko Suomea piiskanneet sateet väistyneet! Lähdimmekin ensimmäiseksi kävelylle Neristaniin ja päivän lopulla teimme vielä toisenkin kävelylenkin sinne! Tunnelma on vain niin lämminhenkinen vanhoissa puutalokaupunginosissa. Jotenkin asukkaiden läsnäolon aistii kauniisti hoidetuista pihoista, juorupeileistä, ikkunakoristeluista. Kävellessä kurkistelimme pidemmälle erään majatalon sekä ravintola Neran pihaan. Neran ravintolatiloista lisää tässä jutussa myöhemmin. Ihasteltiin myös mitä kauneinta uuttakin taloa. Ja mikä parasta löytyi varmaan sillä päivän toisella kävelykierroksella myös katu, jolla unikot ovat valtautuneet.

Istuessamme ensimmäisen kävelyreissun jälkeen lounaalla espanjalaishenkisen ravintola Rojan erittäin maukkaan salaattipöydän tarjottavista nauttien, oli jo siinä vaiheessa todettava kuin olisimme jossain "ulkomailla". Hämmästyttävää miten poistuminen tutuista maisemista vapauttaa arjesta. Ihmiset näyttivät niin iloisilta, aurinkoisilta ja rentoutuneilta!!!

Yksi ajatuksistamme ja toiveistamme Kokkolan matkalle oli, että voisimme jossain, esimerkiksi julkisessa tilassa, tutustua Juhani Melenderin taiteeseen. Koska en netin kautta löytänyt mitään tietoa, soitin taiteilijalle itselleen kysyäkseni asiasta. Todella nöyrin mielin otimme vastaan kutsun tulla heidän taiteilijakotiinsa. Ja mikä kokemus se olikaan. Vieläkin näkymät kodin seinille ripustetuista kymmenistä töistä sekä työhuoneen valtaisasta tarjonnasta -  puhumattakaan todella kauniista ja esteettisestikin kauniista kodista lipuvat silmissäni. Toki myös kamerasta löytyy satunnaisesti räpsäistyjä kuvia. Olimme käymässä heillä yksityishenkilöinä, joten muilta osin jätän kuvat ja kuvauksen heidän kodistaan tähän. Kiitokseksi  ja kunnioituksesta Juhani ja Marja-Leena Melenderin ystävälliseen kutsuun kotiinsa, jaan hänen taiteestaan kiinnostuneille tähän pienenpienen näytteen töistä. Voit seurata Juhani Melenderiä myös instagramissa @juhani.melender 

Tämän kuvan töiden värit ovat todella lähellä omia värimieltymyksiäni. Ja kyllä vain, ehkä kaikkein pienin hänen töistään löytää paikkansa täältä meidän kodistamme. Nyt vain odotan sitä hetkeä, jolloin uudistetaan omien taulujemme, ehkäpä kalusteidenkin järjestystä.

Eräänlainen kaunis päätös käynnillemme Kokkolassa oli päivän loppupuolella piipahdus ravintola Nerassa juuri, kun he avasivat ovensa iltapäivällä neljältä. Istuimme siinä oven ulkona penkillä ja heti, kun ovet avattiin menimme katsomaan täysin uudistuneen ravintolan tiloja. Tuossa talvisessa jutussani on kuvia tässä paikassa aiemmin sijainneesta ravintolasta, joka on saanut uudet omistajat ja uuden nimen.  Nyt uusien omistajien myötä on otettu myös yläkerta käyttöön. Kyllä vain tämäkin paikka hurmasi meidät kauneudellaan. Alakerrassa oli selkeää ja modernia ja yläkerrassa sitten tunnelmallista ja erityisesti aivan upeat tapetit sekä verhot. Kuvat kertokoon puolestaan, joskin valaistusolosuhteet yläkerrassa olivat tällaiselle amatöörikuvaajalle todella haastavat. Emme valitettavasti voineet jäädä ruokailemaan, koska olisimme sitten joutuneet kiirehtimään junalle. Ja lounaanhan olimme jo syöneet Rojassa, joka muuten kuuluu samalle ravintoloitsijalle kuin tämä Nera vanhassa kaupungissa Neristanissa.

Oli ihana muistella tätä kesäistä päivää. Lämmin kiitos ystävälle yhteisestä matkapäivästä. 

Ihanaa, leppoisaa elokuun loppua teille lukijoille! Toivottavasti ehditte vaikka hetkenkin nauttia näistä aurinkoisista päivistä.

This post is about a one day visit to Kokkola, one of the little cities I like so much! Have a lovely end of August!

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat