Kirjoitukset avainsanalla scandinavian home

Onko sinulla joku tietty väri, joka tulee läheiseksi tiettyyn aikaan vuodesta? Nyt, kun kevät on päässyt täyteen vauhtiin täällä Oulussakin, huomaamattani kuvasin tänäkin vuonna samaa kulmaa kodista. Värityskin on saman kaltainen kuin oli viime vuonna, sellaista haaleaa, lempeää vaaleanpunaista se on. Niin vain on myös mielessä jo lähestyvän pääsiäisen aika. Se on muuten minulle yksi tärkeimmistä ajankohdista vuoden kierrossa. 

Viime vuonna oli magnoliaa hyvin saatavilla ja olin onnekas, kun sain sen kukkimaan kauniisti. Harvemmin tulee tältä puolen keittiötä katseltua olohuoneen suuntaan. Tästä linkistä pääset kurkkaamaan miltä olohuone näytti vuosi sitten tästä kuvakulmasta; https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/magnolia-ihastuttava-kevaan...

Nyt, kun olin aikeissa hankkia uutta magnolian oksaa, kuulin kukkakupassa, että ei ole nyt magnolian vuosi; ovat kuulemma nyt huonompaa laatua eikä niitä ollut saatavilla. Niinpä huomioni kiinnittyi tällä kertaa harsokukkaan, jossa oli muutamissa yksilöissä hauskasti sekä valkoisia että vaaleanpunaisia kukkia. Oli muuten myös sinertäviä ja kellertäviä kukkia myös joissakin kukkavarsissa. Olen iloinen, että tuollainen vaatimaton kukkanen kuin harsokukka on, voi tuoda keväiseen kotiin lempeää vaaleanpunaista sävyä. Onhan harsokukka myös todella herkkä ja romanttinenkin. Yleensä olen sen hankkinut valkoisena ja sellaisenaan pitänyt maljakossa koristeena. Harsokukassa on myös se hyvä puoli, että se kestää kauan kauniina. 

Huomaan myös, että kyllä oli hauskaa, kun sohva sai uuden paikan, kuten viimeksi kirjoitin. Tämä järjestely tuntuu tällä hetkellä ihan freesiltä. On myös kiva, että tästä kuvakulmasta sohvatyynyn myötä näen samassa näkymässä enemmänkin mieleistä lempeää vaaleanpunaista sävyä.

Olen muuten tässä hieman leiponutkin, kun vietettiin perheen parissa yhdessä aikaa ruokaillen. Joten palataan sitten lähiaikoina myös leipomustenkin pariin.

Ihanaa alkavaa huhtikuuta sinne!

Lovely spring time has arrived! Happy!!! A little bit pale pink is my favorite color at this time of the year. Do you have certain color important for you in spring time? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuten edellisessä postauksessa kotimme portaikkoa esitellessäni kerroin, ostin pitkästä aikaa jotain uutta vihreää taloomme. Portaikkoon kuuluvassa parrussa on vuosikaudet ollut paikallaan kiinteä valkoinen ruukku mahdollisille kasveille. Siinä oli aikanaan  varmaankin joku kultaköynnös - pitäisi varmaan kaivaa esille vanhoja valokuva-albumeja muistin virkistämiseksi tältä osin. Sen muistan sattuneesta syystä, että parrussa roikkui myös kaksi todella suurta saniaista. Paino sanalla OLI!!! Saniainen ei kestä vaihtoa isompaan ruukkuun - ei ainakaan meillä kestänyt kumpikaan yksilö. Sen opin heti kerralla eikä meillä ole sen koommin saniaisia ollut. Noh, ei sen enempää vanhoista kasveista.

Nyt löysin uuden kasvituttavuuden käydessäni kukkakaupassa tutustumassa vaihtoehtoihin kasveista, jonka voisin laittaa kasvamaan tuohon portaikon ruukkuun. Kasvi on nimeltään hernevillakko. Kerrankin voi sanoa, että nimi vastaa kasvin näköä vallan mainiosti.

Mielestäni se on ulkonäöltään jotenkin herkkä kasvi. Voi jopa olla, että liiankin hentoisen näköinen näin alkuvaiheessa, kun huomioi paksun parrun, jossa sen varret roikkuvat. Oletan, että kyseessä olisi "ei niin kovin vanha yksilö", tai ainakin toivon, että se tuosta vankistuisi ja rönsyilisi enemmänkin.

Tässä hernevillakossa on muuten semmoinen mukava ominaisuus, että se pärjää ilman kastelua pitempäänkin kuin viikon. Ja miksiköhän? Siksipä juuri, että kasvi kerää nestettä noihin pieniin hernepallukoihin. Minullehan tämä on vallan loistava tieto, kun muutoinkin kastelen harvoja kasvejani kerran viikossa (tai joskus satunnaisesti harvemminkin). Niin ja syksyllä siihen pitäisi ilmestyä valkoisia kukkia. Hernevillakon pitäisi kestää kovaa paahdetta, joten varmaan sopisi terassille tai kuistillekin kesäkasviksi.

Jos nyt epäonnistun tämän kasvatuksessa, kerron kyllä :)

Leppoisaa viikkoa sinnekin! 

I have found a new plant (Senecio herreianus, strimpspärlstånd på svenska) to our house. Let's hope it will survive!  Lovely week to you too.

 

Kommentit (1)

Kävin tänään pikaisesti kukkakaupassa kyselemässä kasvia, joka sopisi portaikkoomme. Alkujaan pidin portaikossa roikkumassa valtavan kokoisia saniaisia, mutta kerran päätin vaihtaa ne ehkä kymmenen vuoden jälkeen isompiin ruukkuihin. Eivät tykänneet yhtään siitä toimenpiteestä. joten ei ole ollut kasveja sen jälkeen portaikossa. Yksi valmiiksi asennettu ruukku isossa palkissa on ollut tyhjillään. Huomasin tuossa asetellessani kasvia paikoilleen ja hieman sitä kuvatessani, että teenpä ensin sen, että kuvaan kerrankin pelkästään portaikkoamme. Palataan sitten kukka-asiaan toisessa kirjoituksessa. 

Meillä portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä keittön ja olohuoneen keskellä on todellinen centerpiece kodillemme. Siitä kuljetaan aika monta kertaa päivässä edestakaisin. Porrasharjoitusta on vuosikymmenten aikana tullut melkoisesti. Ja taitaa olla jatkossakin ihan parasta treeniä lihaskunnolle ja polvinivelillekin.

Kuten kuvasta huomaat meillä on nykyisin asennettu lapsiportit. Aivan välttämätön ja täydellinen kapine, kun pienet puolitoistavuotiaat pojat tulevat käymään. On muuten heillekin aivan mahdottoman kiinnostava paikka nuo portaat ja täällä ovat oppineet konttaamaan portaita ylös ja alas. Niin ja vähitellen sitten oppivat nousemaan ne kävellen ja niinpä! juoksemaan niissä. Siitä onkin aikaa, kun ovat omat lapset vilistäneet portaikossa kavereineen.

Koska talomme on olohuoneen kohdalta semmoiset seitsemän metriä korkea, tulee portaikkoonkin valoa niin ylhäältä kuin alhaalta. Joskus yöllä, jos sattuu heräämään, voi melkein huoletta kävellä alakertaan ilman valoja. Ulkoa tulee katuvaloista sen verran valoa sisään, vaikka tällä puolen taloa ei suoraan olekaan katua. Semmoista tämä kaupunkielämän valoisuus on. Juu, juu - kyllä en kovin usein yöllä talossa hiippaile ja laitan valot tarvittaessa päälle! Kiitos ystävällisistä ajatuksistanne turvallisuusnäkäkulmasta :) Totean samalla, että suurta viisautta oli suunnitella portaikko niin, että siinä on peräti kaksi tasannetta. Ylemmällä tasanteella roikun ylhäällä olevassa kaiteessa ja venytän siinä kipeää selkääni, kun sellaista kipua on. Joskus on!

Sellainen ihana puoli tässä portaikossa keskellä taloa on myös se, että keittiöstä voi melkeinpä seurustella olohuoneen puolelle, jos joku istuu olohuoneessa. Sitten meidän toinen televisio on portaiden alla, joten tällainen uutisfriikki voi seurata iltauutisia mukavasti keittiössä puuhaillessa kuuntelemalla ja sitten vain pyörähtää katsomaankin portaiden toiselle puolelle, jos on jotain kiinnostavaa. Niin ja piiloleikkejä voi leikkiä kiertämällä ja kurkkimalla eri puolilta portaikkoa pientä piiloon menijää. Mitenkähän elettäisiinkään, jos olisi ollut toisenlainen porrasratkaisu tässä talossa, mietin vain...

Nyt sitten olette nähneet vihdoinkin tämän kokonaisuuden, ujostelematta juuri sellaisena kuin koti tällä hetkellä näyttää. Ihmeellistä, että meni kaksi ja puoli vuotta ennen kuin sain aikaiseksi tämän kodin ehdottoman keskipisteen kuvattua ja esiteltyä.  

Valoisaa viikonloppua! Kyllä on ihanaa, kun vihdoinkin tuntuu, että kevät tulee!

Staircase in the middle of our house is a real centerpiece. I took some snaps finally of it. As you can see it is always ready for grandkids too :) Have a lovely weekend. Spring, it's coming!

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö

Erittäin usein asumisessa se kaikkein hankalin ratkaistava asia on eteinen ja vaatteiden sekä kenkien säilytys. Nehän antavat sen ensivaikutelman kodista, kun ovesta astutaan sisään. Meillä tätä taloa remontoitaessa tehtiin hyvä ratkaisu. Talon uuteen sisäänkäyntiin rakennettiin ns tuulikaappi. Siihen sijoitettiin toiselle puolelle yksinkertainen huoneenkorkuinen komero (johon voi mennä sisälle, vaan ei ole vaatehuoneen kokoinen), ja jossa säilytetään kaikkea kumppareista monoihin sekä urheiluvarusteita ja joitakin vähän rouheampia ulkoilutakkeja. Toisella puolella tuulikaappia on myös iso kaappi, jossa on laatikosto pipoille, huiveille ja hanskoille, kenkähyllykkö sekä pieni erillinen kapea syvennys naulakoineen lasten takeille (siellä säilytetään nyt minun laukkuja ja osaa kengistä). Varsinaisessa eteisessä, oikeastaan aulatilassa, muut päällysvaatteet sekä kengät säilytetään peililiukuoven takana olevassa kaapissa. Tilaahan on, mutta järjestyksen pito on ihan samanlaista kuin muissakin perheissä. Tuskin kukaan erehtyisi luulemaan, että kaapit olisivat sisätä säntillisessä järjestyksessä, poislukien toki ne kerrat, kun olen jonkun suuren innostuksen (tai oikeastaan useimmiten raivon) vallassa siivonnut kaikki paikat edes hetkeksi kuntoon :)  

Vaikka meitä nyt on ollut vain kaksi vakituista asukasta jo pitkään, on viime vuosina tullut eteen uudenlainen säilytystilaratkaisu tarpeelliseksi. Olenkin aika pitkään miettinyt, miten lisätä naulakkotilaa sellaiseen tilapäiseen tarpeeseen, kun lapsenlapset käyvät talossa. Alkujaan ensimmäisen lapsosen synnyttyä kiinnitettiin eteisen ainoaan vapaana olevaan ja kuvissa näkyvään kahden seinän kulmaan yksi erillinen koukku tähän tarkoitukseen. Se tuli sitten kiinnitettyä seinään liian alas ja yhä isommaksi kasvavien lasten takit näyttivät siltä kuin ne lojuisivat käytännössä lattialla. Oli siis aika uudistaa eteistä tältä osin. 

Pitkän miettimisen jälkeen päästiin asiassa eteenpäin ja saatiin ratkaistua tämä naulakkokysymys. Piti vain ratkaista se hankitaanko eteisen varsin kapealle seinälle yksi monikoukkuinen naulakko ylös vai tehdäänkö useammasta erillisestä koukusta naulakkoratkaisu. Tuohon jälkimmäiseen sitten päädyttiin. Ajatus on se, että pienimmiset lapsetkin voivat oman reppunsa tai vaatteet itse laittaa naulakkoon. 

Tähän ratkaisuun sain yhteistyökumppaniksi oululaisen Sisustusliike Spazion, josta hankin Muuto Dots -naulakkoja ja yhteistyön merkeissä sain alennusta hinnoista näkyvyyttä vastaan. Tämä yhteistyö sopi minulle aivan loistavasti, koska minulla on jo pitkältä ajalta vain hyviä kokemuksia heidän palveluistaan. Esimerkiksi meidän perheen ensimmäiset oikeat uudet kalusteet, jotka hankittiin tähän taloon, ne tulivat Spaziosta kolmekymmentä vuotta sitten. Nuo selkeästi 90 -lukulaisen tyylin tuolit ja sohva vilahtavat joskus kuvissakin. Yksi tuoli taitaa nytkin pilkistää kuvassa. Pitkäkestoisia hankintoja olivat.

Vaikka aluksi ajattelin, että tämähän menee kuin Strömsössä, ei tämäkään projekti ihan aluksi mennyt putkeen. Ostettuani koukut ja ne kotona sitten miehelle esittelin, saatoimme vain todeta, että eihän niitä ruuveja voikaan noin vain täräyttää meidän seinään, joka on Gyproc -levyä. Muuton koukkujen pakkauksissa olleet ruuvit olisi tulleet semmoisenaan läpi seinästä tuulikaapin puolelle. Kyseinen seinä ei ole mikään paksu kantava, vaan tuulikaapin puoleinen uusi seinä. Päädyttiin siihen, että tehdäänkin puinen levy koukuille, maalataan se ja sitten siihen kiinnitetään  koukut. Puulevyn toiselle puolelle kiinnitettiin kierretyt lyöntimutterit (5mm), jonka jälkeen levy kiinnitettiin seinään. Muuto Dots'it kiinnitettiin sitten 5 mm:n kokoisilla kierretangoilla paikoilleen levyn toiselle puolelle (6 mm:n reiät tietty tehtiin levyyn) No, ehkäpä tämä selostus meni suunnilleen oikein! 

Se mukavin osa koko prosessia oli valita mieleiset koukut. Kuten huomaatte, joukossa on kaksi pähkinänruskeaa, jotka on niin ihanat, että olisin vaikka kaikki ostanut samanlaisia. Tosiasiassa, onhan tämä kokonaisuus elävämmän näköinen tällaisenaan, kun kaikki eivät ole samanlaisia. Joukossa on lisäksi yksi tamminen ja kaksi mustaa maalattua pienempää koukkua. 

Naulakon alapuolelle sijoitin tummanruskean jakkaran. Sitähän tarvitaan, kun pienokaisia riisutaan tai puetaan, vaikkakin useimmiten istutaan lattialla ja siinäkin sujuu vaatteiden pukeminen ja riisuminen vallan hyvin. Aika näyttää tarvitaanko jakkaraa ja pitäisikö sen olla joku muu mahdollisesti matalampi ratkaisu.

Pääasiassahan tämä naulakkoratkaisu on nyt tuommoisenaan ikään kuin yksi uusi sisustuselementti, johon olen nyt ripustanut yhden laukun roikkumaan. Tosiasiassa silloin, kun pieniä takkeja, haalareita ja reppuja niihin tulee, koukut eivät ole edes näkyvissä. Mutta silloin näkymä on varmaankin se rakkain näkymä meille :)

Helmikuu on jo vauhdissa! Nautitaan kukin tavallamme runsaslumisesta talvesta.

As you see from the photos we have made a new combination of Muuto Dots hooks to our hall. We need it for our grandchildren when they come to our house. There is now place for little jackets, backbags etc ready :)

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Kauniiden naulakoiden ja koukkujen löytäminen ei ole ihan helppoa, sen huomasin itsekin, kun meillä remontoitiin eteistä ja kylpyhuonetta. Nuo Dotsit ovat varmasti yksi parhaista vaihtoehdoista, mitä tällä hetkellä on tarjolla, ja teille ne näyttävät sopivan erinomaisesti. Onnittelut hyvästä ratkaisusta !

mrs60something
Liittynyt10.9.2017

Kiitos Maija kommentistasi. Ihanaa, että tykkäät. Ja värejä on niin paljon, kauniita kaikki. Mukavaa kevättä Sinulle. Olisipa kiva joskus tavata ET:n bloggaajia livenä. Pitäisi varmaan tehdä ehdotus Sanomille, että joskus kutsuivat meitä käymään: 

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat