Kirjoitukset avainsanalla tunnelma

Kaupallinen yhteistyö: Lapuan Kankurit

Terveisiä matkalta hyggeilyn kotimaasta Tanskasta. Oli muuten matka, joka kyllä ylitti kaikki odotukseni. Varmaankin tulen kirjoittamaan jutun, ehkäpä toisenkin tunnelmista ja kokemuksista siellä. Ja matkallahan kirjoitin jo yhden jutun aivan ihastuttavasta kukkagalleriasta, jonka voit lukea tästä linkistä https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/niin-paljon-muuta-kuin-kukk...

Kotiinpaluuseen liittyi tosi vahvasti se, oikeastaan jälleen kerran, miten mukava on palata reissusta. Miten sitä sanotaan "Muu maa mustikka - oma maa mansikka" - tai minun tapauksessa kyllä viinimarja / niin paljon niitä tuli poimittua ennen matkaa. Oli kyllä kotiinpaluun ihanuudesta johtuen joka tapauksessa todella oivallinen hetki olla matkoilla näin syyskuussa, varsinkin ilmojen suosiessa ja lämpötilojen pysyessä koko ajan reilussa kahdessakymmenessä asteessa. Jotenkin koin saavani täysin nauttia ja myös havainnoida hieman tanskalaista elämäntapaa, johon hyggeily kuuluu olennaisena osana. Kuten totesin, palataan siihen myöhemmin.

Nyt, kun tällä viikolla on tapahtunut aika radikaali muutos kotoisissa säätiloissamme, sitä oikein kaipaa ympärilleen lisää lämpöä. Juu, villasukille on käyttöä ja monet sytyttävät kynttilät kotonaan. Lisälämpöä on sitten helppo hakea niin, että kietaisee ympärilleen huovan ja mielellään suomalaisen huovan :)

Sain ennen matkaani tiedon mieluisasta mahdollisuudesta blogiyhteistyöhön Lapuan Kankureiden kanssa ja palatessani kotiin minua odotti kaiken mukavan fiiliksen lisäksi paketti, jonka kävinkin pikimmiten hakemassa postista. 

Lapuan Kankurit on suomalainen ja samalla eteläpohjalainen perheyritys, jonka juuret ovat 101 vuotta sitten perustetussa suvun ensimmäisessä tekstiilitehtaassa, kuten he esittelyssään nettisivullaan toteavat. On erityisen hienoa, että kestävä kehitys ja aidot luonnonmateriaalit kuuluvat toimintaperiaatteisiin ja tuotteiden valmistukseen. On todella helppo arvostaa luontoa kunnioittavia ja ekologisia ratkaisuja tekstiilien valmistuksessa. Se, että tuotteet ovat kauniita ja myös monikäyttöisiä, on vastuullisessa kulutuksessa aina positiivinen asia. Omat kokemukseni ovat rajoittuneet tähän mennessä lähinnä saunan tuotteiden, kuten laudeliinat ja tyynyt, sekä keittiöpyyhkeiden käyttöön. Käyttökokemukseni ovat olleet erittäin hyviä, joten siltä pohjaltakin olen tavattoman iloinen yhteistyömahdollisuudesta, jonka sain.

Nyt sain valita käyttööni Himmeli -huovan omassa mieleisessä värissä. Tätä huopaahan on myytävänä harmaan, beigen, terrakotan ja bordeaux'n värisenä, joista ilman muuta kaikki värit olisivat sopineet omaan makuuni ja kotiimme. Koska kodissamme on paljon neutraaleja värejä, päädyin ehdottomaan mieleisimpään syysväriini eli tuohon viininpunaiseen bordeaux -väriseen huopaan.

Vai mitä olette mieltä? Olinkin jo aiemmin pienellä metsäreissulla tuonut kotiin mustikan ja muiden marjojen varpuja, joten yhteistä värimaailmaa löytyy. Nooh, terrakottakin sopisi oikein hyvin tähän näkymään.

Sananen tanskalaisesta hyggeilystä, josta minulla oli jo etukäteen ennakkoajatus ja tavoitekin löytää aiheeseen liittyvä kirja. Niin onnekkaasti sitten kävi, että kirja löytyi Kööpenhaminan Design museon kaupasta. Ja totta puhuen olisihan se ollut myynnissä myös lentokentällä, jonka sitten ennen paluulentoa havaitsin. Mutta kirjan sain ja hieman sitä olen selaillut. Kirjan johdanto alkaa ihmettelyllä siitä miten hygge lausutaan (tanskaksi) ja lainataan Nalle Puhia seuraavasti: Winnie-the-Pooh - when asked how to spell a certain emotion, he said "You don't spell it, you feel it.

Siispä kyseessä on tunnelma ja tunnetila, joka syntyy monista seikoista ja hygge siis tuntuu joltain. Nämä kuvat otin niin spontaanisti kuin mahdollista, jotta saisin vain istahtaa juomaan kupposen teetä, lueskelemaan lentokentältä matkaan ostamaani paria lehteä. Tiedättehän, että ei niitä kuitenkaan aina tule sitten lennon aikana luettua :) 

Kuinka ollakaan, nyt kun tässä joitakin päiviä myöhemmin hieman selailin enemmän tuota hygge -aapistani, siinä puhutaan muun muassa sellaisesta hyvän olon nurkasta kotona. Se on semmoinen paikka, jossa on ihana istua, käpertyä huovan sisään ja lueskella kirjaa ja juoda kuppi teetä. Kuinka ilmiselvää, että minun nurkkaukseni näkyy näissä kuvissa.

Toivon, että sinäkin olet löytänyt kotoasi oman hyvän olon paikkasi.

I had a lovely visit to Copenhagen and I am writing about the Hygge feelings of the danish people. But this post is also about the Finnish weaving mill Lapuan Kankurit and about their products. I have possibility to co-operation with them now and in the photos of this post you see one of their blankets in my favorite color. 

 

Kommentit (0)

Näinä todella helteisinä heinäkuun päivinä syntyi minulle ihan pieni haave, jonka halusin toteuttaa. Kyseessähän ei sinänsä ollut mistään asiasta, jota ei vain olisi voinut toteuttaa vaikka samana päivänä, mutta kuten tiedätte... tulee kaikenlaisia tilanteita eikä vain ikään kuin ole sitä sopivaa hetkeä käsillä ja päivät vain kuluvat.

Taustoitukseksi haaveen toteutukselle ja sen ajankohdalle sen verran, että olemme olleet paljon maalla ja on ollut ihana kesä, kun on saatu olla myös perheen parissa aika paljon. Siis lasten perheiden ja erityisesti lastenlasten kanssa. Silloinhan priorisoi koko ajan sitä, että miten voisi olla läsnä mahdollisimman paljon. 

Ja minun pieni haaveenihan oli se, että jonain kesän aurinkoisena iltana menen Oulussa, kotikaupungissamme, Nallikarin rannalle ottamaan kuvia auringonlaskusta. No, sanoinpa sen ääneen vanhimman pojan kuulleen (hän on tottunut kuvaaja ja kokemusta on)  ehkä kerran ja sitten heinäkuun toiseksi viimeisenä iltana ilmoitin varmaan aika juhlallisen kuuloisesti, että nyt minä aion mennä kuvaamaan. Hän siinä totesi lähtiessäni, että muista ottaa sitten kuvia myös auringon laskettua. Oli muuten hyvä vinkki tällaiselle harrastelijalle. Kiitos @jasudotcom :)

Niinpä siis hyppäsin helteisenä iltana autoon, jossa on kunnolla toimiva ilmastointi!!! Saavuin perille, nousin autosta ulos ja lähdin kävelemään rantaan. Kunnes... ei, en unohtanut kameraa eikä sellaista. Siinä vain mennessä rannalle, tajusin että aurinkohan laskee... ei kun kamera ns laulamaan ja ottamaan kuvia. Tuli melkein huoli, että nyt se laskee niin nopeasti enkä ehdi ottaa kuvia. Matkaa parkkipaikalta ja rantaa pitkin on rannan toiseen laitaan rakennettuun majakkaan melkoisesti. Kuvissani näkyy ihan pieni osa koko rannasta. Flip flopit pois jalasta, varpaat ihanaan hiekkaan ja kävelemään! Kello oli jo yli kymmenen ja auringonlaskun piti olla puoli yhdentoista jälkeen. Hieman jo jännitti se mitä tästä tulee. Kuvaamista olisi ollut siinä matkallakin jo niin paljon. Näkymät olivat vain niin hienot, ihmisiä oli rannalla aivan valtavasti uimassa. Ilma oli + 29 astetta!!!! Siis moninkertaisen huutomerkin ansaitsee tämä asia.

Mutta sen ihana tunnelma, joka minulla oli ja se kaikki kauneus ympärillä ja siinä hetkessä, oli juuri sellaista, että en pystynyt edes kuvittelemaan etukäteen sitä. Olin vain ihan itseni kanssa, kamera kulki siinä mukana. En todellakaan ajatellut kuvakulmia. Niin siirryin vähitellen sinne majakkaan ja ryhdyin kuvaamaan auringonlaskua. Kuvista näet jotain kokemuksestani, joka oli vain minun. Parasta on, että voin sen myös jakaa teille muille. 

Noudatin poikani vinkkiä ottaa kuvia myös auringonlaskun jälkeen. Silloin oikein tajusin mitä ympärilläni tapahtui. Värit muuttuivat ja huomasin kaikkialla erilaisia tapahtumia; jotkut kuvaajat "todellisine" varusteineen kokoilivat niitä majakan alapuolella olevalla kalliolla kasaan. Laskeuduttuani alas majakasta, joukko melojia lipui ihanassa illassa, ryhmä mainoskuvaukseen osallistuvia nuoria naisia varusteineen oli leiriytyneenä siinä majakan juurella, rannalla pieni ryhmä harrasti tai chitä tai vastaavaa, nuoret pelasivat lentopalloa, lapsiakin oli vielä vanhempineen. Kaiken ikäisiä ihmisiä, yksin, kaksin, ryhmissä - ihan varmasti aivan upeita lomamuistoja kaikki keräämässä. 

Minun iltani, vain minun hetkeni - uskomaton kokemus.

I had my special own moment by the end of July. I drove to Nallikari beach in my hometown Oulu to take some pictures of the sun set. Amazing experience!

Kommentit (3)

mrs60something
Liittynyt10.9.2017

Kiitos Päivi! Nallikarista löytyy varmaan monia hienoja kuvaushetkiä pitkin elokuutakin. Nautitaan niistä! Hyvää kesän jatkoa :)

Tiedättehän sen tunteen, kun odottaa vieraita, kuten ystäviä kylään, ja haluaa kattaa pöydän hieman eri tavoin kuin joskus aiemmin. Yleensä ei edes tiedä ihan varmasti miten kattaus syntyy ja minkälainen on lopputulos. Oikeastaan mielessä on vain se ajatus ja se tunnelma...

Näin kävi minulle jälleen kerran tässä helmikuun alussa, kun halusin kattauksen jotenkin heijastelevan tunnetilaani. Valitsin kaapeista ja laatikoista kynttilänjalat, liinan ja vuosia säilössä olleet pienet kynttilät. Siinä puuhatessani tuli jälleen se ihana hetki kaiken kiireen keskellä, kun yhtäkkiä valoa tulvi keittiöön juuri sillä tavalla, että on aika ottaa kamera esille. Toinen kuvaukseen sopiva hetki tuli sitten, kun kaikki oli valmista ja sytytin kynttilät ja katselin olohuoneesta katetun pöydän suuntaan, jolloin valaistuksen muutos sekä kynttilöiden liekki toi esille pehmeämpää valoa. Senkin halusin kuvata. 

Katoin pöydän sekä alkukeitolle (suppilovahverokeitto) että pääruualle, jota olivat blinit. Kuvissa näkyy, että käytössä olivat juhlavammat keittolautaset sekä kristalliset viinilasit. Jälkiruokana oli muunnelma Charlotte Russe jälkiruuasta, joka koottiin lautasille kahvin yhteydessä. Tarjosimme rakkaille ystäville illallisen ja samalla oli tilaisuus juhlistaa heidän perheessä vietettyä merkkipäivää. Mikä ihana syy juhlavammalle kattaukselle :) Samalla saatoin tuoda hieman bliniateriaan sopivaa tunnelmaa tällä kattauksella. Ajattelin, että tuo vanha Marimekon liina sopii tehostamaan kokonaisuutta hieman koukeroisella kuvioinnillaan. Tulppaanit ovat valinta, joka sopii tähän aikaan vuodesta pöydän kattaukseen ja värejähän on loputtomasti. Vaaleanpunertavat tulppaanit, joissa oli viehättävä vaaleankellertävä reunus, oli tällä kertaa kattauksen ainut etukäteen tehty valinta. 

Juuri näiden viimeisten kuvien ottohetkellä oli ihana levollinen tunnelma, jonka jälkeen vieraat saapuivat ja pääsimme nauttimaan yhteisestä illasta. Ihania keväisiä hetkiä vaikka ystävien kanssa aterioiden ihan jokaiselle toivottaen!

We had a lovely dinnertime with our dear friends last Friday. It was a great joy to plan a bit more festive table setting this time for a dinner; creamy Chanterelle soup, small pancakes made from buckwheat flour and served with roe of whitefish, smoked salmon, sour cream etc. For desert we had Charlotte Russe in a new way. I wish you also have time to enjoy this winter turning slowly to spring with your friends.

Kommentit (0)

Keittiön pöytä on meidänkin perheen elämässä ollut aina eräänlainen keskipiste, jonka äärellä moni asia jalostuu ajatuksesta kohti konkretiaa. Nyt on sattuneesta syystä ollut, ja tällä hetkellä tuntuu, että ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin sellaisia hetkiä, että on istahtanut pöydän ääreen ilman mitään aivan välitöntä jonkun asian tekemisen tarvetta ja kiireen tuntua. Silloinhan voi jopa päästä jonkinlaiseen flow -tilaan ja ajatus saattaa lentää yllättäviin suuntiin. Minulle tuo ajatusten suunta oli varsin jouluinen ottaen huomioon sen, että minulle Joulu alkaa konkretisoitua yleensä vasta siitä, kun adventtiaika alkaa. Ajatukseni suuntasivat kohti joululeipomusten aikaa edessäni lautasellinen marjapuuroa.

Ensin sananen marjapuurosta. Tein jokunen päivä sitten vatkattua marjapuuroa, jota ainakin Koillismaalla kutsutaan lappapuuroksi. Tuon nimityksen käyttäminen tuo mieleen ensimmäiset vuoteni kyseisellä alueella, jolloin sain oppiakseni aimoannoksen paikallista murretta. Moni murteella tuolloin kuulemani juttu on muuttunut lähes anekdootiksi ja herättää vieläkin perhepiirissä hilpeyttä johtuen siitä, että en ymmärtänyt mistä puhuttiin. Siitä sitten syntyi tahatonta komiikkaa. Lappapuuron nimitys muuten tulee lappamisesta, joka tarkoittaa vatkaamista.

Etsittyäni esille kaikki tallessa olevat jouluiset  leivonnaisreseptit oli niin helppo huomata mitkä olivat ne eniten käytetyt ja samalla rakkaimmat reseptit. Tässä katsaukseni niihin:

Varmasti vanhin resepti, jonka mukaan olen tehnyt yhtäjaksoisesti samaa levonnaista joka vuosi, on ranskalainen luumupiirakka. Sen olen säästänyt alkuperäisenä vuodesta 1980, jolloin tuoreena äitinä siihen ihastuin, kun se ilmestyi Kotiliedessä. Resepti on jokseenkin nuhraantunut, mutta sen esille ottaminen tuo ihanan nostalgisen tuulahduksen tuolta ajalta. Tästä piirakasta voisin kirjoittaa oman jutunkin, kun teen sitä tänä vuonna... Laitanpa mieliin!

Toinen resepti on vuodelta 1993 ja se on Paraisten piparkakut. En ole lainkaan noin yleensä ottaen piparileipuri enkä tee edes keksejäkään, mutta pipareitahan täytyy vain tehdä ihan tuoksunkin takia. Minkähän muotoisia tekisi tänä vuonna? Reseptiä ei ole tarvetta vaihtaa ja alkuperäinen resepti on edelleen tallessa.

Kolmas vakioresepti on sitten ranskalainen jouluhalko. Taisin aloittaa tekemään niitä joskus 90 -luvulla. Jouluhalon tekemisessä olen käyttänyt suomalalaisia reseptejä pohjana, joita tosiasiassa on useampiakin kertynyt. Sitten olen niitä hieman muunnellut.  Aika usein olen päätynyt päällyksen osalta suklaaseen "mäntyhalkoon" tomusokerikoristelulla ja toisinaan sitten kermakuorrutteiseen suklaakoristeluilla "koivuhalkoon". Jouluhalon suhteen haluaisin haastaa itseäni ja opetella oikeasti tekemään sitä enemmän aidolla ranskalaisella reseptillä. Juu ja reseptejä löytyy siltäkin kielialueelta jo varastostani. Ihan vain on vielä hieman toteutusta vailla :) Suomalaisittain tekemäni jouluhalko saa koristeekseen vihreitä kuulia oksien viereen puolikkaina. Arvaatte varmaan, että sitä herkullisempaa mitä useampi vihreä kuula sattuu oman palasen kohdalle! Olen niitä, joille vihreät kuulat kuuluvat jouluiseen herkutteluun. Samalla muistan herkutellessani sen tosiasian, että kolmessa vihreässä kuulassa on noin 250 kaloria! Onneksi vihreitä kuulia on meillä tarjolla vain jouluna.

Olipa ihana hetki katsella reseptejä, tutkia piparimuotteja ja vain istua keittiön pöydän äärellä, syödä lappapuuroa, hupsista siis vatkattua marjapuuroa, Vastaava ihanan rauhoittava keittiön pöydän äärellä vietetty hetki oli edellisellä viikolla, kun pieni perheenjäsen oli nukkumassa vaunussaan siinä ikkunan takana terassilla. Silloin ajattelin, että voiko kauniimpaa näkyä olla. Tunnelmallisia hetkiä kaikille vaikka sinne keittiön pöydän äärelle!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat