Tänä viikonloppuna lauantaiaamuna oli yhtäkkiä paljonkin aikaa, kun odottelin maalle lähtöä. Päädyin ottamaan pari kuvaa olohuoneestamme. Kuvia ottaessa oli semmoinen kummallinen tyhjä tila täyttyy fiilis. Johtuikohan siitä, että olimme siirtäneet vastikään sohvamme pois olohuoneen suuren ikkunan ja sen alla olevan patterin edestä pitkälle tauluseinällemme? Kun kalusteet ovat samoilla paikoillaan pitkään, sitähän suorastaan arkailee tehdä muutoksia ja jää sellainen tyhjä tunne, kun miettii mitenkäköhän tähänkin järjestykseen tottuu?

Jonakin iltana, kun sohva oli jo siirtynyt uuteen paikkaansa, päätin siirtää kirjastomme (kutsumme olohuoneeseen yhteydessä olevaa pienempää huonetta suureellisesti kirjastoksi. Niin olemme tehneet kaikki nämä vuodet! Kirjoja on, niitä suorastaan rakastamme - ainakin päätellen siitä, että eipä ole suurta kykyä niitä hävittääkään. Kon Marin luojalla Ms Kondolla ei vielä ole ollut asiaa kirjastoomme :)  ) siis kirjastomme nurkassa olleen nojatuolin päätin siirtää olohuoneeseen. Siihen ympärille sommittelin oleskelunurkkaa lamppuineen kaikkineen. Tämä oli yllättävin osa pientä projektiani.

Ikkunan alle siirtyi tässä projektissa tarjoiluvaunu ja tuoli, jota ehkä kaikista talomme tuoleista pidän rakkaimpana. OHOH, nyt tulee rakkauden kohteita esille roppakaupalla. Tuoli on peräisin lapsuudenkodistamme, ihan alkuperäinen Tapiovaaran Mademoiselle, joka ehkä kolmekymmentä vuotta sitten siirtyi kotiimme. Ja uskokaa tai älkää tuolin alkuperäinen väri oli marjapuuronpunainen, siis sellainen matta pinkki, joka ei ole räikeä, mutta on vahva väri. Tässä on muuten aihe, josta olen joskus Helsingin Artekissa saanut melkein väitöksen aikaan, kun yritin kysellä alkuperäisen värin tunnistetta. Kertoivat minulle, että se on ollut lohenpunainen! Olen jyrkästä eri mieltä ihan vai syystä, että luotan omaan värimuistiini. Miksikö ei väriä ole enää? Saimme aikanaan miehen kanssa päähämme, että väri poistetaan silloin mielestämme rumasti kuluneesta tuolista, josta yksi pinna oli hajonnut. Tuolin mahdollisesta uudesta väristä on puhuttu toisinaan vaikkakin tuoli on ihan kiva tuollaisena ja miehen hienosti korjaamana. Potentiaalit värit ovat valkoinen ja musta, mutta kiehtoohan se marjapuuronpunainen värikin mieltäni.   

Loppujen lopuksi päädyimme lauantaina alkuillasta tänne maalle ja syötyämme pohdimme hetken myös täällä olevan ison ja täynnä sekalaisia vanhoja kalusteita sisältävän oleskelutilamme uudistusta. Oli kiva miettiä vaihteeksi mitähän tällekin tilalle tekisimme. Melkein pystyin hetken aikaa kuvittelemaan tämänkin tilan ihan tyhjänä ja minkälaiseksi se sitten muuttuisikaan. Mitä lie tyhjän tilan syndroomaa tässä poden?

Lopuksi haluan jakaa teille vinkin ihastuttavasta elokuvasta Viinitilamme Ranskassa. Kävimme sen perjantaina illansuussa katsomassa ja nautimme ihan todella paljon. Koin elokuvan henkilökohtaisesti emotionaalisesti hyvin vahvasti. Kaikki ne maisemat viinitiloilta, yksin jääneiden aikuisten lasten keskinäiset keskustelut ja tunteet vanhempien menettämisen jälkeen, parisuhdekiemurat, ranskalainen temperamentti sekä viininkorjuu iloineen ja suruineen, iskivät suoraan sydämeen. Suosittelen lämpimästi! 

Täällä pohjoisessa Suomessa on syyslomaviikko! Näyttää siltä, että sellaisessa kirpsakassa syyssäässä siitä saadaan nauttia. Minulla on työ- ja lomapäiviä tulevalla viikolla. Ja sitten virkanaisen työurani viimeisen työviikon aika...

 

 

  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat