Kirjoitukset avainsanalla maalla

Metsän seinä on vain vihreä ovi,

josta valo ohjaa ystävänsä... kirjoittaa hieno runoilija Risto Rasa.

Miksikö harhailen ajatuksissani Risto Rasan runon myötä maalla mökin lähimetsien, peltojen ja yleensäkin maisemien liepeillä lenkkeillen ja ottaen valokuvia? Huomaan miten vihreää on ja miten valtavasti on vihreitä sävyjä täällä paikassa, jossa ei näy viljapeltoja. Hieman banaalisti otsikoin kirjoitukseni sanoilla Fifty shades of green. Melkeinpä jotenkin sopimaton verrattuna siihen mistä oikeasti kirjoitan nyt. 

Luulenpa, että nyt elokuun alussa lukemani Hanya Yanagiharan Pieni elämä sai minut ehkä hieman "pois tolaltani". Kyseessähän on kirja, jonka ihmisen elämän kuvaus on ehkä julminta, jota olen lukenut. Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa blogiin lainkaan lukukokemuksesta, jollaista ei ole ennen ollutkaan. Mutta sittenkin on ihan pakko myös jotenkin sanottaa tätä kokemusta.

Olkoot tämä samalla ääneen ajattelua ja ihmettelyä, miksi -miksi on tällaista julmuutta kohteenaan pieni lapsi, isompi lapsi, aina jonkun lapsi, nuori tai aikuinen - miksei myös vanhus? Hyväksikäyttö, olkoot se mitä tahansa; seksuaalista, fyysistä, henkistä, ja jos on olemassa ilmiö sosiaalinen hyväksikäyttö, menkööt tähän samaan pakettiin.  Ja sitten väkivalta! Ja samassa kirjassa ihmisten välinen ystävyys, rakkaus, pyyteetön huolenpito! 

Ja kuitenkin kirja on ehyt, mukaansa tempaava, koukuttava ja se on ihan pakko lukea loppuun. Joskus olen jättänyt kirjan lukemisen kesken, mutta ei, nyt en niin tehnyt, vaikka syitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Muun muassa se kertonee jotain lukukokemuksestani, että en ikinä voisi kuvitella katsovani tästä kirjasta tehtyä elokuvaa. En pystyisi.

Jaoin jo henkilökohtaisella facebook sivullani kirjakokemukseni ja suosittelin sitä. Niin teen nytkin. Luonnollisesti jokaisen on syytä itse harkita ja ratkaista se mitä lukee. Kiitän itseäni rohkeudesta ryhtyä lukemaan, vaikka sainkin varoituksen sanan että rankka on.

Ja kauniiksi lopuksi; toden totta kyllä kirja sai miettimään sitä miten minusta tuli minä. Miksi olen tällainen kuin olen? Ja kaikki tämä ilman mitään samoja kokemuksia kuin päähenkilö koki. Kirjan sanoma on suuri ja suurempi kuin juuri kirjoittamastani voit ehkä päätellä. Itsensä ymmärtäminen, hyväksyminen ja rakastaminen - elämä on lahja ihan jokaiselle.

Elokuu, lempikuukauteni on käynnistynyt. Kauneutta sinulle elämääsi, pieniä asioita ja suuria ihmeitä. Rakkautta sinulle toivotan!

 

It was so emotional experience to read the book of Hanya Yanagihara A little life in one week. The book was so horrible but however my recommendations to read it. It helps somehow to understand life it self. When I arrived to our cottage in the country I just wanted to walk around close to the forests. So much green colors! It helped a lot. And it is August, my favorite month. Wish you all the beauty of life and lots of love!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus tulee oikein mietittyä sitä, miten samanlaisina viikonloput vietetään, kun ollaan maalla. Elämä on ehkä hitaampaa ja yksinkertaisempaa kuin kotona. Vuodenaikojen vaihtelu tuo sen parhaan mausteen vapaa-ajan viettoon "mökkeillessä". Olenkin innostunut siitä, miten valokuvaamalla voi tallentaa vuodenaikojen vaihtelua. Kuten viime kirjoituksessa kerroin, kovasti olen nyt melkeinpä kärsinyt pakkasesta ja ulkoilu on ollut semmoista pyrähdystä ulos ollaan sitten kotona kaupungissa tai sitten maaseudun rauhassa. Ja sitten äkkiä sisälle lämpimään taloon. 

Koska ruokailut ovat myös samankaltaisia, olin tällä kertaa miettinyt tehdä poikkeuksen ja keittää perinneruokaa eli hernekeittoa.  Hernekeiton tekeminen ns alusta pitäen, vaatii sen, että laitat herneet (500 gramman paketti) likoamaan yön yli kylmään veteen. Ohje löytyy hernepussin kyljestä ja on helppoakin helpompi. No aikaa varsinaiseen keittämiseen tarvitaan kaksikin tuntia. Hernekeittohan on niin mainio ruoka, koska se on lähtökohtaisesti kasvisruoka. Halutessaan voi sitten lisätä lihaakin. 

Lihaksi päädyin käyttämään pakasteesta löytyvää poronlihaa ja sehän tiesi siltäkin osin pidempää valmistussessiota. Siispä otin lihan sulamaan edellisenä päivänä ja sitten lauantaina aamusta laitoin uuniin kypsymään. Viimeiseksi lisäsin valmista lihaa pieninä palasina muutoin valmiiseen keittoon.

Lisäksi hyödynsin valmiiksi kuuman uunin ja paistoin vielä jälkiruuaksi pannukakkua. Niin ja tein pakasteesta löytyvistä marjoista hillon. Hilloon käytin tällä kertaa mustikoita ja punaisia viinimarjoja. Tuli oikeastaan todella hyvää hilloa, vaikka tämä kombo oli minulle uusi. Tiedäthän, että pakastemarjoista voit tehdä hillon todella helposti. Tarvitset marjojen lisäksi ainoastaan hillosokeria ja hilloa voit tehdä pienenkin erän niin, että puolitat tai vaikka jaat neljäsosaan ohjeen mukaiset määrät. Ohjeet löytyy muun muassa sokerin valmistajilta googlettamalla. Ei aina tarvitse ajatella purkittamista säilöön. Kyllä makoisa hillo tekee kauppansa pannukakkujen kanssa. Jos jää ylimääräistä, käytä loput vaikka puuron kanssa tai tee maustamatosta jugurtista herkullista välipalaa lisäämällä hilloa siihen. En toki suosittele sokerin lisäämistä puuroon tai jugurttiin, mutta joskus voi herkutellakin.

Sen verran tällainen spontaani "teenpä hilloa tai pannukakkua" -tyyppinen ruuan laitto vaatii, että perusraaka-aineita on kaapissa kotona tai vapaa-ajan paikassa. Joskus on ollut mielessä kertoa, mitä raaka-aineita pidän valmiina maalla, jotta ei aina tarvitse niin perusteellisesti miettiä mitä kaapista löytyy. Ehkäpä sellaisen postauksen aika tulee, mutta tästäpä selvisi, että hillosokeria ja jauhoja, myös gluteenittomia, on aina meillä valmiina. Täytyykin nyt käydä täydentämässä jauhovarastoja seuraavalla kauppareissulla. Hankalin osa onkin se, että muistaa tehdä täydennykset ennen seuraavaa reissua.

Tosiaankin, laskiaisen aika jo lähestyy. Silloinhan syödään perinteisesti hernekeittoa. Ja muutoinkin talvikautena keittoruuat ovat oikein mainiota, miksei helppoakin ruokaa. 

Oikein mukavaa viikkoa ihan kaikille!

 

We were in our cottage (it's a very modest small house) last weekend. This time I decided to cook very traditional pea soup and baked pancake for desert. Okey, okey, I made also some jam :) If you have time enough, it's nice to do some slow food like I did this time.

 

Kommentit (0)

Viime viikonloppuna maalla käydessä lähdin keskipäivän aikaan kävelemään pihapiiriin ja vapaa-ajan paikkamme lähiympäristöön. Oli utuisen harmaa, pilvinen päivä. Tätä vähemmän ei päivänvaloa voi olla iijokivarressa, kun on vuoden lyhimpien päivien aika. 

Siinä kävellessä huomasi väistämättä sen miten hiljaista on ja miten tällainen maisema ja hetki hiljentää. 

Kaunistakin on - kun sen oikein oivaltaa.

Iijoki on hiljalleen jäätynyt. Keväällä on mahdollisuus hiihtää auringon valossa. 

Hevosenkenkä voi olla sata vuotias - ehkä.

Latomaisema vetoaa minuun täälläkin. Sielunmaisemani on kotiseudullani Etelä-Pohjanmaalla.

 

Joulu on lähellä. Viimeistään ylihuomenna on kuusi koristeltu kotonamme kaupungissa. Joulun odotus valtaa mielen.

Leppoisaa Jouluun valmistautumisen aikaa kaikille!

 

The day is shortest now in Finland. I took these photos in the area of our cottage in the country last weekend. There was so much silence and I enjoyed the beauty of this views.  I am almost ready for the Christmas here at home in the city now.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat