Kirjoitukset avainsanalla hygge

Miten aloitinkaan blogini silloin hieman yli kaksi vuotta sitten? Kirjoittamalla jutun kirjoista, jossa tapahtumaympäristönä oli kotikaupunkini kirjasto, siellä ns torin laidalla ja teatteritalon vieressä. Jos siis kiinnostaa se, minkälainen oli ensimmäinen kirjoitukseni (blogspotin alustalla) käyhän lukemassa ensimmäinen ja halutessasi sitä seuraaviakin tämän bloggaajan elämäni juttuja tästä linkistä http://mrs60something.blogspot.com/2016/07/kesaloma-on-parasta-aikaa.html

Entäpä, kun tuli vuosi täyteen? Silloinkin kirjoitin kirjoista ja lukemisesta ja kävin samassa kirjastossa, mutta lasten osastolla. Ja minkälainen osasto se onkaan? Paljastin tuossa jutussa myös sen, miten syntymäseutuni kirjasto oli minulle se keskeinen lukemiseen johdattanut tekijä. Juttu on tässä linkissä http://mrs60something.blogspot.com/2017/08/kirjastoon-nyt-lastenosastoll...

Tätä juttua kirjoittaakseni en ole käynyt kirjastossa. Istun vain kotimme olohuoneessa ja mietin kotikirjastomme kirjojen paljoutta ja osittain sitäkin, että konmaritus lähestyy kirjastoamme!!! Taitaapa olla tämän tytön yksi hankalimmista asioista ryhtyä karsimaan kirjoja. No, se sitten jossain välissä tapahtukoon.

Nyt ajattelin vain todeta miten olen toisaalta lukija ja toisaalta lueskelija. Näissä kuvissa näette sen vissin eron, joka itseäkin huvittaa, kun sen huomasin, että luen ja lueskelen. Molemmat ovat iso osa elämääni. Tässä eräänä päivänä kävin kirjakaupassa - niinpä, isänpäivä lähestyy - ja ostin samalla itselleni Katja Ketun uusimman. Täytyy ihan todeta, että Katja Kettu on yksi niistä uudemmista suomalaisista kirjailijoista, joiden kirjoista ja tyylistä kirjoittaa tykkään tai kai sen voi sanoa vahvemminkin, eli rakastan hänen värikästä, elämänmakuista ja rohkeaa ilmaisuaan. Ostaessani kirjan olin varsin tietoinen siitä, että tätä kirjaa on arvioitu jo nyt erittäin myönteisesti. Huom! Muiden tekemä arviointi ei ole ollut koskaan syy kirjan itselle hankkimiseen. Kotimaiset Oksaset, Rauhalat, Pulkkiset, Väisäset, monet Tuurit ja miehelle Tervot, Päätalot (hysss, tällä kertaa uusin Tuuri) päätyvät hyvin usein hyllyymme, kuten voit tästä päätellä. Ne eivät ole konmaritus -listalla. Eikä Siri Hustvedt, ei! Runokirjat ei! No, niin...

Tuskin maltan odottaa uutta lukukokemustani. Lukemisellekin on oltava se hetki, oikea momentum, jolloin voit uppoutua ja lukea häiriintymättä niin kauan kuin juuri sillä kertaa haluat. Niin ja tämän syksyn tanskalaisteemaani liittyy se, että lukeminen on osa hyggeilyä :) , sellaista tunnelmallista olemista ja nauttimista.

Samalla kirjan ja isänpäiväkirjan ostoreissulla kävin myös ruokakaupan lehtihyllyjen välissä ja niin vain ensimmäinen joulun lehti siirtyi ostoskoriin ja vastahan on lokakuu. Kyllä tanskalaisilla on taito luoda kiinnostava ja viihdyttävä joulun tunnelma myös lehdissään.  Niin ja jos oikein ponnistelet, pystyt kyllä auttavasti lukemaan kouluruotsillasi tanskalaista lehteä. Ainakin yritän. 

Lehdet ovat sitä toista laatua lukemista, josta kyllä tykkään. Lueskelen niitä sopivan tilaisuuden tullen ja hyvin usein sängyssä ennen nukahtamista. Sellaista mukavaa fiilistelyä ja kauniiden kuvien katselua. Varsinkin, kun olen myös lehtien osalta melkomoinen säilyttäjä, voin niihin palata useita kertoja myöhemmin. Nytkin joulun lähestyessä on sitten kiva hakea edellisvuotista lehtia ja niitä lueskella.

Lehtien osalta moni lienee tehnyt myös niin, että käy lukemassa niitä kirjastossa. Kierrän itsekin kirjastoreissulla lehtiosaston kautta ja lueskelen joitain kiinnostavia lehtiä sen hetkisen fiiliksen mukaan. Kirjaston lehtiosasto on mitä parhain tapa tutustua ihan mihin vain lehtiin, jotka kiinnostavat. Minä olen joskus tehnyt myös niin, että olen tilannut lukusaliin selattavaksi jonkun vanhan vuosikerran lehtiä; puutarha, sisustus tai jonkun muun kiiinnostavan tai jossa tiedän olevan jonkun kirjoituksen. Olen myös lainannut kiinnostavan lehden vuosikerran kotiini ja lueskellut niitäkin. Toki silloin on ollut joku tarkoitus siihen miksi tuoda kotiin isoa kasaa lehtiä. Käsityö ja muut harrastelehdet ovat todella käyttökelpoisia vuodesta toiseen! 

Joten olkoot tämä kirjoitus vuosittainen juttuni kirjoista ja lukemisesta sekä lehdistä ja lueskelusta. Uusimmassa OECD -maita koskevassa laajassa tutkimuksessa todettiin myönteisesti kirjojen ja kotikirjastojen merkityksestä lapsen elinikäiseen kehitykseen. Lapsen ei tarvitse vielä osata lukea hyötyäkseen kotikirjastosta. Ratkaisevaa näyttää olevan, että kirjoista tulee osa normaalia elämää. 

Huolimatta siitä, että kodin kirjahyllyllä ja kirjoilla on positiivisia vaikutuksia lapsiin myöhemminkin, uskon myös niin, että kirjastossa käyminen ja kirjojen lainaaminen tuo samaa positiivista vaikutusta lasten elämään. 

Lukeminen ja miksei lueskelukin kannattaa aina!

 

This post is about books, magazines and libraries. In Finland we have one of the worlds best library systems. Everyone has possibility to loan books for free from the library. We have also a lot of books (and magazines) at home. Too many, I say. Reading and books are so important thing in the families and for the development and learning capabilities of the children! And there are so much hygge feelings when you are enjoying about the moments of reading.

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö: Lapuan Kankurit

Terveisiä matkalta hyggeilyn kotimaasta Tanskasta. Oli muuten matka, joka kyllä ylitti kaikki odotukseni. Varmaankin tulen kirjoittamaan jutun, ehkäpä toisenkin tunnelmista ja kokemuksista siellä. Ja matkallahan kirjoitin jo yhden jutun aivan ihastuttavasta kukkagalleriasta, jonka voit lukea tästä linkistä https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/niin-paljon-muuta-kuin-kukk...

Kotiinpaluuseen liittyi tosi vahvasti se, oikeastaan jälleen kerran, miten mukava on palata reissusta. Miten sitä sanotaan "Muu maa mustikka - oma maa mansikka" - tai minun tapauksessa kyllä viinimarja / niin paljon niitä tuli poimittua ennen matkaa. Oli kyllä kotiinpaluun ihanuudesta johtuen joka tapauksessa todella oivallinen hetki olla matkoilla näin syyskuussa, varsinkin ilmojen suosiessa ja lämpötilojen pysyessä koko ajan reilussa kahdessakymmenessä asteessa. Jotenkin koin saavani täysin nauttia ja myös havainnoida hieman tanskalaista elämäntapaa, johon hyggeily kuuluu olennaisena osana. Kuten totesin, palataan siihen myöhemmin.

Nyt, kun tällä viikolla on tapahtunut aika radikaali muutos kotoisissa säätiloissamme, sitä oikein kaipaa ympärilleen lisää lämpöä. Juu, villasukille on käyttöä ja monet sytyttävät kynttilät kotonaan. Lisälämpöä on sitten helppo hakea niin, että kietaisee ympärilleen huovan ja mielellään suomalaisen huovan :)

Sain ennen matkaani tiedon mieluisasta mahdollisuudesta blogiyhteistyöhön Lapuan Kankureiden kanssa ja palatessani kotiin minua odotti kaiken mukavan fiiliksen lisäksi paketti, jonka kävinkin pikimmiten hakemassa postista. 

Lapuan Kankurit on suomalainen ja samalla eteläpohjalainen perheyritys, jonka juuret ovat 101 vuotta sitten perustetussa suvun ensimmäisessä tekstiilitehtaassa, kuten he esittelyssään nettisivullaan toteavat. On erityisen hienoa, että kestävä kehitys ja aidot luonnonmateriaalit kuuluvat toimintaperiaatteisiin ja tuotteiden valmistukseen. On todella helppo arvostaa luontoa kunnioittavia ja ekologisia ratkaisuja tekstiilien valmistuksessa. Se, että tuotteet ovat kauniita ja myös monikäyttöisiä, on vastuullisessa kulutuksessa aina positiivinen asia. Omat kokemukseni ovat rajoittuneet tähän mennessä lähinnä saunan tuotteiden, kuten laudeliinat ja tyynyt, sekä keittiöpyyhkeiden käyttöön. Käyttökokemukseni ovat olleet erittäin hyviä, joten siltä pohjaltakin olen tavattoman iloinen yhteistyömahdollisuudesta, jonka sain.

Nyt sain valita käyttööni Himmeli -huovan omassa mieleisessä värissä. Tätä huopaahan on myytävänä harmaan, beigen, terrakotan ja bordeaux'n värisenä, joista ilman muuta kaikki värit olisivat sopineet omaan makuuni ja kotiimme. Koska kodissamme on paljon neutraaleja värejä, päädyin ehdottomaan mieleisimpään syysväriini eli tuohon viininpunaiseen bordeaux -väriseen huopaan.

Vai mitä olette mieltä? Olinkin jo aiemmin pienellä metsäreissulla tuonut kotiin mustikan ja muiden marjojen varpuja, joten yhteistä värimaailmaa löytyy. Nooh, terrakottakin sopisi oikein hyvin tähän näkymään.

Sananen tanskalaisesta hyggeilystä, josta minulla oli jo etukäteen ennakkoajatus ja tavoitekin löytää aiheeseen liittyvä kirja. Niin onnekkaasti sitten kävi, että kirja löytyi Kööpenhaminan Design museon kaupasta. Ja totta puhuen olisihan se ollut myynnissä myös lentokentällä, jonka sitten ennen paluulentoa havaitsin. Mutta kirjan sain ja hieman sitä olen selaillut. Kirjan johdanto alkaa ihmettelyllä siitä miten hygge lausutaan (tanskaksi) ja lainataan Nalle Puhia seuraavasti: Winnie-the-Pooh - when asked how to spell a certain emotion, he said "You don't spell it, you feel it.

Siispä kyseessä on tunnelma ja tunnetila, joka syntyy monista seikoista ja hygge siis tuntuu joltain. Nämä kuvat otin niin spontaanisti kuin mahdollista, jotta saisin vain istahtaa juomaan kupposen teetä, lueskelemaan lentokentältä matkaan ostamaani paria lehteä. Tiedättehän, että ei niitä kuitenkaan aina tule sitten lennon aikana luettua :) 

Kuinka ollakaan, nyt kun tässä joitakin päiviä myöhemmin hieman selailin enemmän tuota hygge -aapistani, siinä puhutaan muun muassa sellaisesta hyvän olon nurkasta kotona. Se on semmoinen paikka, jossa on ihana istua, käpertyä huovan sisään ja lueskella kirjaa ja juoda kuppi teetä. Kuinka ilmiselvää, että minun nurkkaukseni näkyy näissä kuvissa.

Toivon, että sinäkin olet löytänyt kotoasi oman hyvän olon paikkasi.

I had a lovely visit to Copenhagen and I am writing about the Hygge feelings of the danish people. But this post is also about the Finnish weaving mill Lapuan Kankurit and about their products. I have possibility to co-operation with them now and in the photos of this post you see one of their blankets in my favorite color. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat