Kirjoitukset avainsanalla koti

Marraskuu on kuukausista pimein ja luonto on paljaimmillaan. Kävin pyhäinpäivän viikonlopun alla pihallamme ottamassa muutaman kuvan juhannusruususta, jossa taitavat olla kotipihamme viimeiset vielä kiinni olevat lehdet. Lehdet kimaltelivat vallan kauniisti täynnään vesipisaroita. Ulkona on lämmintä.

Raivasimme jossain vaiheessa tuon lumipilvikirsikan vierestä valtavan suuren koivun, joka häiritsi elämää ympärillään. Siihen lähelle istuttamamme lumipilvikirsikka kasvoi koivun varjossa tuollaiseksi honteloksi ja tällä hetkellä myös lehdettömäksi kummituspuuksi. Kummituspuulta se silmissäni juuri nyt näyttää. Mutta kevään tullen se virkistyy ja kasvaa joka vuosi ehkäpä hitusen leveämmäksi, kun se on vapaana varjosta. 

Marraskuu, onko se kuin "uusi musta" noin niin kuin symbolisesti. Minulla tämä on jo toinen peräkkäinen marraskuu, jolloin alkaa jollakin tavalla uusi jakso. Vuosi sitten siirryin marraskuun alussa pitämään kertyneitä lomia ja sitä myötä jäin sitten vuoden vaihteessa pois töistä. Jotenkin koin vahvasti sen mahdollisuuden, joka tuohon ajankohtaan liittyi. Teinkin tuolloin jo ensimmäisen päätöksen tulevaa vuotta varten. Hakeuduin opiskelemaan ja kuin taikaiskusta kokonainen vuosi on kulunut. Ja jälleen marraskuun alussa voi alkaa jotain uutta. Jotain, jota ei pysty määrittelemään vielä. 

Marraskuu, se alkaa tänäkin vuonna perheen kokoontumisella meille hetkeksi. Syödään yhdessä, pienet serkkupojat touhuavat. Pienin kulkee hetken lakupuku päällään iso apina sylissä. (Kuvan julkaisuun on saatu lupa) Minäkin intoudun tekemään yhteiselle lounaalle mutakakkua ja maustamaan sen lakritsijauheella. 

Sytytin tällä kertaa pyhäinpäiväksi kynttilän keittiön pöydälle lyhtyyn. Muistelin sitä, miten yleensä olen pyhäinpäivän kynttiläni vienyt muualle haudattujen paikkaan hautausmaalle. Mutta e ole vain yhtä päivää, jolloin muistan edesmenneitä vanhempiani ja läheisiä. Niitä päiviä on vuoden kierrossa paljon. Silloin tällöin nimenomaan tämän syksyn myötä on tullut ajateltua aika usein sitä, miten jotkut ihmiset ovat poistuneet keskuudestamme. Tällöin mielessäni on korostunut entistä herkemmin ajatus elämän ainutkertaisuudesta ja myös yllätyksellisyydestä. Olen kokenut myös vääryyden tunteita. 

Nyt on kuitenkin marraskuu, jota seuraa joulukuu ja muistutankin tässä itseäni siitä, että ulos tulevat valot voisi virittää valmiiksi nyt, kun ei vielä ole pakkasia. Ovatpahan sitten valmiina ja myös pääsevät valaisemaan tätä pimeää aikaa. Jotain kummallista energisyyttä myös koen. Ei, en ole hurahtanut liikkumaan aikaisempaa enempää. Ei, en ole aloittanut mitään uutta harrastusta. Minusta vain tuntuu siltä, että on lupa iloita ihan tavallisista asioista ja nähdä tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Annetaan mahdollisuus marraskuulle.

 

Kommentit (0)

Kyllä tänä syksynä on hemmoteltu upealla luonnon kullankeltaisella väri-ilottelulla. Eilinen lauantaipäivä oli yllättäen varmaan tämän syksyn ensimmäinen ihastuttavan kirpeän raikas päivä. Sitten kävi yhdessä yössä niin, että nyt ovat värit kadonneet luonnosta. Tällaisena kosteanharmaana syksyisenä päivänä tulikin mieleeni, että oikeastaan on aika hauskaa, että meillä Suomessa on jo useampana vuonna ollut halloweenkoristeluja, kurpitsaruokia ja yhä vain aikaisemmin viriteltyjä talvi- / jouluvaloja. Niin olen minäkin siirtynyt tälle uudelle taajuudelle (kuten erään radiokanavan mainoksessakin sanotaan) :)

Tosiasiassa halloweenistä on toki puhuttu jo pitkään. Muistan hyvin, kun ensimmäinen yritykseni ja todella kauan aikaa sitten, tuoda Halloween -teemaa kotiin epäonnistui hieman surkeasti. Kun tyttäremme oli tuolloin vielä koululainen, niin päätin hankkia hänelle kultakaloja lasimaljaan. Kalat saivat jotkut sellaiset nimet kuin Hallow ja Eve.  Ei onnistunut tämä kultakalaprojekti seuraavaan Halloweeniin asti, ei. Sen jälkeen en ole yrittänyt.

Kuten huomaatte kuvista, on jo valmistautuminen kurpitsa-aikaan alkanut. Mies jo kysyi, että ruokaako näistä tehdään. Melkein parkaisin, että ei sentään. Ne on koristeita. No, kyllä nämä koristeet on ruokakaupasta ostettu. Jos ne selviävät pari viikkoa, voivathan ne vaikka ruoaksi joutaa :)

Viime vuonna julkaisin muuten kurpitsapadan reseptin, jonka löydät tästä linkistä. https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/kurpitsaa-pataan-halloweeni... Vaikka kuvissa on jo lautasia haettu esille, vielä en ole miettinyt tämän syksyn kurpitsareseptejä. Kesäkurpitsaruokaa olen sentään kokannut. Vamaankin brittien Meghanin raskauden innoittamana etsin esille hänen kesäkurpitsapataruokansa. Oli muuten ihan hyvä resepti, kannattaa kokeilla! Löytyy hakusanalla Markle ja kesäkurpitsapata. Jos en muuta keksi sitten Halloweenin aikaan, voin vaikka tuota pataa tarjota tai sitten tuota viime vuotista. Ainakin on koristeluja!

Saas nähdä milloin sitten hurahdan Halloween -kauteen niin, että koverran semmoisen kurpitsan ulos kynttilöineen kaikkineen. Olisipa kiva yllättää perheen pienimpiä, kun käyvät kylässä.

Tämmöisissä mietteissä mukavaa syysviikkoa kaikille!

 

 

Kommentit (0)

Sunnuntai juuri tuollainen kuin otsikossa lukee. Jos menisin huomenna töihin, voin nyt aivan varmasti väittää, mistä puhuttaisiin kahvitunnilla. Siis säästäpä hyvinkin. 

Tästä päivästä tulikin yllättäen päivä kotosalla, kun eilisen koulupäivän jälkeen en lähtenytkään suunnitelmista poiketen Iijokivarteen vapa-ajan paikkaamme. Vaikuttaa siltä, että niskat on melkoisen jumissa, kun huimasi niin mahdottomasti. No, kuitenkin olisin ollut palaamassa jo tänään takaisin illaksi, joten eipä suurta menetystä tullut siitä, että kotiin jäin. Ja se huippaus meni ohi illan mittaan:)

Illalla kuulin jo itseni kertovan miehelle, mitä kaikkea tänään teenkään :) Ja arvatenkin monet hyvät suunnitelmat jäävät tekemättä, jos lista on piiiitkä! Niinhän se tapaa olla, että kuvittelee liikoja ajan käytöstä.

Kaleva -lehden lukeminen sai aikaan yllättävän muutoksen jo kaikkeen suunniteltuun, kun päätin lähteä Oulu -hallille käsityömessuille. Ajattelin, että ihan vain pikaisesti käyn itsekseni. Niinpä, niin. Olin etsimässä Töysän kenkätehtaan esittelyständiä, josta luin lehdestä. Suuri kotiseuturakkauden puuska iski minuun ja suureksi riemuksi oli paikalla myös pikkuserkku esittelemässä tuotteita! Ihan tuli mennyttä aikaa ikävää, kun näin hänessä oman edesmenneen isän piirteitä, sukunäköä! Niin ja nuo lapikkaat, on tosi vaikea kuvitella minkä väriset valitsisin. Eikö vain ole upeita värejä!

Ennen kuin tuohon pisteeseen pääsin, käsityömessut kun olivat, löysin ihan sattumalta sellaisia renkaita, joista aion tehdä jotain DIY -juttua. Siis en ole ollenkaan sellainen tee se itse -ihminen, mutta nyt on suunnitelma mielessä kirkkaana. Jos saan jotain aikaiseksi, voin sen sitten näyttää...

Tiedättehän muuten sen, että välttääkseen jotain, sitä löytää vaikka mitä muuta tärkeämpää tekemistä. Messuilta kotiin palattuani ja kasveja puutarhaan haettuani, päätin lähteä lenkille... ja sitten myöhemmin tehdä pihatöitä. Kätevää..., kun tietää, että sitten tulee jo hämärä eikä voi pitkään tehdä! 

Oikeasti lenkille lähtö tunniksi oli päivän toiseksi paras päätös, sillä sain teidän monien muiden tavoin kokea jotain niin ihmeellistä, kun oli yli 20 astetta lämmintä - siis kesä lämpötilan puolesta - ja samalla kaikki mitä näki ympärillä oli syksy. Tässä vaiheessa lokakuuta näkyi pari soutuvenettäkin. Niin ja kotona odotti valmistautuminen talveen eli pihaistutusten teko.

Tänä vuonna päädyin hankkimaan yksinkertaiset valkoiset callunat. Onneksi kaksi viikkoa sitten kotiin maalta tuomani katajanoksat (omalta maalta kerätty) olivat edelleen todella hyvässä kunnossa ja niitä sitten reunoille asettelin. Nuo ruukut olen hankkinut eri vuosina ja onneksi keväällä sain hankittua toisen samanlaisen kuin edellisenä vuonna hankitun.

Sitten vain pari pienempää syksyistä kasvia muihin ruukkuihin ja tuli kynttilään vanhaan lyhtyyn. Nuo pienemmissä ruukuissa olevat kasvit olivat semmoinen sekoitus eri kasveja. En ole aiemmin nähnyt ja nytpä tuli hankittua. Edullisiakin olivat. Toisekseen niissä oli tuota häkkyräistä kasvia, josta kyllä tykkään. Mielestäni se vaikutti samanlaiselta kuin ovat ne trendikkäät "kummituspuut". Semmoisen olisin kyllä hankkinut terassille, mutta kysäisin kaupassa (Bauhausissa näytti olevan niitä runsaasti) missä niitä pidetään ja hoidetaan. Ne kuulemma sopivat parhaiten sellaiselle vanhan ajan kuistille, jossa on noin 15 astetta lämmintä talvella. Kasvi tarvitsee lisäksi valoa ja kosteutta. Ei ole meidän kasvi, vaikka minun mielestä on todella hurmaava. 

Tämän pidemmälle kohti runsasta asettelua en pysty menemään. Tosiasia on, että täällä sataa lunta jossain vaiheessa ja sitä pyryttää joskus paljonkin. Lumet pitää pystyä myös helposti siivoamaan pois.

Niin ja sain viimeinkin laitettua kukkasipulit maahan. Talvikin voi tulla :)

It was summer and autumn today, amazing! And I had something to do before the wintertime. 

Kommentit (0)

Tässä  kirjoituksessa ajattelin ottaa härkää sarvista ja tällä kirjoituksella selventää, varmaan ihan itsellekin sitä, että olisi syytä aloittaa tosissaan kodin tavaroiden arviointia pois laittamiseksi joltain uudelta pohjalta. Antakaas, kun selitän.

On tullut joskus otettua kuvia kodistamme toisenlaisistakin kuvakulmista kuin mitä olette blogikirjoituksissani nähneet. Valokuvieni joukosta löytyi kuvia, jossa näette yläkertamme muutamilla hyllyiilä näkyvää lapsuuteen liittyvää, josta ainakaan en ole vielä osannut luopua. Niistäpä tähän juttuun aihetta ihan kerrakseen. Tiedän tai ainakin oletan, että en ole yksin. Joskus vain tuntuu, että vain minä en ole osannut panna hävitykseen oikeastaan juuri mitään omien lasten tavaroita, puhumattakaan heidän vauva-aikaisia vaatteita ja tyttären synttärimekkoja!!! Ihan totta, olen kuullut aika usein, että ihmiset osaavat panna pois lasten piirustuksia! Kohta kerron lisää ja puran sydäntäni tästä tilanteesta. Ensin sananen yläkerrastamme, kun nyt kuviakin jaan.

Yläkertaamme nousee leveä portaikko, joka on juuri tuon korkean monihaaraisen puisen pylväsosion takana. Vasemmalla ja suoraan edessä on kaksi entistä lastenhuonetta, jotka nykyisin toimivat vierashuoneina ja tuo keskimmäinen on myös työhuoneeni. Kuvasta oikealla on makuuhuoneemme. Sitten suoraan sivulle oikealle johtaa käytävä länsi-itäsuunnassa eli tuosta portaikosta jatkuu talomme edelleen. Siinä samalla puolella taloa, jossa kuvaa ottaessa seison on vielä yksi huone, joka lisättiin pari vuotta asuttuamme siinä olleen aulan paikalle lastenhuoneeksi. Nyt sekin on jonkinlainen epämääräinen työskentelyhuone. Sitten käytävän päässä on oikealla yläkerran kylpyhuone ja vasemmalle aukeaa ovi vintille (siis kokille sanoo eteläpohjalaanen minäni).  Talossamme on siis paljon tilaa, kuten huomaatte.

Kuvat kertonevat paljon siitä mitä kaikkea iso talo antaa mahdollisuuden säilyttää; tottakai lasten koulussa tekemät puuesineet, mukana myös heidän isänsä tekemiä, näkyvillä hyllyssä. Oma pieni vihreäruudullinen koulussa tehty essu kera punakuvioisen käsin tehdyn kuvioinnin on tallessa, ei näkyvillä. Lasten kouluaikaiset piirustukset ovat tallessa, ei näkyvillä. Lasten vauva-aikaisia vaatteita - vieläkin löytyy laatikoihin pakattuna, eivät kuvassa, mutta kaapeissa ja komeroissa on. Huom! kaappeja ja komeroita ei ole milloinkaan liikaa. Meillä niitä on ehdottomasti liian vähän, koska kaikkea pitää pitää esillä. Kaikki lasten kirjat ovat tallessa, erillinen hylly muualla. Kuvan hyllykössä onkin vain muutamia lastenkirjoja ja myös uudempia joulukirjoja sekä sen semmoista. Ylimpänä lähinnä meidän vanhempien leluja sekä miehen isoisän tekemä keinuhevonen. Meillä on lisäksi isot vintit (kokit sanoisi eteläpohjalainen minäni) sanoisinko täynnään tavaraa, mm legoja, ponitalli hevosineen... He manit ja Turtlesit näyttävät olevan siirtymässä lastenlapsille :) Onneksi on jotain, joka siirtyy eteenpäin.

Nuo valetut isän ja kahden pojan kädet ovat olleet tallessa talomme remontin ajalta, siis kolmekymmentä vuotta. Ja miten ihmeessä niistä pystyy luopumaan, kysyn vaan itseltäni.

Taisin kerran aiemmin innoissani kertoa Konmarituksestani ja kuinka sitä olen harrastanut. Se vain on totta, että harrastettu on :) Maali vain häämöttää varsin kaukana. Tosin ms Marie Kondohan neuvookin etenemään viimeiseksi tavaroihin, joihin liittyy tärkeitä muistoja. Joten jospa ensin kierrättäisi tai muutoin hävittäisi/antaisi pois jotain muuta!!! 

Kirjoitin tämän jo loppukesästä ja jätin sen niin sanotusti pöytälaatikkoon. Koska en kuitenkaan näitä bloginikirjoituksiani ala säilömään :) , jaan tämän kirjoitukseni teille vihdoin ja viimein. 

Ihan helpottaisi kovin, jos tietäisi, että tällaisia säilyttäjiä on muitakin. Hei, onkohan muita?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat