Kirjoitukset avainsanalla koti

Silloin, kun kotiin ei juurikaan enää hankita uusia kalusteita ja on asuttu samassa talossa vuosikymmeniä, tuntuu toisinaan ihan puuduttavalta, kun ei keksi mitään millä virkistää näkymiä. Minulla virkistykseksi riittää ainakin sohvan paikan vaihto. Ajattelinkin tehdä katsauksen siitä, miten sohvan paikka ja ympärillä olevien kalusteiden sijoittelu muuttaa näkymää. 

Siltä ajalta, kun olen blogia kirjoittanut olen julkaissut muutaman kuvan, josta hyvin näkee sen minkälainen vaikutus kalusteiden paikkojen vaihtamisella on yleisilmeeseen.

Tämä kuva on otettu kirjastohuoneesta suoraan sohvaan, joka oli tuolloin ikkunan edessä. Meidän "vaeltavaksi kalusteeksi" kutsumani sohvapöytä oli löytänyt paikkansa olohuoneesta. Tämä näkymä on siitä harvinainen, että olin lisännyt kuvan henkilökohtaiseen pinterestiini ja olipa joku sen sieltä löytänyt ja tallettanut omaan kansioonsa. Minulla ei ole bloginimellä pinterestiä, joten siinäkin olisi yksi puute toimimiseen some-maailmassa. Sinnehän voisi joitakin sisustukseen liittyviä kuvia jakaa noin niinkuin ideapankkitarkoitukseen. Tunnelma on harmoninen ja minun mielestä vallan kodikas.

Tässä sitten se toinen sohvan vakiopaikka tauluseinän puolella. Se on muuten olohuoneen ainut ns ehjä seinä. Edellisen kuvan valaisin on siirtynyt sohvan mukana ja vieressä oikealla puolella on nojatuoli, joka oli puolestaan siirtynyt tähän kohtaan kirjastohuoneesta. Kuvassa ei näy sohvapöytää ja tuo olikin ihanaa aikaa, kun perheeseen oli saatu kaksi melkein samanikäistä lastenlasta. Halusimme vapauttaa lattialle paljon tilaa, jotta siinä mahtuu leikkimään. Jotenkin tästä kuvasta tulee sellainen kepeä olo. Johtuneeko tyynyjen väreistä?

Tämä kulma on myös muuttunut, sillä siinä on vielä keskeneräinen senkki, joka valmistunee tämän vuoden aikana. Naamiot on siirretty toiseen paikkaan olohuoneessa.

Ja niin jälleen sohva siirtyi viime vuoden puolella takaisin ikkunaseinälle. Tämä kuvakulma on myös yksi suosikkejani. Ja tunnelma on hyvin seesteinen ja pelkistetty. Kuvassa eletään kulunutta talvea.

Ja nyt on tilanne tämä. Siirsimme sohvan pitkästä aikaa ja sanoisin, että vihdoinkin tuonne kulmaan. Olin todella kauan miettinyt, että testaisimme tätä sohvaa vinottain kulmaan. Tässä kohdassa ympyrä sulkeutuu, sillä muutettuamme taloon takaisin remontin jälkeen silloin kolmekymmentä vuotta sitten, silloinen sohva (joka muuten majailee tällä hetkellä kirjastohuoneessa) oli juuri tuolla tavalla vinosti nurkassa. Sen takana oli iso limoviikuna ja se oli ihanaa aikaa. Nyt ei ole limoviikunaa taustalla. Vielä en osaa sanoa miltä nyt tuntuu.

Yksi paikka, jota on testattu, on ollut sohvan sijoittaminen niin, että sohvalta voisi katsella suoraan ulos eli se oli olohuoneessa melkein kirjastohuoneen oviaukon kohdalla. Ei hyvä, sanoisin. Siihen ei sitten tottunut millään. Joten nyt on kierretty ympyrää ja nautitaan tästä ratkaisusta. Semmoista fiilistelyähän tämä on eikä ainakaan tarvitse harkita uuden sohvan ostoa. Hyvä on tämä nykyinen, ainakin toistaiseksi :)

Iloa kevätpäiviinne!

Sometimes it is needed to find some new inspiration to your living room. In these pics you can see how the living room looks so much different when you move your couch to another place. It's also fun and practical because you don't necessarily need any new furniture to you home, at least new sofa ... yet :) Have some fun this week!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuten edellisessä postauksessa kotimme portaikkoa esitellessäni kerroin, ostin pitkästä aikaa jotain uutta vihreää taloomme. Portaikkoon kuuluvassa parrussa on vuosikaudet ollut paikallaan kiinteä valkoinen ruukku mahdollisille kasveille. Siinä oli aikanaan  varmaankin joku kultaköynnös - pitäisi varmaan kaivaa esille vanhoja valokuva-albumeja muistin virkistämiseksi tältä osin. Sen muistan sattuneesta syystä, että parrussa roikkui myös kaksi todella suurta saniaista. Paino sanalla OLI!!! Saniainen ei kestä vaihtoa isompaan ruukkuun - ei ainakaan meillä kestänyt kumpikaan yksilö. Sen opin heti kerralla eikä meillä ole sen koommin saniaisia ollut. Noh, ei sen enempää vanhoista kasveista.

Nyt löysin uuden kasvituttavuuden käydessäni kukkakaupassa tutustumassa vaihtoehtoihin kasveista, jonka voisin laittaa kasvamaan tuohon portaikon ruukkuun. Kasvi on nimeltään hernevillakko. Kerrankin voi sanoa, että nimi vastaa kasvin näköä vallan mainiosti.

Mielestäni se on ulkonäöltään jotenkin herkkä kasvi. Voi jopa olla, että liiankin hentoisen näköinen näin alkuvaiheessa, kun huomioi paksun parrun, jossa sen varret roikkuvat. Oletan, että kyseessä olisi "ei niin kovin vanha yksilö", tai ainakin toivon, että se tuosta vankistuisi ja rönsyilisi enemmänkin.

Tässä hernevillakossa on muuten semmoinen mukava ominaisuus, että se pärjää ilman kastelua pitempäänkin kuin viikon. Ja miksiköhän? Siksipä juuri, että kasvi kerää nestettä noihin pieniin hernepallukoihin. Minullehan tämä on vallan loistava tieto, kun muutoinkin kastelen harvoja kasvejani kerran viikossa (tai joskus satunnaisesti harvemminkin). Niin ja syksyllä siihen pitäisi ilmestyä valkoisia kukkia. Hernevillakon pitäisi kestää kovaa paahdetta, joten varmaan sopisi terassille tai kuistillekin kesäkasviksi.

Jos nyt epäonnistun tämän kasvatuksessa, kerron kyllä :)

Leppoisaa viikkoa sinnekin! 

I have found a new plant (Senecio herreianus, strimpspärlstånd på svenska) to our house. Let's hope it will survive!  Lovely week to you too.

 

Kommentit (1)

Kävin tänään pikaisesti kukkakaupassa kyselemässä kasvia, joka sopisi portaikkoomme. Alkujaan pidin portaikossa roikkumassa valtavan kokoisia saniaisia, mutta kerran päätin vaihtaa ne ehkä kymmenen vuoden jälkeen isompiin ruukkuihin. Eivät tykänneet yhtään siitä toimenpiteestä. joten ei ole ollut kasveja sen jälkeen portaikossa. Yksi valmiiksi asennettu ruukku isossa palkissa on ollut tyhjillään. Huomasin tuossa asetellessani kasvia paikoilleen ja hieman sitä kuvatessani, että teenpä ensin sen, että kuvaan kerrankin pelkästään portaikkoamme. Palataan sitten kukka-asiaan toisessa kirjoituksessa. 

Meillä portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä keittön ja olohuoneen keskellä on todellinen centerpiece kodillemme. Siitä kuljetaan aika monta kertaa päivässä edestakaisin. Porrasharjoitusta on vuosikymmenten aikana tullut melkoisesti. Ja taitaa olla jatkossakin ihan parasta treeniä lihaskunnolle ja polvinivelillekin.

Kuten kuvasta huomaat meillä on nykyisin asennettu lapsiportit. Aivan välttämätön ja täydellinen kapine, kun pienet puolitoistavuotiaat pojat tulevat käymään. On muuten heillekin aivan mahdottoman kiinnostava paikka nuo portaat ja täällä ovat oppineet konttaamaan portaita ylös ja alas. Niin ja vähitellen sitten oppivat nousemaan ne kävellen ja niinpä! juoksemaan niissä. Siitä onkin aikaa, kun ovat omat lapset vilistäneet portaikossa kavereineen.

Koska talomme on olohuoneen kohdalta semmoiset seitsemän metriä korkea, tulee portaikkoonkin valoa niin ylhäältä kuin alhaalta. Joskus yöllä, jos sattuu heräämään, voi melkein huoletta kävellä alakertaan ilman valoja. Ulkoa tulee katuvaloista sen verran valoa sisään, vaikka tällä puolen taloa ei suoraan olekaan katua. Semmoista tämä kaupunkielämän valoisuus on. Juu, juu - kyllä en kovin usein yöllä talossa hiippaile ja laitan valot tarvittaessa päälle! Kiitos ystävällisistä ajatuksistanne turvallisuusnäkäkulmasta :) Totean samalla, että suurta viisautta oli suunnitella portaikko niin, että siinä on peräti kaksi tasannetta. Ylemmällä tasanteella roikun ylhäällä olevassa kaiteessa ja venytän siinä kipeää selkääni, kun sellaista kipua on. Joskus on!

Sellainen ihana puoli tässä portaikossa keskellä taloa on myös se, että keittiöstä voi melkeinpä seurustella olohuoneen puolelle, jos joku istuu olohuoneessa. Sitten meidän toinen televisio on portaiden alla, joten tällainen uutisfriikki voi seurata iltauutisia mukavasti keittiössä puuhaillessa kuuntelemalla ja sitten vain pyörähtää katsomaankin portaiden toiselle puolelle, jos on jotain kiinnostavaa. Niin ja piiloleikkejä voi leikkiä kiertämällä ja kurkkimalla eri puolilta portaikkoa pientä piiloon menijää. Mitenkähän elettäisiinkään, jos olisi ollut toisenlainen porrasratkaisu tässä talossa, mietin vain...

Nyt sitten olette nähneet vihdoinkin tämän kokonaisuuden, ujostelematta juuri sellaisena kuin koti tällä hetkellä näyttää. Ihmeellistä, että meni kaksi ja puoli vuotta ennen kuin sain aikaiseksi tämän kodin ehdottoman keskipisteen kuvattua ja esiteltyä.  

Valoisaa viikonloppua! Kyllä on ihanaa, kun vihdoinkin tuntuu, että kevät tulee!

Staircase in the middle of our house is a real centerpiece. I took some snaps finally of it. As you can see it is always ready for grandkids too :) Have a lovely weekend. Spring, it's coming!

Kommentit (0)

Nuorena naisena japanilainen runous pysäytti minut täydellisesti. Voiko esimerkiksi ihanammin todeta keväästä tai syksystä mitään kuin ovat japanilaiset haikuissaan / tankarunoissaan todenneet? Ikiaikaista ihmismielen, luonnon ja elämän vuoropuhelua.

Juuri tällaisena päivänä, kun ulkona sataa lunta ja maljakossani on kirsikkapuun oksia, jotka hurmasivat hetken kauneudellaan, haluan jakaa teille tämän runon:

                                    "Sataa kirsikan 

                                     kukkaislunta ja lumen

                                     kirsikankukkaa.

                                     Minä kysyn keväältä:

                                     lunta, kukkaa vai lunta?"

                                                           (Rouva ISE)

 

Kevään odotuksen hetkissä iloa tähän viikkoon!

I love poetry, especially Japanese haiku / tanka poems. Flowers of cherrytrees or snow? asks Mrs ISE. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat