Kirjoitukset avainsanalla koti

Kyllä tänäkin vuonna ohjelmaan mahtui pieni lomailu eteläisemmässä Suomessa. Käytiin aika pikainen kierros asuntomessuilla ja sen jälkeen oltiin muutama yö perheen parissa.

Tällä kertaa ajattelin kirjoituksessani hieman pohtia sitä mikä innostaa ja inspiroi silloin, kun käy muiden kodeissa. Vaikka asuntomessut ovat sellainen hyvin suunniteltu tapahtuma, jossa pääsee näkemään ja tutustumaankin pienimuotoisesti ns oikeiden ihmisten koteihin, on niissä käyminen kuitenkin erilainen kokemus kuin käynnit kodeissa, jossa on jo asuttu pitempäänkin. Tällaisella lomamatkalla on ainakin minulle virkistävää sekä se, että tapaa perhettä ja voidaan viettää hetken aikaa yhdessä, mutta myös se, että saan vain olla toisten kodeissa.  

Tällä kertaa minulle tuli mieleen vielä kolmaskin elementti pohdintoihin, kun tulin ajatelleekseni sisareni kodissa sitäkin, mikä hänen sisustustyylissään muistuttaa minua omasta lapsuuden kodista ja mikä ehkä kertoo myös jotain pientä omistakin sisustukseen liittyvistä intohimoista ja jopa mieltymyksistä.

Ensin asuntomessuille pieni kierros. Tai oikeastaan tosi pieni kierros. Jokainenhan useamman kerran asuntomessuilla käynyt tietää sen vaikeuden, kun yrittää käydä ainakin kiinnostavimmissa kohteissa varsinkin kun aikaa on rajallisesti.  Valintoja tulee tehdä! Vuosien ja vuosien asuntomessujen käyntien kokemuksella tätä totean. Vielä pieni sivujuonne juttuuni. Ja ne asuntomessut, jotka aikanaan vaikuttivat ehdottomasti eniten oman kodin rakentamiseen ja sisustamiseen olivat jo vuonna 1987 Torniossa. Jokunen kuva saattaisi löytyä kymmenien valokuvakansioiden joukosta juuri siitä ihanasta talosta, joka inspiroi meitä eniten tulevan (remontoitavan) kotimme sisustukseen. Ihmisen aivot ovat aivan ihmeelliset, vieläkin voin sieltä kaivaa esille ihania näkymiä, tallessa kuin olisivat tietokoneelta esille näpättävissä. No, se muisteluksista,  asuntomessuille Porissa:

Aluksi joitakin ajatuksia sekä otoksia talo Bunkkerista. Tämä talohan oli käyntilistallani ensimmäisenä ja niin myös taisi melkeinpä tapahtuakin, että sinne mentiin heti kärkeen. 

Mikä siis viehättää ja inspiroi talossa, joka on saneerattu kohde. Tässä talossa oli jotenkin kaikki puolet kohdallaan; oli hieno vanha rakennus niin monimuotoisena ja rikkaana kuin se on mahdollista. Oli lisäksi aivan hurmaava sisustus, jonka oli toteuttanut Hakolan (huonekalutehdas Hakola) Anna-Liisa Hämäläinen. Oli aivan loistavaa, että sisustuksesta ei tullut hetkeäkään sellainen päälle liimattu olo, että nyt on tällainen täydellinen sisustus tehty. Ei, vaan tuli sellainen olo, että täällähän voisi asua oikeasti ja pystyi kuvittelemaan, että se oli hyvin siivottu oikeiden ihmisten koti. Onnistunut kokonaisuus myös virkistävän värien käytön osalta. Varmaankin trendikkäitä valaisimia, mutta enpä parempaa ratkaisua voisi kuvitella kuin nuo värikkäät valaisimet. Omassa kodissamme on samantapainen syvennys kirjastohuoneemme seinässä (ilman tiiliä) kuin oli tässä keittiön seinässä. Ihan pystyin kuvittelemaan, että omaan syvennykseemme voisi myös tehdä tuollaisen hyllykön. Ai, että tykkäsin!

Toinen esimerkki talosta, jossa oli myös sellaista, joka miellytti aivan erityisen paljon, oli talo Haltiatar. Täällä myös sisustukselliset seikat, kuten keittiön ja oleskelutilan / ruokailutilan muodostama alue toi paljon inspiraatiota. Herkkä taulu alueen isolla seinällä sopi tähän kokonaisuuteen oikein hyvin.

Muista kohteista viehätyin myös talo Lintulaan. Oli mielestäni aika siron näköisiä kalusteita ja oli käytetty konjakinruskeaa, harmaata ja muutoinkin pehmeitä sävyjä. Ihastelin erityisesti sitä, miten saunatiloihin liittyvssä pukeutumistilassa oli käytetty puuta; seinät olivat ns sormipaneelia ja kokonaisuus täydentyi hienosti puisella penkillä. Kaunista!

Lisäksi talo Fiskarhedenvillan Pohjanvalo oli siinä mielessä hyvä kohde, että sieltä pystyi poimimaan esille ajankohtaisia ja näille asuntomessuille tyypillisiä sisustuksellisia asioita; konjakinruskea nahka, pehmeät materiaalit, valaisinratkaisut ja taulujen käyttö sisustuksessa.

Kyllä vain, näistäkin esimerkeistä saimme mielestäni nähdä kaiken nyt ajankohtaisen, jota tänä vuonna oli tarjolla. Joten seuraavaksi olikin kiva siirtyä viettämään pari päivää perhepiirissä. Sisareni kodissa meitä odotti pienen pieni pihasauna. On ollut hieno oivallus rakentaa tuollainen kokonaisuus ihan siihen talon lähelle. Talo sijaitsee lounaissuomalaisen peltomaiseman äärellä ja niinpä saunankin takana on peltoa.

Talossa katse hakeutuu väistämättä erilaisiin asetelmiin, joissa huomaan ottamieni kuvienkin perusteella toistuvan vaalean sävymaailman. Kaikkialla on myös vanhoja kalusteita (kuten lapsuudenkodin vanha ompelupöytä maapallon alla), pienesineitä ja tauluja. Voisi sanoa, että runsaasti monenlaista. Kuitenkin on sellainen levollinen rauhoittava värimaailma ja sanoisinpa harmoninen kokonaisuus. Koti vie ajatukseni lapsuudenkotiimme ja omiin sisustuksellisiin taustoihini. Muistan nimittäin tavattoman hyvin sen, miten vanhemmat ja äitimme erityisesti, loi ympärilleen aina kauniita asetelmia kaikissa kodeissa, joissa asuimme. Hänellä oli sitä kykyä nähdä ja luoda kauneutta ympärille olemassa olevissa puitteissa. Arvokas asia sekin, että on tajua mittasuhteille ja osaa soinnutella värejä toisiinsa, tulee mieleeni. Silloin varmaankin syntyy sitä harmoniaa, joka saa viihtymään. 

Kuten huomaat, tämän jutun kodit ovat tavattoman erilaisia; uusissa kodeissa on luonnollisesti pääasiassa uutta, kuten asuntomessujen kodeissa yleensä on. Ja sitten pitkään asutuissa kodeissa tulee sisustukseen mukaan vanha, joka on ehkäpä lapsuudenkodista, kirpputoreilta, huutokaupoista tai muualta hankittua. Sitten tullaankin vain siihen mikä miellyttää meitä ja onko sisustuksellista mielenkiintoa säilyttää vanhaa. Omalta kohdalta huomaan tämänkin pohdinnan tuloksena, että elän siinä välimaastossa uuden ja vanhan taitekohdasssa sekä selkeän (lue harmaa) värimaailman että esiin puskevan värikkäämmän maailman keskellä. Näiden sisustuksellisten pohdintojen keskellä on hyvä todeta se tosiasia, että tavara, sen arvo tai arvokkuus, ei tee kotia. Kyllä kodin tekevät ihmiset, kodin tunnelma ja eletty elämä. 

Suurkiitos sisarelle, joka antoi luvan jakaa näitä pikaisesti näpsittyjä kuvia kodistaan täydentämään pohdintoja sisustusinpiraatioista kesälomareissulta Lounais-Suomeen. 

It was so much fun to visit the Finnish Housing Fair 2018 in Pori in the beginning of August. I took some pictures from some houses in Pori and you find some of them on my post. After the fair we visited my sisters home where I took also some pictures.  What's the difference in the new houses and in the old houses / homes I am reflecting on my post. Though you see lovely houses in the fair or visit your sister's house and see some lovely decorations, it is always good to remember that the people and the atmosphere in the house is the only one which is important. Thank you to my sister to let me share the pictures from their little sauna outside the house and from their home.

Näiden lounaissuomalaisten peurojen myötä tunnelmallista elokuuta kaikille! 

 

 

Kommentit (0)

Enpä olisi uskonut, että tänä kesänä kokisin samanlaisen lomailun tunteen kuin kaikkina kymmeninä työvuosinani aiemmin. Siis tätäkään ei voinut tietää ennen kuin sen itse kokee. Sitähän tämä elämä on - koskaan ei voi tietää etukäteen, miltä joku asia todella tuntuu, ennen kuin sen itse kokee. Olisinkohan joskus aiemmin miettinyt itseksenikin sitä minkälaista on eläkeläisen loma. No, nyt sen tiedän ainakin omalta kohdalta.

Juhannusruusut sopivat tosi hyvin symboloimaan sitä, että nyt on kaikki jotenkin niin kohdallaan. Nämä kuvat on otettu Oulusta omalta pihalta. Otin niitä niin illalla kuin aamulla ja koko ajan oli tosi kirkasta ja erittäin tuulista, joten ihan mieleisiä kuvia oli aika vaikea saada. Pihan järjestely ja nurmikon leikkaaminen ei tullut mieleenikään, joten pihamme on kuvissa au naturel :) olkaa hyvä! Lomafiiliskin iski täsmällisesti tässä juhannuksen lähestyessä ihan kuten juhannusruusut, jotka kukkivat nyt hämmästyttävästi täsmälleen juhannuksena. Otettakoon huomioon sellainen lieventävä seikka, että ei juhannusruusua nyt hirveän monta vuotta ole minulla ollutkaan. Nämä muuten ovat tosi sitkeää sorttia. Lienevätkö saaneet hyvät ominaisuudet alkuperäiseltä omistajalta, ystävältä, jolta  sain ruusujen taimen joitakin vuosia sitten. Kiitos, kiitos vielä kerran!

Oikeastikin on aika mukavaa tällainen juhannuksen aatonaatto, jolloin aurinko paistaa niin kirkkaasti ja tarvittavat valmistelut on tehty eli ruuat on hankittu ja olemme nyt täällä maalla Iijokivarressa.  Yhtenä tavoitteena on tänä juhannuksena jossain sateiden ja myrskyjen välissä kokeilla onkimista miehen kanssa. Siis en ole onkinut kuin kymmeniä vuosia sitten. Saas nähdä tuleeko siitä mitään ja onko raportoitavaa. Pieni muistelus, kaukaisesti onkimiseen liittyen, parin viikon takaa. Meillä oli ihania ystäväpariskuntia viettämässä viikonvaihdetta täällä maalla ja siinä rosvopaistia valmistaessa oli heillä ollut upea näky, kun vanhan savusaunan (ei siis mitenkäään käyttökuntoinen enää) vieressä ja siinä meidän tulevassa onkipaikassa oli auringonpaisteessa köllötellyt isoja kaloja. Olin silloin talossa sisällä tekemässä jotain illallisvalmisteluja. Tuosta viikonlopun illallisesta varmaan jossain vaiheessa vielä kirjoitankin, ehkäpä sitten loman jälkeen. Jälkiruokana tarjolla olleesta kirsikkaisesta juustokakun kirjoitinkin jo reseptin viime postauksessani.

Voi, ihan on hauskaa jäädä myös tästä bloggamisesta pienelle lomalle. Toivon, että te kaikki voisitte kokea kesällä lomalla tai muuten vain mukavia hetkiä, perheen, ystävien ja ihmisten kohtaamisia, rentoilla ja lekotella sopivassa suhteessa vaikkapa puutarhanhoidon ja muiden aktiviteettien lomassa. Aurinkoista kesää toivotellen!

I am having a little bit summer holiday now. I wish you all can enjoy of your time with family, friends and activities you might have this summer!

Kommentit (0)

Tuleekohan teille toisinaan sellaista hetkeä, jolloin tekee mieli olla ihan vain hiljaa omien ajatustensa kanssa? Tänä keväänä on minulla ollut tällaisia hetkiä useammankin kerran. Ihan on todettava jo alkuunsa, että näin muuten kuuluu joskus ollakin - siis että on hiljaisuutta ja ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Tällä hetkittäisellä "pysähtyneisyyden" tilalla lienee tekemistä jossain määrin sen kanssa, että meneillään on täysin uusi elämäntilanne. Olen ehkä hieman hämmentynyt siitä, mitä tämä oikein on. En ole enää virkatyössä, vaan niin kutsutulla eläkkeellä. Samalla saan osallistua jatkossa muun muassa hallitustyöskentelyyn järjestössä, josta tehtävästä ja vastaavista muistakin tehtävistä olen erittäin innostunut. Olen ikään kuin täydessä valmiudessa hyödyntämään työelämän tuomaa osaamista edelleenkin. Ja kuten tiedätte opiskelen myös uutta alaa. Ainakin on sellainen täyttä elämää vaihe aina vain meneillään, huomaan!

Palataanpa noihin hetkiin omille ajatuksille, mistä ne muun muassa kumpuavat. Tänä keväänä on ollut paljon sellaisia hetkiä, että ajatukset ovat viivähtäneet elämän kiertokulussa. Olen käyttänyt puheenvuoron lähisukulaisen muistotilaisuudessa ja taustoitukseksi käynyt läpi muun muassa vanhoja sukuselvityksiä. Olen seissyt vanhempieni vanhojen kirjojen vieressä ja vain tuijottanut vanhempieni kuvia, jotka lepäävät siinä kirjakasan päällä. Ja kuten olette lukeneet aiemmin, olen lastenlasteni suurin ihailija ja heidän kehityksensä hämmästelijä!

Viime viikonloppuna kävelin pienen hetken hautuumaalla, kun vein isäni syntymäpäivän kukat ja kynttilät haudalle Etelä-Pohjanmaalla. Koin samalla riemua niin sanotusta kotiseutumatkailusta ja nautin ensimmäisestä kesäjäätelöstä Keskisen kyläkaupan pihapiirissä. Oheisiin kuviin tiivistyy jotain siitä itsensä kanssa olemisen tunnelmasta, vaikka tuolloinkaan en ollut yksin.

Tällainen kaikki saa mietteliääksi ja saa ajan ikään kuin pysähtymään ihan hyvällä tavalla. Lisäksi ihana, ihana auringonpaiste ja jopa keväinen lämpö hellittelee mieltä näinä päivinä. 

Tällaisten ajanjaksojen ja mietteiden aikana ja jälkeen sitä kuitenkin tietää, että kohta on toisin. HiIjaisuus ja pysähtyminen voimaannuttaa yhdessä valon ja lämmön kanssa.

Tuon kukkakimpun sain mieheltäni pari viikkoa sitten ja se on voimissaan aina vain. Ehkäpä raaskin sen kuitenkin kohta heittää pois ja antaa tilaa uusille kukille. 

Auringonvaloa ja voimaannuttavia hetkiä teille kaikkille!

Kommentit (1)

Huomasin, että blogini kirjoitukset ovat pyörineet viime aikoina keittiön ympärillä. Kohta kait tämän voisi nimetä uudelleen sellaiseksi "Keittiön kautta" -blogiksi, jos tuolla sanonnalla ei olisi ihan muuta merkitystä kielessämme. Joten annetaanpa tämän mielikuvitusleikin olla uudesta blogin nimestä. Siispä keittiöstä juttua.

Vihdoinkin nimittäin sain tehtyä sen, mitä olisi ollut hyvä tehdä ehkäpä jo aiemminkin ja pitäisi tehdä ehdottomasti useamminkin. Siis perusteellisempi siivous keittiön osalta enkä nyt puhu laatikoiden sisällöistä. Se vielä odottaa...

Siivous, no senhän me kaikki lienemme kokeneet, että se aloittaminen voi viedä kyllä aikaa. Niin ja edellyttää kyllä sellaista mystistä puuskaa, jolloin ihan ryhtyy toimeen ja tekemään sellaista mitä on suunnitellut ehkä pitkäänkin tekevänsä. No, minun keittiömissioni sai alkunsa tosiasiassa varmaankin jo syksyllä, kun kävin läpi tuon ison vanhan kaapin (josta kirjoitin edellisessä postauksessa ihan oman jutun) sisällön ja järjestelin kaiken uusiksi. Sen  jälkeen nyt keväällä tyhjäsin kaapin päältä kaikki siellä olleet lasiesineet pois ja uudistin senkin näkymän. Jatkoa sitten seurasi vasta pääsiäisen alla, kun vihdoinkin sain puuskan ja halun hieman freesata keittiömme ilmettä lisää. Meillä, kun on semmoiset 1980 -luvun lopun kaapistot kaikkine  kulmahyllyineen. Ja jos sellaiset ovat teilläkin, tiedätte miten nuo hyllyt täyttyvät!

Siis se vaihtoehto, että keittiömme remontoidaan, on vielä jossain tulevaisuudessa!!! Joten nyt oli hyvä ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeilla saako jotain uudistusta yleisilmeeseen vähin keinoin. Siihen päästäkseni toimenpiteisiin kuului noiden päätyhyllyköiden sekä liesikulmauksessa olevien hyllyköiden tyhjäys. Siis tyhjäys! Keräsin kaikkien hyllyjen sisällöt keittiön pöydälle ja samalla tyhjäsin pöytätasot tavaroista ja otin oheiset kuvat todisteeksi, miltä näytti, kun oli niin tyhjää. Myönnän, oli jo näihin kuviin mennessä asetellut tavaroita takaisin pöytätasolle. Harmillisesti en tullut dokumentoineeksi sitä, mitä kaikkea olikaan hyllyissä ja missä järjestyksessä alkunperin. 

Ajattelin keventää yleisilmettä ja valitsin ainoastaan lasia, terästä ja valkoista ja vähän puuta ja keramiikkaa näkösälle hyllyihin. Ne hyllyissä olevat värilliset kannut ja muut koristeellisemmat esineet joutavat kaappeihin tai jonnekin, who knows! Myönnetään, yksi värillinen kannu on hyllyllä, eikä sitä voi muuallekaan laittaa, koska juuri se on vesikannuna usein käytössä ja juuri tuosta se pitää voida ottaa :) Toinen hyllyllä ollut värillinen kannu olikin pääsiäisjutussani maljakkona. Huomaan, että ylimmät hyllyt ovat edelleen tyhjät. Nyt täytyy olla tarkkana, että ei heti ala täyttää niitä.

On muuten jo kolmekymmentä vuotta palvelleet kaapistot ja tasot (taisinkin jo mainita), joten kauneusvirheitä on. Kaapistot ovat vaan edelleen juuri niin kauniin harmaat kuin alunperinkin, että ei varmaan väri muuttuisi remontissa kovastikaan. Pieni selityksen sananen kaikkiin viisiin virheisiin kuvassa, että kyllä, kyllä, tiedän että on erilaisia vetimiä. Hankittiin jossain välissä nuo yläkaapeissa olevat vetimet kaikkiin kaappeihin ihan vain vaihtelunhalusta. Sitten ne vaihdettiin takaisin noihin alkuperäisiin vetimiin hyvästä, ihanasta, syystä. Kodissamme alkoi liikkua konttaavia ja kaikkia nurkkia tutkivia lastenlapsia, joita ajatellen uudempien vetimien todella terävät kulmat päätettiin heti poistaa, jotta lapsukaiset eivät saisi kuhmuja ja nirhaumia päähänsä. Ja jokaisella on ihan oma kuppi leipälaatikon päällä. No, sitten kävi niin kuin ehkä teillekin on käynyt, että ei tullut tehtyä hommaa kerralla loppuun ja niin on kahta lajia vetimiä meillä :) Tosiasiassa kävin jo jostain Bauhausista etsimässä uusia, mutta vielä en löytänyt sopivia. Asioilla on tapana ratketa jotenkin, joten eiköhän vetimetkin uudistu ennemmin tai myöhemmin.

Jos et jutusta lukenut rivien välistä, varmistukseksi totean, että kaikkine muutostarpeineenkin tykkään keittiöstämme ja näistä kaapeista. Samalla, kun siivosin ja tyhjäsin paikkoja, huomasin senkin, että tällainen pienimuotoinen stailaus  tuo uutta ilmettä vaikkapa kolmekymmentä vuotta palvelleeseen keittiöön. Lisäksi tuo ihana aurinko valaisee muutoinkin huoneita, joten tässähän piristyy ihan keväisiin tunnelmiin samalla.

Piristystä kevätpäiviinne toivotellen tällä kertaa!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat