Kirjoitukset avainsanalla koti

Enpä olisi uskonut, että tänä kesänä kokisin samanlaisen lomailun tunteen kuin kaikkina kymmeninä työvuosinani aiemmin. Siis tätäkään ei voinut tietää ennen kuin sen itse kokee. Sitähän tämä elämä on - koskaan ei voi tietää etukäteen, miltä joku asia todella tuntuu, ennen kuin sen itse kokee. Olisinkohan joskus aiemmin miettinyt itseksenikin sitä minkälaista on eläkeläisen loma. No, nyt sen tiedän ainakin omalta kohdalta.

Juhannusruusut sopivat tosi hyvin symboloimaan sitä, että nyt on kaikki jotenkin niin kohdallaan. Nämä kuvat on otettu Oulusta omalta pihalta. Otin niitä niin illalla kuin aamulla ja koko ajan oli tosi kirkasta ja erittäin tuulista, joten ihan mieleisiä kuvia oli aika vaikea saada. Pihan järjestely ja nurmikon leikkaaminen ei tullut mieleenikään, joten pihamme on kuvissa au naturel :) olkaa hyvä! Lomafiiliskin iski täsmällisesti tässä juhannuksen lähestyessä ihan kuten juhannusruusut, jotka kukkivat nyt hämmästyttävästi täsmälleen juhannuksena. Otettakoon huomioon sellainen lieventävä seikka, että ei juhannusruusua nyt hirveän monta vuotta ole minulla ollutkaan. Nämä muuten ovat tosi sitkeää sorttia. Lienevätkö saaneet hyvät ominaisuudet alkuperäiseltä omistajalta, ystävältä, jolta  sain ruusujen taimen joitakin vuosia sitten. Kiitos, kiitos vielä kerran!

Oikeastikin on aika mukavaa tällainen juhannuksen aatonaatto, jolloin aurinko paistaa niin kirkkaasti ja tarvittavat valmistelut on tehty eli ruuat on hankittu ja olemme nyt täällä maalla Iijokivarressa.  Yhtenä tavoitteena on tänä juhannuksena jossain sateiden ja myrskyjen välissä kokeilla onkimista miehen kanssa. Siis en ole onkinut kuin kymmeniä vuosia sitten. Saas nähdä tuleeko siitä mitään ja onko raportoitavaa. Pieni muistelus, kaukaisesti onkimiseen liittyen, parin viikon takaa. Meillä oli ihania ystäväpariskuntia viettämässä viikonvaihdetta täällä maalla ja siinä rosvopaistia valmistaessa oli heillä ollut upea näky, kun vanhan savusaunan (ei siis mitenkäään käyttökuntoinen enää) vieressä ja siinä meidän tulevassa onkipaikassa oli auringonpaisteessa köllötellyt isoja kaloja. Olin silloin talossa sisällä tekemässä jotain illallisvalmisteluja. Tuosta viikonlopun illallisesta varmaan jossain vaiheessa vielä kirjoitankin, ehkäpä sitten loman jälkeen. Jälkiruokana tarjolla olleesta kirsikkaisesta juustokakun kirjoitinkin jo reseptin viime postauksessani.

Voi, ihan on hauskaa jäädä myös tästä bloggamisesta pienelle lomalle. Toivon, että te kaikki voisitte kokea kesällä lomalla tai muuten vain mukavia hetkiä, perheen, ystävien ja ihmisten kohtaamisia, rentoilla ja lekotella sopivassa suhteessa vaikkapa puutarhanhoidon ja muiden aktiviteettien lomassa. Aurinkoista kesää toivotellen!

I am having a little bit summer holiday now. I wish you all can enjoy of your time with family, friends and activities you might have this summer!

Kommentit (0)

Tuleekohan teille toisinaan sellaista hetkeä, jolloin tekee mieli olla ihan vain hiljaa omien ajatustensa kanssa? Tänä keväänä on minulla ollut tällaisia hetkiä useammankin kerran. Ihan on todettava jo alkuunsa, että näin muuten kuuluu joskus ollakin - siis että on hiljaisuutta ja ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Tällä hetkittäisellä "pysähtyneisyyden" tilalla lienee tekemistä jossain määrin sen kanssa, että meneillään on täysin uusi elämäntilanne. Olen ehkä hieman hämmentynyt siitä, mitä tämä oikein on. En ole enää virkatyössä, vaan niin kutsutulla eläkkeellä. Samalla saan osallistua jatkossa muun muassa hallitustyöskentelyyn järjestössä, josta tehtävästä ja vastaavista muistakin tehtävistä olen erittäin innostunut. Olen ikään kuin täydessä valmiudessa hyödyntämään työelämän tuomaa osaamista edelleenkin. Ja kuten tiedätte opiskelen myös uutta alaa. Ainakin on sellainen täyttä elämää vaihe aina vain meneillään, huomaan!

Palataanpa noihin hetkiin omille ajatuksille, mistä ne muun muassa kumpuavat. Tänä keväänä on ollut paljon sellaisia hetkiä, että ajatukset ovat viivähtäneet elämän kiertokulussa. Olen käyttänyt puheenvuoron lähisukulaisen muistotilaisuudessa ja taustoitukseksi käynyt läpi muun muassa vanhoja sukuselvityksiä. Olen seissyt vanhempieni vanhojen kirjojen vieressä ja vain tuijottanut vanhempieni kuvia, jotka lepäävät siinä kirjakasan päällä. Ja kuten olette lukeneet aiemmin, olen lastenlasteni suurin ihailija ja heidän kehityksensä hämmästelijä!

Viime viikonloppuna kävelin pienen hetken hautuumaalla, kun vein isäni syntymäpäivän kukat ja kynttilät haudalle Etelä-Pohjanmaalla. Koin samalla riemua niin sanotusta kotiseutumatkailusta ja nautin ensimmäisestä kesäjäätelöstä Keskisen kyläkaupan pihapiirissä. Oheisiin kuviin tiivistyy jotain siitä itsensä kanssa olemisen tunnelmasta, vaikka tuolloinkaan en ollut yksin.

Tällainen kaikki saa mietteliääksi ja saa ajan ikään kuin pysähtymään ihan hyvällä tavalla. Lisäksi ihana, ihana auringonpaiste ja jopa keväinen lämpö hellittelee mieltä näinä päivinä. 

Tällaisten ajanjaksojen ja mietteiden aikana ja jälkeen sitä kuitenkin tietää, että kohta on toisin. HiIjaisuus ja pysähtyminen voimaannuttaa yhdessä valon ja lämmön kanssa.

Tuon kukkakimpun sain mieheltäni pari viikkoa sitten ja se on voimissaan aina vain. Ehkäpä raaskin sen kuitenkin kohta heittää pois ja antaa tilaa uusille kukille. 

Auringonvaloa ja voimaannuttavia hetkiä teille kaikkille!

Kommentit (1)

Huomasin, että blogini kirjoitukset ovat pyörineet viime aikoina keittiön ympärillä. Kohta kait tämän voisi nimetä uudelleen sellaiseksi "Keittiön kautta" -blogiksi, jos tuolla sanonnalla ei olisi ihan muuta merkitystä kielessämme. Joten annetaanpa tämän mielikuvitusleikin olla uudesta blogin nimestä. Siispä keittiöstä juttua.

Vihdoinkin nimittäin sain tehtyä sen, mitä olisi ollut hyvä tehdä ehkäpä jo aiemminkin ja pitäisi tehdä ehdottomasti useamminkin. Siis perusteellisempi siivous keittiön osalta enkä nyt puhu laatikoiden sisällöistä. Se vielä odottaa...

Siivous, no senhän me kaikki lienemme kokeneet, että se aloittaminen voi viedä kyllä aikaa. Niin ja edellyttää kyllä sellaista mystistä puuskaa, jolloin ihan ryhtyy toimeen ja tekemään sellaista mitä on suunnitellut ehkä pitkäänkin tekevänsä. No, minun keittiömissioni sai alkunsa tosiasiassa varmaankin jo syksyllä, kun kävin läpi tuon ison vanhan kaapin (josta kirjoitin edellisessä postauksessa ihan oman jutun) sisällön ja järjestelin kaiken uusiksi. Sen  jälkeen nyt keväällä tyhjäsin kaapin päältä kaikki siellä olleet lasiesineet pois ja uudistin senkin näkymän. Jatkoa sitten seurasi vasta pääsiäisen alla, kun vihdoinkin sain puuskan ja halun hieman freesata keittiömme ilmettä lisää. Meillä, kun on semmoiset 1980 -luvun lopun kaapistot kaikkine  kulmahyllyineen. Ja jos sellaiset ovat teilläkin, tiedätte miten nuo hyllyt täyttyvät!

Siis se vaihtoehto, että keittiömme remontoidaan, on vielä jossain tulevaisuudessa!!! Joten nyt oli hyvä ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeilla saako jotain uudistusta yleisilmeeseen vähin keinoin. Siihen päästäkseni toimenpiteisiin kuului noiden päätyhyllyköiden sekä liesikulmauksessa olevien hyllyköiden tyhjäys. Siis tyhjäys! Keräsin kaikkien hyllyjen sisällöt keittiön pöydälle ja samalla tyhjäsin pöytätasot tavaroista ja otin oheiset kuvat todisteeksi, miltä näytti, kun oli niin tyhjää. Myönnän, oli jo näihin kuviin mennessä asetellut tavaroita takaisin pöytätasolle. Harmillisesti en tullut dokumentoineeksi sitä, mitä kaikkea olikaan hyllyissä ja missä järjestyksessä alkunperin. 

Ajattelin keventää yleisilmettä ja valitsin ainoastaan lasia, terästä ja valkoista ja vähän puuta ja keramiikkaa näkösälle hyllyihin. Ne hyllyissä olevat värilliset kannut ja muut koristeellisemmat esineet joutavat kaappeihin tai jonnekin, who knows! Myönnetään, yksi värillinen kannu on hyllyllä, eikä sitä voi muuallekaan laittaa, koska juuri se on vesikannuna usein käytössä ja juuri tuosta se pitää voida ottaa :) Toinen hyllyllä ollut värillinen kannu olikin pääsiäisjutussani maljakkona. Huomaan, että ylimmät hyllyt ovat edelleen tyhjät. Nyt täytyy olla tarkkana, että ei heti ala täyttää niitä.

On muuten jo kolmekymmentä vuotta palvelleet kaapistot ja tasot (taisinkin jo mainita), joten kauneusvirheitä on. Kaapistot ovat vaan edelleen juuri niin kauniin harmaat kuin alunperinkin, että ei varmaan väri muuttuisi remontissa kovastikaan. Pieni selityksen sananen kaikkiin viisiin virheisiin kuvassa, että kyllä, kyllä, tiedän että on erilaisia vetimiä. Hankittiin jossain välissä nuo yläkaapeissa olevat vetimet kaikkiin kaappeihin ihan vain vaihtelunhalusta. Sitten ne vaihdettiin takaisin noihin alkuperäisiin vetimiin hyvästä, ihanasta, syystä. Kodissamme alkoi liikkua konttaavia ja kaikkia nurkkia tutkivia lastenlapsia, joita ajatellen uudempien vetimien todella terävät kulmat päätettiin heti poistaa, jotta lapsukaiset eivät saisi kuhmuja ja nirhaumia päähänsä. Ja jokaisella on ihan oma kuppi leipälaatikon päällä. No, sitten kävi niin kuin ehkä teillekin on käynyt, että ei tullut tehtyä hommaa kerralla loppuun ja niin on kahta lajia vetimiä meillä :) Tosiasiassa kävin jo jostain Bauhausista etsimässä uusia, mutta vielä en löytänyt sopivia. Asioilla on tapana ratketa jotenkin, joten eiköhän vetimetkin uudistu ennemmin tai myöhemmin.

Jos et jutusta lukenut rivien välistä, varmistukseksi totean, että kaikkine muutostarpeineenkin tykkään keittiöstämme ja näistä kaapeista. Samalla, kun siivosin ja tyhjäsin paikkoja, huomasin senkin, että tällainen pienimuotoinen stailaus  tuo uutta ilmettä vaikkapa kolmekymmentä vuotta palvelleeseen keittiöön. Lisäksi tuo ihana aurinko valaisee muutoinkin huoneita, joten tässähän piristyy ihan keväisiin tunnelmiin samalla.

Piristystä kevätpäiviinne toivotellen tällä kertaa!

 

Kommentit (0)

Pääsiäisen jälkeen tuli sellainen hetkellinen olo, että on melkein välitila ennen kuin vapun aika alkaa nousta mieleen seuraavana kevään kohokohtana. Ajatukseni ovat pyörineet täällä kotona keittiön ympärillä ja keskityn tässä kirjoituksessa hetken keittiömme isoon kaappiin. Sen lisäksi, että talomme on rakennettu alkujaan kultaisen kuusikymmentäluvun alussa, hengailee siellä sekalainen seurakunta eri ikäisiä vanhoja kalusteita. Vanhimmat ovatkin sitten löytäneet paikkansa keittiöstämme.

Vaikka talomme on alkujaan vanha, on se käytännössä kokonaan rakennettu uusiksi kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin saimme taloon toisen, aivan uuden asuinkerroksen ja nykyisin alakerta on avaraa tilaa, jossa keittiö, olohuone, kirjasto ja eteisaula muodostavat yhden kokonaisuuden.

Tässä kokonaisuudessa on keittiön puolella yksi seinä, jossa on aina ollut paikka isolle kaapille. Emme tulleet suunnitelleeksi siihen mitään varsinaista keittiön kaapistoa, vaan jätimme tilaa vapaalle ratkaisulle. Tämä nykyinen kaappimme on jo toinen, ja varsin vanha, joka tässä paikassa on ollut.

Kaappimme vetää uskomattoman määrän tavaroita sisäänsä ja vaatii aika ajoin tyhjennyksen ja astioiden uudelleen järjestelyn. Aikalailla romuloinenkin se on, mutta toistaiseksi ei ole tullut mieleen muutakaan vaihtoehtoa sen tilalle. Joten tämän talon the kaappi ja sen paikka on siellä missä luontevinta onkin; ei ole tarvinnut aiheesta "kuka määrää kaapin paikan" keskustella. Tyhjä tila täyttyi, kuten niin helposti käykin.

Mielellään ajattelen omaa kotiamme eräänlaisena skandinaavisena kotina. Yksi osa skandinaavista kotia on mielestäni se, että jollakin tavalla kodeissa näkyy yhteys menneeseen, esimerkiksi joidenkin vanhojen kalusteiden ja esineiden muodossa. Sitten luonnollisesti ajattomuus, selkeys, luonnonläheisyys ja jonkinlainen konstailemattomuus on osa skandinaavista elämää ja kotia. 

Tämä vuosi on niin täynnä minua innostavia uusia asioita nyt kun suoritan sisustussuunnittelijan opintoja. Niihin liittyen olen päässyt mukaan ystävän keittiön uudistamisen prosessiin. Mikä ihana tilaisuus syventää opintoja tähän kotien tärkeään osa-alueeseen! Näillä näkymin mahdollisesti voin jossain vaiheessa kirjoittaa juttua myös heidän kauniista kodista ja keittiön uudistuksesta. Kotimme keittiön osalta jatkan vielä toisellakin jutulla ihan pikapuoliin.

Oikein nautinnollista huhtikuun alkua ja uudistusmieltä toivottaen!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat