Kirjoitukset avainsanalla koti

Tykkään niin tässä blogin kirjoittamisesta, että ei oikein ole vielä osannut siirtyä lomailemaan tästäkään harrastuksesta. Sen lisäksi mitä tuossa aiemmin kirjoittelin parissakin postauksessa puutarha-asioista ja maalla Juhannuksen vietosta, onhan tässä hieman saatu jo aavistus lomailusta, kun käytiin kesäkuun alkupuolella Helsingin päässä. Isompia lastenlapsia vietiin parina päivänä päiväkotiin, haettiin ja vietettiin heidän kanssa pari iltaa keskenämme. Saivat vanhemmat hieman tehdä omia juttujaan. Mehän sitten keskellä päivää käytiin kaupungissa ja se olikin kuin olisi ollut minilomalla. Kovin helposti syntyy itsellekin tällaisella reissulla kesälomafiilis, kun vain mennään syömään  lohikeittoa Cafe Succesiin Korkeavuorenkadulle tai käydään kahvittelemassa Löylyssä ja sen semmoista. Molemmissa käynti on eräänlainen perinne ja vain yleensä kesällä. 

Nyt olen ollut tällä viikolla kotosalla, tavannut ystäviäkin ja siivonnut vähän paremmin. Ei, vielä en ole pessyt ikkunoita. Näyttää jäävän syyspuoleen ikkunoiden pesu (ja niitä on paljon), mutta ei se minua haittaa. Pestään sitten, kun on sopiva aika.

Samalla, kun sain siivottua talon alakerran, siirtelin vähän kalusteita ja mattojakin huoneista toiseen. Tuli niin raikas olo itsellekin urakan jälkeen. Sellainen perusjärjestely tekee joskus hyvää. Ylimääräiset lehdet ja koristeetkin on hyvä laittaa pois ajelehtimasta. Väitän, että samalla siivoaa omaa pääkoppaansakin.

Oikeastaan työelämästä pois jäätyäkin tuntuu siltä, että haluaa ikäänkuin lomailla. Siksi kait jonkinlaiset minilomat on tosi kivoja keskeytyksiä arkirutiineihin. Toivottavasti sinäkin saat hieman hengähdystaukoa arkisista rutiineista näin kesällä tai lomailet oikein kunnolla. Lomailua voivat olla erilaiset arjesta poikkeavat elämykset ja todellakin kahvin voi ottaa kotoa mukaan termospullossa. Elämykset voivat olla niinkin pieniä asioita kuin kävelylenkki uudella reitillä tai istahdus hetkeksi kivelle tai kalliolle tai kannon nokkaan ihan vain katselemaan avautuvaa näkymää. 

Ota hetki aikaa vain itsellesi ja mieti mikä kaikki elämässäsi on nyt hyvin. Lataa itseesi positiivista energiaa siitä hyvästä mitä sinulla on. Olet sen ansainnut, oli elämän tilanteesi mikä tahansa. Ole lomalla!

 

I am going to have some holiday In July. Just enjoying of life and relaxing. I wish that you can have some time for you self and have some holiday too.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt täytyy paljastaa jotain liittyen Juhannukseen samalla, kun kertoilen mietteitäni näin keskikesän, sydänkesän, kynnyksellä ja tämänvuotisen Juhannuksen jo siirtyessä menneeseen aikaan.

Jos on syntynyt viisikymmentäluvun alkupuolella ja kymmenvuotiaana on muuttanut syntymäpaikkakunnalta uudelle paikkakunnalle, vaikuttaa se perinteisiinkin ja kokemukseen juhlapyhistä, kuten Juhannus. Lapsuuden ihan varhaisimmista ajoista ei luonnollisestikaan ole mitään muistoja. Meillä ei ole lapsuuden perheessäni ollut koskaan mökkiä. Myöskään kummallakaan vanhemmista ei sellaista ollut omilla perheillään. Tosin tuolloin muinaisuudessa oli ns huviloita vain harvalukuisilla kaupunkilaisperheillä esimerkiksi täällä Oulussa. Joten en ole koskaan kokenut ns tavallista mökkijuhannusta jonkin ihanan järven rannalla grillaillen, saunoen, katsellen keskikesän auringon laskemista sinne horisonttiin. En lapsena enkä myöhemmin. Tai no olemme toki miehen lapsuuden kotijärven rannalla joskus olleet juhannuksena, mutta tiedätte mitä tarkoitan :)

Minun lapsuudessani muistan Juhannukset ajalta yli kymmenvuotiaana. Kotiimme haettiin juhannuskoivut talomme sisäänkäynnin eteen sukulaisten metsästä (luvan perästä) ja saatiin ternimaitoa heidän maatilalta. Siitä yrittäjänä toimiva äiti paistoi kropsua (siis pannukakkua) ja taisi pyöräyttää samalla myös karjalanpiirakat, tultuaan töistä kotiin tuolloin juhannusaattona!!! Muistelen, että Juhannuspäivänä tai heti kohta sen jälkeen saattoi tulla serkkujen perhe kylään ja luulisin, että jäivät sitten meille lomailemaan ehkä viikoksikin. Sen muistan, että serkkujen äiti joskus ompeli meille lapsille jotain... Oih, onpa tämä muisteleminen hankalaa. Tiedän, että varmaan jotain ajankohtaistakin haluatte kuulla. Mutta, tällä lailla sitten aina seuraavat sukupolvet aikanaan ponnistelevat miettien, minkälaisia olivat heidän lapsuuden Juhannukset. Juu ja tiedän, että eivät todellakaan kaikki suomalaiset vietä keskikesän juhlahetkeä mökillä grillaillen. Ei aiemmin eikä nykyisin.

Oikeastaan tänä vuonna Juhannus alkoi, kun edellisellä kerralla vapaa-ajan paikassamme käydessäni pesin räsymattoja tarkoituksena laittaa ne lattialle keskikesän juhlan kunniaksi. Pidän niitä keittiössä ja nykyisin vain muutamaa mattoa. Jotenkin räsymattojen pesu on yksi merkki, jolla aloittaa kesän valmistelut maalle ihan muutoinkin ja ainakin useimpina kesinä. Ihana käsityön tunnelma on näissä matoissa. Saunakin tuli pesaistua ensitöikseen maalle mentyämme ja sinivalkoisen laudeliinan levitin puhtaaseen saunaan.

Mutta mitä muuta sitten kuului tähän Juhannukseen? Viime vuonnahan päätin, että opettelen onkimaan ja niin myös tapahtui silloin juhannuksena. Onkimista vähän kaavailin myös johonkin iltaan tälläkin kertaa. Nyt oli ihan pakko jättää onginta väliin, sillä koko ajan on SATANUT ja TUULLUT! Siis ei ollut sellaista Juhannusta sään puolesta, josta raportoitiin pitkin laajaa Suomen maata. Ainut kirkkaampi hetki sään puolesta olisi ollut lauantain vastaisena yönä. Ainut yö viikon sisällä, josta muistan, että en olisi herännyt sateeseen ja tuuleen (paitsi viime yö täällä kotona kaupungissa). Nukuin - en herännyt ottamaan kuvia keskiyön auringosta. 

Mutta kyllä, mekin illalla grillasimme. Ihan vain vanha pallogrilli viritettiin traktoritallin räystään suojaan. Kasviksia, lihaa, hyvää viiniä ja saunomista kuului juhannusaattoon.

Juhannuspäivänä sateen hieman tauotessa hetkellisesti hain syreenin oksia maljakkoon ja katoin pöytään tuon "fuusioliinan" valmistellessani lounasta. Kun äitini ei enää aikanaan jaksanut tehdä liinaa ihan valmiiksi, sain sen häneltä ja tein tilkkutyönä siihen reunukset. Nimesin sen fuusioliinaksi. Se jotenkin vain kuuluu kesään ja erityisesti Juhannuksen hetkeen. Joskus se on meillä kaupungissa ja sitten taas maalla eräänlaisena kesäkoristeena. Nautin liinan käyttämisestä kattauksessa juuri tällä tavalla, oikeaan aikaan ja sopivan juhlavaan hetkeen. Liina on lempeä muisto äidin erinomaisista käsityötaidoista ja omista yrityksistäni tilkkutöiden parissa. Lounaalla emme ihan kahdestaan olleetkaan, kun räsymattojen tekijä oli kanssamme viettämässä Juhannusta tuona päivänä. Nautittiin uusia perunoita, lohta, salaattia ja jälkiruuaksi omista raparpereista tehtyä raparperipiirakkaa sekä paikallista herkkua; leipäjuustoa sekä hilloja. Niin supisuomalaista. Ja sopii Juhannuksen perinteisiin.

Vaikka meillä ei ole lipputankoa kaupungissa eikä maallakaan, laitan aina kotona pienen puisen Suomen lipun pöytään Juhannuksen ajaksi. Niin tein nytkin ennen maalle siirtymistä. Lapsuudestani muistankin Juhannuksesta erityisesti Suomen lipun ja sen juhlistamisen. Juhlistan itsekin tällä tavoin Suomen lippua ns vanhasta muistista.

Siispä sitä vain halusin sanoa, että juhannus ei ole varsinaisesti "my kind of a festive". Pärjäisin aivan mainiosti ilman Juhannuksen juhlintaa. Ensisijaisesti nautin siitä jonkinlaisena kesäkauden alkamisen kohokohtana tällä tavoin muistellen vanhoja ja luoden uusiakin perinteitä.

Seuraavaksi onkin kiva sitten miettiä jo pientä kesämatkailua ja perheen tapaamisia kesän aikana. Kesä alkakoon!

Toivon auringonpaistetta ja leppoisia kesäisiä elämyksiä sinulle!

We had midsummer with a lot of rain and oh boy, it was windy!!! After having midsummer at our ranch with some old and new traditions I am ready for summertime. We will have holiday in the city, at ranch, traveling and meeting family. I wish lovely summertime to you too! 

Kommentit (0)

Tänä keväänä pääsin ihan ensimmäistä kertaa käymään Helsingissä Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Onnekseni kirsikankukat olivat jo aloittaneet kukinnan toukokuun alussa. Tässä postauksessa kirsikankukat heijastelevat tunnelmiani äitienpäivän alla.

Näiden kuvien katselu saa minut samalla kertaa onnelliseksi tuosta kauniista näystä, mutta myös samalla tavallaan haikeaksi. Haikeaksi varmaankiin siitä syystä, kun tuo kauneus on niin nopeasti ohi. Tottakai luonnon kiertokulku on sitä, että kauneus tulee ja kauneus menee ohi kiitävässä hetkessä, sen ymmärrän. Onnekseni myös tämä haikeuden hetki menee ohi, sen tiedän kokemuksesta.

Tällainen haikeuden kokemus tulee minulle usein keväällä, jolloin tunnistan olevani ehkäpä herkimmilläni ja tunteet saattavat yllättää minut voimakkuudellaan. Mitenkäs muuten näin olisi, kun olen elokuun lapsi ja vuoden kiertokulku alkaa minulle silloin vahvasti. Varsinkin äitienpäivän lähestymisen aika tuo esille voimakkaita tunteita, nytkin. Haikeutta ja kiitollisuutta tunnen. Runous on usein voimavarani tunteiden käsittelyssä.

 

Lauri Viidan runo Alfhild alkaa vahvasti toteamuksella

"Äidit - nuo toivossa väkevät ...".

 

Tässä runon alussa on sanottu yhdessä lauseen osassa jo sellaisenaan mielestäni ihan kaikki olennainen äitiydestä. Toivossa väkevä äiti. Lauri Viidan sanoin

"Alfhild, hän, joka synnytti minut". 

 

Ja rohkenen todeta, että aivan turhan harvoin äitiemme elinaikana tulemme ajatelleeksi muulloinkin kuin äitienpäivänä sitä, mikä äitinä olemisessa on keskeistä. Toivo, tuo rakkauden suuri ilmenemismuoto. Se alkaa jo ennen lapsen syntymää ja se jatkuu äidillä elämänsä loppuun saakka ja kuten tästä nimenomaisesta runosta käy kauniisti ilmi; myös äidin kuoleman jälkeen.

"Heille on annettu voima

kohota unessa pilvien alta 

ja katsella korkeammalta."

 

Toivo lapsen hyvästä elämästä on kestävää, se on äidin ajatuksissa läsnä kaikissa elämänvaiheissaan. Sen tarkoituksena on kannattaa lasta elämässä eteenpäin kohti omaa, itsenäistä elämäänsä. Äidit elävät omaa elämäänsä omista tarpeistaan ja ovatkin myös nykyajassa tulkiten eräänlaisia "etäihmisiä" lastensa perheille. Äidit ovat mukana lastensa ja heidän perheidensä elämässä tarpeen mukaan ja isoäiteinä he ovat konkreettisestikin läsnä, kun ja jos se on mahdollista. 

"-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lapsenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan!"

Äitys, vanhemmuus ja elämän luoja itse ovat yhtä. Ja niin oivalliseksi lopuksi tämä runo päättyykin luontoon ja rakkauteen. Runoilija muistuttaa lukijaansa kauniisti seuraavasti;

"Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa".

Mitä kauneinta äitienpäivää sinulle. Rakas äiti muistoissa.

Lovely Mother's Day to you too!

Kommentit (0)

Tuntuupa siltä kuin olisi kulunut pitkä aika, kun viimeksi olen kirjoittanut kuulumisia blogiin. En kirjoitellut sen kummemmin mitään pääsiäisen päivityksiä, mutta tässäpä tällainen kevään pätkäviikkojen kuulumispläjäys painottuen kierrätykseen ja jätteisiin. 

On kyllä ihanaa, kun kevät on saanut vauhtia täällä Pohjois-Pohjanmaallakin. Pääsiäisenä vietettiin ensin pari päivää maalla, jossa jopa perhosetkin olivat ilmestyneet pihapiiriin. Siellä oli edelleen luntakin suht paljon, mutta jotenkin vain ilmassa oli selvästi kevään tuntua. Varsinainen pääsiäissunnuntai ja -maanantai oltiin sitten kaupungissa. Oli mukavaa, kun taaperoikäinen lapsenlapsi oli käymässä ensin maalla ja sitten vielä yökylässä meillä kotona. Oli muuten pääsiäispupu muninut hänelle pienen paloauton :), joka löytyi verhon takaa lastemme vanhasta pahvimunasta. Uusiokäytössä siis, nyt kun kierrätyksestäkin tässä kirjoittelen!

Kun nyt eletään tällaisia kevään pätkäviikkoja ja pääsiäisen ja vapun välisiä päiviä, on tullut havahduttua siihen, että on viimeinkin aika viedä talvitakit ja -kengät vintille (no niin, kokkihan se vintti oikeasti on sillä kotikielelläni). Niin siinä kävi samalla, että saattoipa innostuksen puuska siirtyä muuhunkin vaatekaappien läpikäymiseen. Ja niin vain jälleen löytyi hävitettävää, kierrätettävää ja säilytettävää. Täytyy kyllä ääneen ihmetellä, että on se kumma, kun jotkut paidat nyppyyntyvät tai rikkoutuvat (tiedättehän ne pienet reiät, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä teepaitoihin) alta aikayksikön ja toisinaan aivan riippumatta vaatteen ostohinnasta! Sitten on teepaitoja tai vastaavia, jotka kestävät ja kestävät, ainoastaan kulahtavat. Joka tapauksessa aina ei ole tehtävissä muuta kuin laittaa jätteisiin ihan lopuksi. Jotain lähtee jälleen tämän operaation jälkeen eteenpäin kierrätykseen. Vielä kasat odottavat loppusijoitustaan, kunhan saan vain päätettyä minne kierrätettävät keväiset/kesäiset vaatteet ja kengät menevät. Samalla tätä tehdessäni huomasin ilokseni, että viime vuoden vastaavien operaatioiden jälkeen alkaa olla hieman enemmän kaappitilaa. Ihan positiivinen suunta, kun ei ole tyhjä tila täyttynyt uusista vaatteista ja kengistä. Less is more!

Tänä keväänä on kierrätys ja jätteiden lajittelu ollut melko laajasti esillä. Yleiseen keskusteluun on nostettu ihmisten ja ihmiskunnan luontosuhdetta ja näkymiä tulevaisuuteen. Varmaan useat ovat pysähtyneet miettimään sitä, miten itse suhtautuu näihin asioihin. Niinpä olen miettinyt minäkin ehkä aikaisempaa enemmän omaa kierrätystä ja jätteiden lajittelua.

Mitenkä siis päivittäinen jätteiden kiertokulku ihan vain kotitalouksissa sujuu? Me asumme omakotitalossa, jossa toistaiseksi on vain yksi jäteastia, joka käydään tyhjäämässä kahden viikon välein. Meillä ei ole kompostointia ruokajätteelle, vaan kaikki menevät samaan jätekierrätykseen myös mm muovi- sekä kangasjätteen kanssa. Kohta kuulet lisää mihin meidänkin jätteet sitten menevät. 

Toissailtana osallistuin täällä Oulussa Lyceum -klubin vierailulle Oulun Kiertokaaren (jätekeskus) alueella eli pääsimme tutustumaan entisen kaatopaikan nykyiseen toimintaan. Emme kiertäneet tuota laajaa aluetta vaan kuulimme yksityiskohtaisen esityksen alueesta alueen hallintorakennuksessa. Ja olihan kaikki niin muuttunut aivan valtavasti siitä, kun viimeksi olen käynyt alueella. Meillä mies on viime vuosina käynyt viemässä jätteet "kaatopaikalle". Sehän se on tuttu nimi ollut minullekin aina, vaikka kyseessä on jätekeskuksen alue. Täytyy sanoa, että oli kyllä hämmästyttävää huomata, miten valtava muutos on tapahtunut ehkäpä viimeisimmän kymmenen vuoden aikana jätteiden keräyksen ja hävityksen suhteen. Nykyisin ei ole olemassa kaatopaikkoja, koska kotitalouksien jätteiden keräys on niin hienosti organisoitu, että enää ei kotien jätettä enää ns kipata isoon haisevaan kuoppaan, kuten aiemmin tehtiin. Täällä Oulussa vanha kaatopaikan alue on kokonaan maisemoitu ja sen päälle on rakennettu paikallinen laskettelukeskus, Ruskotunturiksi kutsuttu, jossa lapset ja nuoret voivat käydä harjoittelemassa kotoaan bussimatkan päässä laskettelua ja lautailua talvisin.

Kotitalouksien puutarha-, kodinkone, puutavara, metalli- ym jätteet viedään omiin kohteisiinsa Oulun Kiertokaaren eli jätekeskuksen alueella, josta ne sitten siirtyvät alueen useampaan kohteeseen jälleen käsiteltäväksi. Jätteenpolttoon siirtyvän materiaalin osuus yhdyskuntajätteestä on 82,4 % ja materiaalikierrätyksen osuus on 17,2 %. Loppusijoittaminen entiselle kaatopaikalle on ainoastaan 0,6 %. Toisin sanoen meidän kotoamme jätteenkuljetusfirma vie jätteet tänne poltettavaksi, kuten suurin osa oululaisten ja monien lähikuntienkin jätteistä sinne viedään.

Oli tosi kiva huomata, että juuri tällä viikolla käynnistyi I love muovi -kampanja ja todella tärkeään muovien kierrätykseen kannustetaan vahvasti.  Keskustelimmekin juuri tästä kotien jätteiden kierrätyksestä, koska monilla kerrostalo- tai rivitaloalueilla on jo olemassa erilliset keräyspisteet muoville. Omalla asuinalueellamme ei ole valitettavasti muovin keräykseen erillistä pistettä. Tulevaisuudessa saattaa eri muovilajeille olla omia keräyspisteitäkin. Onneksemme muulta osin kierrätyspiste on lähikaupan alueella ja sinne viedään sitten meiltä kartonki-, paperi-, metalli- ja lasijäte. Sellaisten kankaiden, joista ei voi edelleen enää tuunata vaatteita tai tehdä esimerkiksi tilkkutöitä tai muuten järkevästi kierrättää, jätteeksi keräämiselle ei ole toimivaa ratkaisua. Sitäkin odotellaan tulevaisuudessa.

Suosittelen tutustumaan oman kaupungin/kunnan jätekeräykseen. En tiennyt muun muassa sitä, että täällä voi käydä tankkamassa kaasuauton jätekeskuksessa, koska siellä tuotetaan myös kaasua, joka menee tällä tavoin uudelleen käyttöön. Lämmin kiitos vielä näin virtuaalisesti saadusta informaatiosta Oulun Kiertokaarelle!

Niin ja vihdoinkin on päässyt pihaakin rapsuttamaan, kun lumet sulavat tällaisilla hienoilla aurinkoisilla ilmoilla. Ja juuri nyt on meillekin tullut postissa puutarhajätteen viemistä varten kupongit, joilla voi jätteen viedä ilmaiseksi jätekeskukseen. Taidanpa hypätä pitkästä aikaa miehen kyytiin seuraavalla käynnillä, kun viedään puutarhajätteitä Oulun Kiertokaaren alueelle eli jätekeskukseen. 

 

Virkistävää ja iloista Vapun odotuksen aikaa ja pihatöitä, joita muuten on myös kerrostalo- ja rivitaloalueilla talkoiden muodossa!

 

Kommentit (2)

Jones Wilson
1/2 | 

Hi, i read your blog from time to time and i own a similar one and i was just curious if you get a lot of spam responses?
If so how do you protect against it, any plugin or anything you can advise?
I get so much lately it is driving me mad
so any assistance is very much appreciated.

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat