Kirjoitukset avainsanalla perhe

Nyt kun perheessämme on näitä lastenlapsia, on aivan riemullista seurata synttäreiden juhlintaa. Meillähän tämä pienten synttäriputki alkaa heinäkuun alussa ja jatkuu siitä pitkälle syksyyn. Saamme siis osallistua täysin rinnoin useampiin juhliin heinäkuun alusta lähtien. Olen huomannut, että tämä ihana juhlinta määrittää kalenteriakin niin mukavasti. Kiva, kun tietää milloin on edessä matkoja Etelä-Suomeen. 

Siellä olimme viime viikonloppuna pikku A:n (siis iso poikahan hän jo on) kuusivuotissynttäreillä. Kaverisynttärit Pokemon -teemaisena olivat olleet jo aiemmin viikolla, joten nyt olivat tällaiset perheen ja ystävien keskinäiset synttärit. Ja suureksi harmikseni unohdin kameran matkasta. Sivumennen sanottuna kännykän kameralla otettujen kuvien valotus ja tarkkuus on heikentynyt viime aikoina. Sehän tietää sitä, että puhelimeni tulee kohta tiensä päähän, kun neljä vuotta tulee loppuvuodesta täyteen. Auts, ei kyllä innosta uuden puhelimen hankkiminen. Varsinkin, kun yksi kriteereistä on laadukkaat kuvat, on tiedossa perehtymistä uusiin malleihin ja mahdollisuuksiin ehkä tavallistakin enemmän.

Olen aika usein onnistunut ottamaan mukavia kuvia erilaisten teemasynttäreiden kakuista ja koristeluistakin. Varsinkin nyt syksyllä 4 vuotta täyttävän neito M:n viimevuotiset Frozen ja Ariel -kakut ja muut herkut olivat niin ihania. Se sai minut viikonloppuna ison veljen synttäreillä kysäisemään häneltä, mikähän mahtaa olla tulevien synttäreiden teema? Haaveellisen hymyn levitessä kasvoille hän ilmoitti; Poni. Ymmärrän - suloistakin suloisemmat My little pony -juhlat ovat tulossa. Ainakin hän kertoi kakun olevan ponikakku. Terveisiä vain sinne äidille, jos et vielä sitä tiennyt ;) että tällaisen kakun suunnittelu olisi hyvä laittaa vireille! Kuvat siis 3 -vuotissynttäreiltä.

Koska meillä on perheessä kaksi nyt heinäkuussa kaksi vuotta täyttänyttä taaperoa ja he asuvat eri puolilla Suomea, saadaan näin kesällä viettää heidän yhteisiä synttäreitäkin, kun toinen taapero tulee vanhempineen kesäloman viettoon. Nautin siitä, että voidaan juhlia porukalla tälläkin tavoin ja saadaan tavata samalla taaperoiden kummeja ja lastemme ystäväperheitä. Pieni kurkistus heinäkuun synttärikattauskuviin täältä mummolasta.

Ja koska Oulussa on heinäkuussa Qstock viikonloppu, se tarkoitti nyt toisena vuonna peräkkäin meille sitä, että me hoidettiin molempia poikia yhtäaikaa kahden yön yli, jotta vanhemmat saivat osallistua festareihin. Tätä kutsutaan oululaisten isovanhempien kodeissa "Qstock -parkiksi". Emme siis ole ainoat, joilla on lapsenlapsia tuon viikonlopun ajan hoidossa ja lasten vanhemmat saavat ansaittua yhteistä aikaa rentoutumiseen musiikin parissa.

Nyt oli jälleen Qstockin aikaan huikean helteinen sää eli semmoiset 30 astetta. Kävimme alkuillasta hieman ulkoilemassa, joskin aurinko porotti kuumasti ja lyhyeksi jäi kierroksemme lähialueen kaduilla. Enimmäkseen touhuttiin sisällä pienokaisten juostessa vaippasillaan ympäri taloa. Hauskaa oli ja iltarutiinit, nukkumaan menot sekä yöunet sujuivat vallan hyvin huolimatta taaperoiden hyvin erilaisesta rytmistä. On kyllä mukavaa, että serkkupojat voivat saada tällä tavoin yhteisiä muistoja vähitellen vuosien vieriessä ja meillä isovanhemmilla on mieluisaa, kun voidaan mahdollistaa niitä heille. 

Hieman haikein mielin tämä kuva pojan ja pojanpojan kesäkengistä muistuttaa ihanan helteisistä heinäkuun kahdesta viikosta. Ja samalla on niin kiva ajatella, että eiköhän taas ensi kesänä ole meillä talo täynnä perhettä ja saadaan viettää yhdessä aikaa isommallakin porukalla ja kukaties jotkut synttäritkin vietetään!

Kesiin on siis muodostumassa ihan omat tapahtumansa, joita odottaa. Samalla tehdään miehen kanssa toki omia juttuja ja kuten kirjoitinkin, käytiin heinäkuun alussa Italiassa. Siitä on muuten tulossa se toinen postaus tuota pikaa. Pääsette kurkistamaan enemmän sisustuspainotteisesti Milanon tunnelmiin. Mutta sitä ennen - tadaa!!!, taidan viettää pienimuotoisesti omiakin synttäreitä, elokuun tyttöjä kun olen.

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava kesä, kukaties perhejuhlia, synttäreitä tai vain leppoisaa löhöilyä! Nautitaan tummuvista elokuun illoista ja suunnataan syksyisempiin tunnelmiin.

We have had a lovely summertime and all the grandchildren have their birthday parties from beginning of July to October. It's so exiting to have those parties. We have been lucky to have some Bday parties also at our home. At least I will have my own Bday in August too. I wish you all have had lovely summer day! Let's enjoy of the August!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt täytyy paljastaa jotain liittyen Juhannukseen samalla, kun kertoilen mietteitäni näin keskikesän, sydänkesän, kynnyksellä ja tämänvuotisen Juhannuksen jo siirtyessä menneeseen aikaan.

Jos on syntynyt viisikymmentäluvun alkupuolella ja kymmenvuotiaana on muuttanut syntymäpaikkakunnalta uudelle paikkakunnalle, vaikuttaa se perinteisiinkin ja kokemukseen juhlapyhistä, kuten Juhannus. Lapsuuden ihan varhaisimmista ajoista ei luonnollisestikaan ole mitään muistoja. Meillä ei ole lapsuuden perheessäni ollut koskaan mökkiä. Myöskään kummallakaan vanhemmista ei sellaista ollut omilla perheillään. Tosin tuolloin muinaisuudessa oli ns huviloita vain harvalukuisilla kaupunkilaisperheillä esimerkiksi täällä Oulussa. Joten en ole koskaan kokenut ns tavallista mökkijuhannusta jonkin ihanan järven rannalla grillaillen, saunoen, katsellen keskikesän auringon laskemista sinne horisonttiin. En lapsena enkä myöhemmin. Tai no olemme toki miehen lapsuuden kotijärven rannalla joskus olleet juhannuksena, mutta tiedätte mitä tarkoitan :)

Minun lapsuudessani muistan Juhannukset ajalta yli kymmenvuotiaana. Kotiimme haettiin juhannuskoivut talomme sisäänkäynnin eteen sukulaisten metsästä (luvan perästä) ja saatiin ternimaitoa heidän maatilalta. Siitä yrittäjänä toimiva äiti paistoi kropsua (siis pannukakkua) ja taisi pyöräyttää samalla myös karjalanpiirakat, tultuaan töistä kotiin tuolloin juhannusaattona!!! Muistelen, että Juhannuspäivänä tai heti kohta sen jälkeen saattoi tulla serkkujen perhe kylään ja luulisin, että jäivät sitten meille lomailemaan ehkä viikoksikin. Sen muistan, että serkkujen äiti joskus ompeli meille lapsille jotain... Oih, onpa tämä muisteleminen hankalaa. Tiedän, että varmaan jotain ajankohtaistakin haluatte kuulla. Mutta, tällä lailla sitten aina seuraavat sukupolvet aikanaan ponnistelevat miettien, minkälaisia olivat heidän lapsuuden Juhannukset. Juu ja tiedän, että eivät todellakaan kaikki suomalaiset vietä keskikesän juhlahetkeä mökillä grillaillen. Ei aiemmin eikä nykyisin.

Oikeastaan tänä vuonna Juhannus alkoi, kun edellisellä kerralla vapaa-ajan paikassamme käydessäni pesin räsymattoja tarkoituksena laittaa ne lattialle keskikesän juhlan kunniaksi. Pidän niitä keittiössä ja nykyisin vain muutamaa mattoa. Jotenkin räsymattojen pesu on yksi merkki, jolla aloittaa kesän valmistelut maalle ihan muutoinkin ja ainakin useimpina kesinä. Ihana käsityön tunnelma on näissä matoissa. Saunakin tuli pesaistua ensitöikseen maalle mentyämme ja sinivalkoisen laudeliinan levitin puhtaaseen saunaan.

Mutta mitä muuta sitten kuului tähän Juhannukseen? Viime vuonnahan päätin, että opettelen onkimaan ja niin myös tapahtui silloin juhannuksena. Onkimista vähän kaavailin myös johonkin iltaan tälläkin kertaa. Nyt oli ihan pakko jättää onginta väliin, sillä koko ajan on SATANUT ja TUULLUT! Siis ei ollut sellaista Juhannusta sään puolesta, josta raportoitiin pitkin laajaa Suomen maata. Ainut kirkkaampi hetki sään puolesta olisi ollut lauantain vastaisena yönä. Ainut yö viikon sisällä, josta muistan, että en olisi herännyt sateeseen ja tuuleen (paitsi viime yö täällä kotona kaupungissa). Nukuin - en herännyt ottamaan kuvia keskiyön auringosta. 

Mutta kyllä, mekin illalla grillasimme. Ihan vain vanha pallogrilli viritettiin traktoritallin räystään suojaan. Kasviksia, lihaa, hyvää viiniä ja saunomista kuului juhannusaattoon.

Juhannuspäivänä sateen hieman tauotessa hetkellisesti hain syreenin oksia maljakkoon ja katoin pöytään tuon "fuusioliinan" valmistellessani lounasta. Kun äitini ei enää aikanaan jaksanut tehdä liinaa ihan valmiiksi, sain sen häneltä ja tein tilkkutyönä siihen reunukset. Nimesin sen fuusioliinaksi. Se jotenkin vain kuuluu kesään ja erityisesti Juhannuksen hetkeen. Joskus se on meillä kaupungissa ja sitten taas maalla eräänlaisena kesäkoristeena. Nautin liinan käyttämisestä kattauksessa juuri tällä tavalla, oikeaan aikaan ja sopivan juhlavaan hetkeen. Liina on lempeä muisto äidin erinomaisista käsityötaidoista ja omista yrityksistäni tilkkutöiden parissa. Lounaalla emme ihan kahdestaan olleetkaan, kun räsymattojen tekijä oli kanssamme viettämässä Juhannusta tuona päivänä. Nautittiin uusia perunoita, lohta, salaattia ja jälkiruuaksi omista raparpereista tehtyä raparperipiirakkaa sekä paikallista herkkua; leipäjuustoa sekä hilloja. Niin supisuomalaista. Ja sopii Juhannuksen perinteisiin.

Vaikka meillä ei ole lipputankoa kaupungissa eikä maallakaan, laitan aina kotona pienen puisen Suomen lipun pöytään Juhannuksen ajaksi. Niin tein nytkin ennen maalle siirtymistä. Lapsuudestani muistankin Juhannuksesta erityisesti Suomen lipun ja sen juhlistamisen. Juhlistan itsekin tällä tavoin Suomen lippua ns vanhasta muistista.

Siispä sitä vain halusin sanoa, että juhannus ei ole varsinaisesti "my kind of a festive". Pärjäisin aivan mainiosti ilman Juhannuksen juhlintaa. Ensisijaisesti nautin siitä jonkinlaisena kesäkauden alkamisen kohokohtana tällä tavoin muistellen vanhoja ja luoden uusiakin perinteitä.

Seuraavaksi onkin kiva sitten miettiä jo pientä kesämatkailua ja perheen tapaamisia kesän aikana. Kesä alkakoon!

Toivon auringonpaistetta ja leppoisia kesäisiä elämyksiä sinulle!

We had midsummer with a lot of rain and oh boy, it was windy!!! After having midsummer at our ranch with some old and new traditions I am ready for summertime. We will have holiday in the city, at ranch, traveling and meeting family. I wish lovely summertime to you too! 

Kommentit (0)

Kyllä nyt on toukokuun loppu osoittanut kauneimmat puolensa auringon helliessä ja lämmittäessä ja varsinkin kun on saanut olla niin Etelä-Suomessa kuin täällä Pohjois-Pohjanmaalla samalla viikolla.

Viime viikolla käynnistettiin auto peräkärryn kanssa kohti Etelää ja siirryttiin auttamaan yhden lapsemme perhettä muutossa. Jokainen, joka on muuttanut kotia (omalta kohdalta vallan kaukainen muisto edellisestä kerrasta vuosikymmenten takaa), tietää miten iso tapahtuma on kyseessä. Muuttohan on yksi niistä elämän isoista sekä ihanista, mutta myös takuuvarmasti stressaavista tapahtumista. Meillä isovanhemmillahan oli kyseessä tälläkin kertaa sellaista käytännöllistä auttamista, joten sitä kokonaista henkisempää kokemusta ei toki koettu lähellekään. Suuri ilo on se, että voi olla jollakin tavalla avuksi näissä elämän isoissa muutostilanteissa. Onneksi toiset isovanhemmat asuvat suhteellisen lähellä, joten taaperoikäisellä oli sitten hoivaa ja apua riittämiin kaikissa vaiheissa. Sekin on kyllä heti alkuun todettava, miten mahtava asia on tuo pienen lapsen uteliaisuus ja sopeutuvuus. Heti vain piti päästä tutustumaan uuden kodin lähialueeseen, kun muuttokuormaa odoteltiin. Jokainen risu ja kivi on niin kiinnostava. Ja omat lelut levitettiin uuden kodin lattialle ja siitä lähti leikki sujumaan täysillä.

Muuttoahan ei ole ilman pakkaamista. Siis pakkaaminen, sehän on semmoinen varsinainen taitolaji. Onneksi on äidin peruja jonkun moinen taju siitä, miten laatikon tai kassin tila on hyvä käyttää taitavasti kokonaisuudessa hyväksi. Niinpä astioiden pakkaamista tuli tehtyä tällä reissulla ja on muuten tiedossa vielä tämänkin viikon lopulla, kun toinenkin lapsemme muuttaa perheineen. Ja onneksi on banaanilaatikoita ja Ikea isoine kasseineen! Onkos muuten kenellekään sattunut niin, että banaani olisi löytynyt muuttoa varten haetusta banaanilaatikosta :) ? Tällä kertaa löytyi.

SItten varsinaiseksi muuttopäiväksi lupauduin huolehtimaan tarjolle keittoa. Koska käytettävissä oli poron lapaa ja etuselkää, tein niistä  porokeittoa (joku kutsuu sitä Lapin akan porokeitoksi ja totta totisesti äidinäidin puolelta olen kuin olenkin lappilainen). Tällaisen keiton tekeminen piti oikeasti jakaa kahteen päivään, kun lihan sulatus kohmeiseksi ja ohuiksi siivuiksi keittoon leikattavaksi vaatii oman aikansa. Niinpä käristelin lihan ja pilkoin perunat valmiiksi jo edellisenä päivänä. Helpotti ja joudutti seuraavan päivän valmistamisen osuutta. Kun sitten muuttoauto kurvasi uuden kodin pihaan, oli keittokin jo valmiina odottamassa. 

Niin ja siellä uudessa kodissa puhkesi päärynäpuu kukkaan juuri muuton aikaan. Muutoinkin uuden kodin pihapiiri on niin kaunis, hieman japanilaishenkinen. Olipa ihana nauttia ja kuvata pihapiiriä muuttoviikonloppuna. On sitten ikuistettuna puutarhan lähtötilanne. Omenapuut kukkivatkin sitten seuraavaksi.

On tullut joskus todettua, että kyllä Suomi on pitkä maa. Se tuli nytkin selväksi. Meillä kotona ei todellakaan päärynäpuut menesty ja vielä pitää hieman odotella omaa minihanamia ainokaisen kirsikkapuumme juurella. Kotiin palatessamme saimme sitten kuitenkin hämmästellä, miten poissa ollessamme viidessä päivässä oli lehti tullut koivuihin. Aivan hämmästyttävä muutos noin lyhyessä ajassa. Oma puutarha odottaa melkoisesti siistimistä ja jo toissaviikolla etukäteen ostamani orvokit odottavat siirtämistä ruukkuihin. Vielä täytyy hakea puutarhalta lumikelloja ja ne etukäteen tilaamani suklaakosmokset. On tämä upeaa aikaa.

Ja oli kyllä eilen illallakin niin nautinnollista viettää iltaa Oulussa Valkeisjärven rannalla. Nautittiin isolla porukalla muun ohjelman ohessa ensimmäiset ulkona grillatut makkarat. Ja miten kaunis oli perisuomalainen järvimaisema juuri eilen.

Iloa touko-kesäkuun vaihteeseen!

Nature is so beautiful just now. We were in Southern part of Finland last week helping one of our child with his family moving to their new home. Pear tree was blooming at their new garden already. Here at home in Oulu the birch trees have leaves now and lake Valkeisjärvi in Oulu was so amazingly beautiful yesterday evening.

 

Kommentit (4)

Tänä keväänä pääsin ihan ensimmäistä kertaa käymään Helsingissä Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Onnekseni kirsikankukat olivat jo aloittaneet kukinnan toukokuun alussa. Tässä postauksessa kirsikankukat heijastelevat tunnelmiani äitienpäivän alla.

Näiden kuvien katselu saa minut samalla kertaa onnelliseksi tuosta kauniista näystä, mutta myös samalla tavallaan haikeaksi. Haikeaksi varmaankiin siitä syystä, kun tuo kauneus on niin nopeasti ohi. Tottakai luonnon kiertokulku on sitä, että kauneus tulee ja kauneus menee ohi kiitävässä hetkessä, sen ymmärrän. Onnekseni myös tämä haikeuden hetki menee ohi, sen tiedän kokemuksesta.

Tällainen haikeuden kokemus tulee minulle usein keväällä, jolloin tunnistan olevani ehkäpä herkimmilläni ja tunteet saattavat yllättää minut voimakkuudellaan. Mitenkäs muuten näin olisi, kun olen elokuun lapsi ja vuoden kiertokulku alkaa minulle silloin vahvasti. Varsinkin äitienpäivän lähestymisen aika tuo esille voimakkaita tunteita, nytkin. Haikeutta ja kiitollisuutta tunnen. Runous on usein voimavarani tunteiden käsittelyssä.

 

Lauri Viidan runo Alfhild alkaa vahvasti toteamuksella

"Äidit - nuo toivossa väkevät ...".

 

Tässä runon alussa on sanottu yhdessä lauseen osassa jo sellaisenaan mielestäni ihan kaikki olennainen äitiydestä. Toivossa väkevä äiti. Lauri Viidan sanoin

"Alfhild, hän, joka synnytti minut". 

 

Ja rohkenen todeta, että aivan turhan harvoin äitiemme elinaikana tulemme ajatelleeksi muulloinkin kuin äitienpäivänä sitä, mikä äitinä olemisessa on keskeistä. Toivo, tuo rakkauden suuri ilmenemismuoto. Se alkaa jo ennen lapsen syntymää ja se jatkuu äidillä elämänsä loppuun saakka ja kuten tästä nimenomaisesta runosta käy kauniisti ilmi; myös äidin kuoleman jälkeen.

"Heille on annettu voima

kohota unessa pilvien alta 

ja katsella korkeammalta."

 

Toivo lapsen hyvästä elämästä on kestävää, se on äidin ajatuksissa läsnä kaikissa elämänvaiheissaan. Sen tarkoituksena on kannattaa lasta elämässä eteenpäin kohti omaa, itsenäistä elämäänsä. Äidit elävät omaa elämäänsä omista tarpeistaan ja ovatkin myös nykyajassa tulkiten eräänlaisia "etäihmisiä" lastensa perheille. Äidit ovat mukana lastensa ja heidän perheidensä elämässä tarpeen mukaan ja isoäiteinä he ovat konkreettisestikin läsnä, kun ja jos se on mahdollista. 

"-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lapsenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan!"

Äitys, vanhemmuus ja elämän luoja itse ovat yhtä. Ja niin oivalliseksi lopuksi tämä runo päättyykin luontoon ja rakkauteen. Runoilija muistuttaa lukijaansa kauniisti seuraavasti;

"Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa".

Mitä kauneinta äitienpäivää sinulle. Rakas äiti muistoissa.

Lovely Mother's Day to you too!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat