Kirjoitukset avainsanalla perhe

Tässä  kirjoituksessa ajattelin ottaa härkää sarvista ja tällä kirjoituksella selventää, varmaan ihan itsellekin sitä, että olisi syytä aloittaa tosissaan kodin tavaroiden arviointia pois laittamiseksi joltain uudelta pohjalta. Antakaas, kun selitän.

On tullut joskus otettua kuvia kodistamme toisenlaisistakin kuvakulmista kuin mitä olette blogikirjoituksissani nähneet. Valokuvieni joukosta löytyi kuvia, jossa näette yläkertamme muutamilla hyllyiilä näkyvää lapsuuteen liittyvää, josta ainakaan en ole vielä osannut luopua. Niistäpä tähän juttuun aihetta ihan kerrakseen. Tiedän tai ainakin oletan, että en ole yksin. Joskus vain tuntuu, että vain minä en ole osannut panna hävitykseen oikeastaan juuri mitään omien lasten tavaroita, puhumattakaan heidän vauva-aikaisia vaatteita ja tyttären synttärimekkoja!!! Ihan totta, olen kuullut aika usein, että ihmiset osaavat panna pois lasten piirustuksia! Kohta kerron lisää ja puran sydäntäni tästä tilanteesta. Ensin sananen yläkerrastamme, kun nyt kuviakin jaan.

Yläkertaamme nousee leveä portaikko, joka on juuri tuon korkean monihaaraisen puisen pylväsosion takana. Vasemmalla ja suoraan edessä on kaksi entistä lastenhuonetta, jotka nykyisin toimivat vierashuoneina ja tuo keskimmäinen on myös työhuoneeni. Kuvasta oikealla on makuuhuoneemme. Sitten suoraan sivulle oikealle johtaa käytävä länsi-itäsuunnassa eli tuosta portaikosta jatkuu talomme edelleen. Siinä samalla puolella taloa, jossa kuvaa ottaessa seison on vielä yksi huone, joka lisättiin pari vuotta asuttuamme siinä olleen aulan paikalle lastenhuoneeksi. Nyt sekin on jonkinlainen epämääräinen työskentelyhuone. Sitten käytävän päässä on oikealla yläkerran kylpyhuone ja vasemmalle aukeaa ovi vintille (siis kokille sanoo eteläpohjalaanen minäni).  Talossamme on siis paljon tilaa, kuten huomaatte.

Kuvat kertonevat paljon siitä mitä kaikkea iso talo antaa mahdollisuuden säilyttää; tottakai lasten koulussa tekemät puuesineet, mukana myös heidän isänsä tekemiä, näkyvillä hyllyssä. Oma pieni vihreäruudullinen koulussa tehty essu kera punakuvioisen käsin tehdyn kuvioinnin on tallessa, ei näkyvillä. Lasten kouluaikaiset piirustukset ovat tallessa, ei näkyvillä. Lasten vauva-aikaisia vaatteita - vieläkin löytyy laatikoihin pakattuna, eivät kuvassa, mutta kaapeissa ja komeroissa on. Huom! kaappeja ja komeroita ei ole milloinkaan liikaa. Meillä niitä on ehdottomasti liian vähän, koska kaikkea pitää pitää esillä. Kaikki lasten kirjat ovat tallessa, erillinen hylly muualla. Kuvan hyllykössä onkin vain muutamia lastenkirjoja ja myös uudempia joulukirjoja sekä sen semmoista. Ylimpänä lähinnä meidän vanhempien leluja sekä miehen isoisän tekemä keinuhevonen. Meillä on lisäksi isot vintit (kokit sanoisi eteläpohjalainen minäni) sanoisinko täynnään tavaraa, mm legoja, ponitalli hevosineen... He manit ja Turtlesit näyttävät olevan siirtymässä lastenlapsille :) Onneksi on jotain, joka siirtyy eteenpäin.

Nuo valetut isän ja kahden pojan kädet ovat olleet tallessa talomme remontin ajalta, siis kolmekymmentä vuotta. Ja miten ihmeessä niistä pystyy luopumaan, kysyn vaan itseltäni.

Taisin kerran aiemmin innoissani kertoa Konmarituksestani ja kuinka sitä olen harrastanut. Se vain on totta, että harrastettu on :) Maali vain häämöttää varsin kaukana. Tosin ms Marie Kondohan neuvookin etenemään viimeiseksi tavaroihin, joihin liittyy tärkeitä muistoja. Joten jospa ensin kierrättäisi tai muutoin hävittäisi/antaisi pois jotain muuta!!! 

Kirjoitin tämän jo loppukesästä ja jätin sen niin sanotusti pöytälaatikkoon. Koska en kuitenkaan näitä bloginikirjoituksiani ala säilömään :) , jaan tämän kirjoitukseni teille vihdoin ja viimein. 

Ihan helpottaisi kovin, jos tietäisi, että tällaisia säilyttäjiä on muitakin. Hei, onkohan muita?

Kommentit (0)

Ajattelin tämän toisen kesälomakatsauksen koota sen ehkä keskeisimmän mökkiasian ympärille eli ruokailun. Tai, no, ainakin minä niin koen, että mökillä (vapaa-ajan kodissamme) on ihan kiva aika ajoin satsata vähän enemmänkin aterioihin ja kattamiseen - siis toisinaan.  On myös niitä päiviä, että siinähän se päivä kuluu ilman sen isompia seremonioita siitä, mitä syödä ja miten kattaa pöytää.

Meillä varsinainen mökkikesä alkoi aivan kesäkuun alussa, kun vietimme neljän pariskunnan kesken viikonvaihdetta siellä. Tuolloin elettiin helteisen toukokuun ja kesäkuun alun viimeisiä tosi lämpimiä päiviä ja oli melkein riski, että kauan suunnittelmamme rosvopaistiateriointi ei onnistuisi. Onneksi miehen huolella rakentama paikka rosvopaistia varten oli hyvin suojattu ja lauantaipäivä meni hienosti ainakin miesporukan osalta niissä puuhissa.

Olin saanut todella rajun flunssaviruksen, joka tuli päälle siinä perjantain ja lauantain välisenä yönä!  Sen seurauksena kaikki "ihanat naiset rannalta" osallistuivat ruokailun valmisteluun kanssani enemmän kuin oli kohtuullista, kun olivat kuitenkin vieraana. Olin päätynyt tarjoamaan alkupalaksi Eggs Benedicteä eli uppomunia. Sehän tarkoitti sitä, että olin myös päätynyt uhmaamaan onneani, koska en ollut aiemmin näin suurta määrää niitä samalla kertaa valmistanut ja vieläpä poikkeavalla tavalla. Kerron kohta tarkemmin. Uusien perunoiden ja rosvopaistin (osa nautaa ja osa poroa) lisäksi tarjolla oli bataattisalaattia. 

Sairastuminen vaikutti ikävästi myös siihen, että en ollut parhaimmillani tarkistamaan kuvien onnistumista, joten harmillisesti pääosasta kuvista ei tullut mitenkään kelvollisia. Kuvaaminen tarkoittaa minun puolelta toki sellaista tilanteiden ikuistamista ja mahdollisimman vähän häiriötä muille siihen liittyen aiheuttaen, niin toivon. Ehkä parhaat kuvat ovat tuosta alkupalasta. Tässäpä tulee kuvia siitä, miten "sarjatuotantona" ateriat koottiin keittiössä porukalla lautasille. Sovittiin, että en koske ruoka-aineisiin, jotta tautini ei tarttuisi. Keitettyjen parsojen päälle kiedottiin kylmäsavulohta ja siihen päälle kumottiin valmis uppomuna annoksen päälle. Osallistuin vain uppomunien valmistukseen. Kuvasta näkyy, että ensin laitoin juomalasiin talouskelmua ja rikoin kananmunan siihen. Sitten keitimme munat pienissä talouskelmupussukoissa kattilassa (muistaakseni noin 4 minuuttia). Keitetyt munat valutettiin kelmun sisältä lautaselle. Onnistui ja oli hyvää ja kaunis alkupala myös. 

Yllä näkyvä rosvopaistiateria onnistui myös ja jälkiruokana oli kirsikkajuustokakkua. Siitä olenkin jakanut reseptin aiemmassa postauksessani, jonka löydät tästä osoitteesta: https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/kirsikkoja-kakun-paalle-kir... .

Tällä kertaa kakku näytti tältä.

Seuraava ns isompi ruokailukerta, jota hieman tallensin kameralla, kun pojan perhe oli käymässä maalla. Tällä kertaa(kin) omalta osalta huolehdin ainoastaan kattauspuolesta. Ruoka oli kreikkalaishenkinen; cuscussalaattia ja kreikkalaisittain maustettuja grillivartaita. On muuten tosi kivaa myös se, että lastenlasten kasvaessa isommiksi he ryhtyvät syömään monipuolisesti samaa ruokaa perheen kanssa, kuten näissä kuvissakin näkyvällä aterialla. Tosiasiassa nykylapset tottuvat myös omaa ikäpolveani aiemmin monenlaisiin mausteisiin ja ruokalajeihin ja syövät "samasta padasta" jo yhden vuoden iästä lähtien. Toki suolan ja sokerin käyttö pitää huomioida, joka tosin ei ole haitaksi kenellekään.

Sananen siis astioista ja kattamisesta ja miten se toteutuu maalla. Kuten kuvista huomaat olen käyttänyt kattamiseen aika tavallisia punottuja alustoja ja tuohon ensimmäiseen kattaukseen olin tuonut kotoa ison valkoisen pellavaliinan.  Pöytää jatkettiin pienemmällä jostain varastosta löytyneellä pikkupöydällä, jotta kaikille kahdeksalle saatiin riittävän kokoinen pöytä. Lautasina olen käyttänyt tänne maalle hankkimaani Riviera Maisonin mallistosta poistunutta lautassarjaa, jossa lukee Catch of the Day. Ostin ne tilanteessa, jossa niitä oli vielä myynnissä joissakin paikoissa Suomessa. Tein aika ison työn saadakseni kahta kokoa kahdeksan kappaletta. Onneksi olin joskus ostanut kaksi isoa samanhenkistä AmandaB:n lautasta, joten sitten pystyin hieman yhdistellen saamaan riittävän määrän kattauksia isommallekin porukalle. Juomalaseina on Aino Aallon laseja kahta eri väriä; kirkkaita ja vaaleansinisiä ja aterimet ovat tavanomaisia kotimaisia perusastioita. Tilanteessa, jossa on enemmän porukkaa tai on muita tarpeita, tuon kotoa täydennystä. 

Kattaukseen käytän muutoin kaapeista löytyviä vanhoja astioita, kuten huomaat tästä perheaterian kattauksesta. Oikeastaan on ihan mukavaa ja samalla nostalgistakin käyttää myös sellaisia astioita, joista jotkut ovat peräisin jopa omasta mummolastani. Niin ja tänä kesänä toin lisälautasiksi meidän perheellemme 1980 -luvulla hankkimaamme sinistä Pentikin Menu -astiastoa. Ne tuovat kivaa vaihtelua sekä nostalgisia tunnelmia kattaukseen.

Servettien osalta tuon tuon joskus kotoa pellavaservettejä, joita olen hankkinut Balmuirilta tässä parin viime vuoden aikana. Niitä voi sitten yhdistellä kaapista löytyviin puuvillaservetteihin tai paperisiin servetteihin. Kattaminen on aina sellaista fiilispohjaista ja ihan tavallisina päivinä, joita suurin osa onkin vapaa-ajan kodissamme, syntyvät ateriat osin spontaanistikin siitä mitä jääkaapista / pakastimesta löytyy. 

Helteisiä kesäpäiviä on riittänyt tänä kesänä ja lomailijan lounas on yksinkertaisimmillaan helppoa ruokaa; uusia perunoita ja tänä kesänä jopa itse ongittua ahventa paistettuna. Ja mikä parasta kesä on melkeinpä vasta puolessa välissä ja eiköhän ruokapöytää tule katettua kaikkina päivinä tavalla tai toisella. 

Mieluisia kesämuistoja toivotellen, vietät sitä sitten maalla, kaupungissa, kotona tai mökillä. 

Some memories of the dinners or simple lunch time in our cottage by the river during this summer. How is the table setting in the cottage? And there is so much summertime still to enjoy. 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kauniita kattauksia, ihanan kotoista ja samalla niin hauskalla fiiliksellä kuvailtua! Kiitos näistä, sain vinkin kaivaa esiin joitakin vanhoja, muistorikkaita astioita!

mrs60something
Liittynyt10.9.2017

Hei Kerttu, kiitos palautteesta. Pahoittelut, että vastaukseni tulee näin myöhässä. On tosi kiva, että tällaisilla kirjoituksilla voi tuoda iloa ja inspiraatiota muillekin. Muistot ovat tärkeitä ja niillä on merkitystä myös tuleville sukupolville, kun saavat mahdollisuuden vaikka keittokulhon tai muun muodossa niiden aistia olevan läsnä. Hauskaa kesän jatkoa!

Tuleekohan teille toisinaan sellaista hetkeä, jolloin tekee mieli olla ihan vain hiljaa omien ajatustensa kanssa? Tänä keväänä on minulla ollut tällaisia hetkiä useammankin kerran. Ihan on todettava jo alkuunsa, että näin muuten kuuluu joskus ollakin - siis että on hiljaisuutta ja ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Tällä hetkittäisellä "pysähtyneisyyden" tilalla lienee tekemistä jossain määrin sen kanssa, että meneillään on täysin uusi elämäntilanne. Olen ehkä hieman hämmentynyt siitä, mitä tämä oikein on. En ole enää virkatyössä, vaan niin kutsutulla eläkkeellä. Samalla saan osallistua jatkossa muun muassa hallitustyöskentelyyn järjestössä, josta tehtävästä ja vastaavista muistakin tehtävistä olen erittäin innostunut. Olen ikään kuin täydessä valmiudessa hyödyntämään työelämän tuomaa osaamista edelleenkin. Ja kuten tiedätte opiskelen myös uutta alaa. Ainakin on sellainen täyttä elämää vaihe aina vain meneillään, huomaan!

Palataanpa noihin hetkiin omille ajatuksille, mistä ne muun muassa kumpuavat. Tänä keväänä on ollut paljon sellaisia hetkiä, että ajatukset ovat viivähtäneet elämän kiertokulussa. Olen käyttänyt puheenvuoron lähisukulaisen muistotilaisuudessa ja taustoitukseksi käynyt läpi muun muassa vanhoja sukuselvityksiä. Olen seissyt vanhempieni vanhojen kirjojen vieressä ja vain tuijottanut vanhempieni kuvia, jotka lepäävät siinä kirjakasan päällä. Ja kuten olette lukeneet aiemmin, olen lastenlasteni suurin ihailija ja heidän kehityksensä hämmästelijä!

Viime viikonloppuna kävelin pienen hetken hautuumaalla, kun vein isäni syntymäpäivän kukat ja kynttilät haudalle Etelä-Pohjanmaalla. Koin samalla riemua niin sanotusta kotiseutumatkailusta ja nautin ensimmäisestä kesäjäätelöstä Keskisen kyläkaupan pihapiirissä. Oheisiin kuviin tiivistyy jotain siitä itsensä kanssa olemisen tunnelmasta, vaikka tuolloinkaan en ollut yksin.

Tällainen kaikki saa mietteliääksi ja saa ajan ikään kuin pysähtymään ihan hyvällä tavalla. Lisäksi ihana, ihana auringonpaiste ja jopa keväinen lämpö hellittelee mieltä näinä päivinä. 

Tällaisten ajanjaksojen ja mietteiden aikana ja jälkeen sitä kuitenkin tietää, että kohta on toisin. HiIjaisuus ja pysähtyminen voimaannuttaa yhdessä valon ja lämmön kanssa.

Tuon kukkakimpun sain mieheltäni pari viikkoa sitten ja se on voimissaan aina vain. Ehkäpä raaskin sen kuitenkin kohta heittää pois ja antaa tilaa uusille kukille. 

Auringonvaloa ja voimaannuttavia hetkiä teille kaikkille!

Kommentit (2)

jolina

This is a free game of caste for the user and for the user so enjoy more   spider solitaire  platform available for this user and this game So that all players can play this  

Joskus yhteen viikonloppuun mahtuu niin paljon tunnelmaa ja iloa, että on vaikea kiteyttää mitä siitä kertoisi. Pitkästä pitkästä aikaa olivat pikku A ja neito M käymässä meillä maaliskuun alkupuolella. Siis viikottainhan heitä näemme facetimella, mutta sitä tunnetta, kun saa lapsenlapsen lähelle ja syliinsä ei korvaa mikään. Nyt oli semmoinen viikonloppu ja onneksi meillä oli tiedossa matka vuorostaan heidän kotiinsa vielä ennen pääsiäistä ja tavata taas. 

Pääsiäinenhän on minulle iso juhla. Oli jopa aikoja, jolloin koin pääsiäisen jouluakin voimakkaammin tärkeäksi osaksi vuoden kiertoa. Pääsiäisen liittyy ainakin kaksi perheeni suurista tapahtumista; omat häät ja nuorimmaisen syntymä tapahtuivat aikanaan juuri tuolloin. Myöskin eteläpohjalaiset kotiseudun perinteet olivat niin isoja asioita, että niitä kaipaan edelleen vuosittain. Pääsiäiskokot ja -trullit kuuluivat ja kuuluvat nykyisinkin siellä perinteisiin ja nimenomaan pääsiäislauantaina.  

Tällä kertaa pääsiäisen lähestyminen sai minut hankkimaan ensimmäiset sipulikukat jo maaliskuun alkupuolella. Minulle varoiteltiin, että niitä ei saa laittaa ulos, kun on pakkasta, joten kiltisti ne sitten sisäkukiksi sijoitin. Aivan merkillisesti tuo hieman kermanvalkoinen narsissi Bridal Crown mahtui tuohon varmaankin todella vanhaan Orthexin ruukkuun, joka löytyi kodinhoitohuoneen kaapin perältä. Tuli niin hauska, retrohenkinen olo, että ihan ilahduin, kun en ollut onneksi mihinkään sitä hävittänyt. Sopii kuin nakutettu tuo kaupan sisäruukku kasveineen valkoisen ruukun sisälle.

Toiseksi hankin helmihyasintteja. Kovin olivat tuolloin vielä nupullaan, joten niiden osalta oli toiveita, että ne kukkivat vielä pääsiäisenäkin. Tätä kirjoittaessa voi sanoa, että eivät muuten kestä pääsiäiseen ja narsissi on menettämässä tehoaan tässä vajaa viikko ennen pääsiäistä.. Koristellakseni pöytää perhepäivällistä varten irrotin muutaman helmihyasintin sipulin ja laitoin ne pieneen lasimaljaan. Tuossa maljassahan oli minulla jouluna ne kaksi vahahyasinttia, jos joku muistaa sen kuvan nähneensä. 

Seuraavaksi aloin irrottelemaan pääsiäisen hengessä oikein kunnolla ja etsin esille kaikki keraamiset munat, joita on eri kokoisia. Ne toivat kivasti sinistä sävyä pöytään. Sitten valitsinkin siniset pellavaservetit ja niin edelleen. Olipa hauska järjestellä päivällispöytää tällä kertaa peräti kolmelle lapsenlapselle kuuden aikuisen lisäksi. Pikku L oli myös kanssamme vanhempineen. Pikku E puolestaan on vanhempineen kovin kaukana matkalla ja niinhän se on, että kaikki eivät mitenkään voi olla yhtäaikaa paikalla kovin usein.

Kuvissa näkyy sekä tarjolla ollut hyvä punajuurisalaatti että jälkiruoka. Palaan ehkä vielä tuohon jälkiruokaan myöhemmin ja jaan reseptin teille toisessa postauksessa. Kuvat on otettu ennen ja jälkeen ruokailun, joka oli rauhoitettu perheelle.

Muutoin viikonlopun ruuista kerronkin ainoastaan sen, että todellakin niin suomalaiskansallisesti ja retrohengessä tarjoilin junaan lähteville lapsukaisille (ja aikuisille) makaroonilaatikkoa. Makaroonilaatikkohan oli ns varma juttu saada lapset syömään edes jotain, vaikka junamatka jännittikin jo mieltä. Kuvissa näkyy taustalla, että olimme ottaneet esille tyttäremme vanhan nukkekodin, joka sai ainakin kahdenkymmenen vuoden jälkeen uuden leikkijän :)  

Tuo ihana viikonloppu päättyi meidän isovanhempien kannalta täydellisesti, kun pikku A (siis jo 4 -vuotias ensimmäinen lapsenlapsemme) ja siskonsa, 2 -vuotias neito M, lauloivat pukeutuessaan ennen junamatkaa meille seuraavasti

"Linnunradalla on tähti

Joka kiertää planeettaa

Planeetalla kaupunki

Kaupungissa katu

Jonka varrella on talo

Sen ikkunalla sinä

Ja sinulla on sydän, jota rakastan"  

Lyriikka on Juha Tapion laulusta Sydän, jota rakastan.

Sydämellisiä hetkiä ja aurinkoista pääsiäiseen valmistautumisen aikaa myös teille!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat