Kirjoitukset avainsanalla perhe

Marraskuu on kuukausista pimein ja luonto on paljaimmillaan. Kävin pyhäinpäivän viikonlopun alla pihallamme ottamassa muutaman kuvan juhannusruususta, jossa taitavat olla kotipihamme viimeiset vielä kiinni olevat lehdet. Lehdet kimaltelivat vallan kauniisti täynnään vesipisaroita. Ulkona on lämmintä.

Raivasimme jossain vaiheessa tuon lumipilvikirsikan vierestä valtavan suuren koivun, joka häiritsi elämää ympärillään. Siihen lähelle istuttamamme lumipilvikirsikka kasvoi koivun varjossa tuollaiseksi honteloksi ja tällä hetkellä myös lehdettömäksi kummituspuuksi. Kummituspuulta se silmissäni juuri nyt näyttää. Mutta kevään tullen se virkistyy ja kasvaa joka vuosi ehkäpä hitusen leveämmäksi, kun se on vapaana varjosta. 

Marraskuu, onko se kuin "uusi musta" noin niin kuin symbolisesti. Minulla tämä on jo toinen peräkkäinen marraskuu, jolloin alkaa jollakin tavalla uusi jakso. Vuosi sitten siirryin marraskuun alussa pitämään kertyneitä lomia ja sitä myötä jäin sitten vuoden vaihteessa pois töistä. Jotenkin koin vahvasti sen mahdollisuuden, joka tuohon ajankohtaan liittyi. Teinkin tuolloin jo ensimmäisen päätöksen tulevaa vuotta varten. Hakeuduin opiskelemaan ja kuin taikaiskusta kokonainen vuosi on kulunut. Ja jälleen marraskuun alussa voi alkaa jotain uutta. Jotain, jota ei pysty määrittelemään vielä. 

Marraskuu, se alkaa tänäkin vuonna perheen kokoontumisella meille hetkeksi. Syödään yhdessä, pienet serkkupojat touhuavat. Pienin kulkee hetken lakupuku päällään iso apina sylissä. (Kuvan julkaisuun on saatu lupa) Minäkin intoudun tekemään yhteiselle lounaalle mutakakkua ja maustamaan sen lakritsijauheella. 

Sytytin tällä kertaa pyhäinpäiväksi kynttilän keittiön pöydälle lyhtyyn. Muistelin sitä, miten yleensä olen pyhäinpäivän kynttiläni vienyt muualle haudattujen paikkaan hautausmaalle. Mutta e ole vain yhtä päivää, jolloin muistan edesmenneitä vanhempiani ja läheisiä. Niitä päiviä on vuoden kierrossa paljon. Silloin tällöin nimenomaan tämän syksyn myötä on tullut ajateltua aika usein sitä, miten jotkut ihmiset ovat poistuneet keskuudestamme. Tällöin mielessäni on korostunut entistä herkemmin ajatus elämän ainutkertaisuudesta ja myös yllätyksellisyydestä. Olen kokenut myös vääryyden tunteita. 

Nyt on kuitenkin marraskuu, jota seuraa joulukuu ja muistutankin tässä itseäni siitä, että ulos tulevat valot voisi virittää valmiiksi nyt, kun ei vielä ole pakkasia. Ovatpahan sitten valmiina ja myös pääsevät valaisemaan tätä pimeää aikaa. Jotain kummallista energisyyttä myös koen. Ei, en ole hurahtanut liikkumaan aikaisempaa enempää. Ei, en ole aloittanut mitään uutta harrastusta. Minusta vain tuntuu siltä, että on lupa iloita ihan tavallisista asioista ja nähdä tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Annetaan mahdollisuus marraskuulle.

 

Kommentit (0)

Tässä  kirjoituksessa ajattelin ottaa härkää sarvista ja tällä kirjoituksella selventää, varmaan ihan itsellekin sitä, että olisi syytä aloittaa tosissaan kodin tavaroiden arviointia pois laittamiseksi joltain uudelta pohjalta. Antakaas, kun selitän.

On tullut joskus otettua kuvia kodistamme toisenlaisistakin kuvakulmista kuin mitä olette blogikirjoituksissani nähneet. Valokuvieni joukosta löytyi kuvia, jossa näette yläkertamme muutamilla hyllyiilä näkyvää lapsuuteen liittyvää, josta ainakaan en ole vielä osannut luopua. Niistäpä tähän juttuun aihetta ihan kerrakseen. Tiedän tai ainakin oletan, että en ole yksin. Joskus vain tuntuu, että vain minä en ole osannut panna hävitykseen oikeastaan juuri mitään omien lasten tavaroita, puhumattakaan heidän vauva-aikaisia vaatteita ja tyttären synttärimekkoja!!! Ihan totta, olen kuullut aika usein, että ihmiset osaavat panna pois lasten piirustuksia! Kohta kerron lisää ja puran sydäntäni tästä tilanteesta. Ensin sananen yläkerrastamme, kun nyt kuviakin jaan.

Yläkertaamme nousee leveä portaikko, joka on juuri tuon korkean monihaaraisen puisen pylväsosion takana. Vasemmalla ja suoraan edessä on kaksi entistä lastenhuonetta, jotka nykyisin toimivat vierashuoneina ja tuo keskimmäinen on myös työhuoneeni. Kuvasta oikealla on makuuhuoneemme. Sitten suoraan sivulle oikealle johtaa käytävä länsi-itäsuunnassa eli tuosta portaikosta jatkuu talomme edelleen. Siinä samalla puolella taloa, jossa kuvaa ottaessa seison on vielä yksi huone, joka lisättiin pari vuotta asuttuamme siinä olleen aulan paikalle lastenhuoneeksi. Nyt sekin on jonkinlainen epämääräinen työskentelyhuone. Sitten käytävän päässä on oikealla yläkerran kylpyhuone ja vasemmalle aukeaa ovi vintille (siis kokille sanoo eteläpohjalaanen minäni).  Talossamme on siis paljon tilaa, kuten huomaatte.

Kuvat kertonevat paljon siitä mitä kaikkea iso talo antaa mahdollisuuden säilyttää; tottakai lasten koulussa tekemät puuesineet, mukana myös heidän isänsä tekemiä, näkyvillä hyllyssä. Oma pieni vihreäruudullinen koulussa tehty essu kera punakuvioisen käsin tehdyn kuvioinnin on tallessa, ei näkyvillä. Lasten kouluaikaiset piirustukset ovat tallessa, ei näkyvillä. Lasten vauva-aikaisia vaatteita - vieläkin löytyy laatikoihin pakattuna, eivät kuvassa, mutta kaapeissa ja komeroissa on. Huom! kaappeja ja komeroita ei ole milloinkaan liikaa. Meillä niitä on ehdottomasti liian vähän, koska kaikkea pitää pitää esillä. Kaikki lasten kirjat ovat tallessa, erillinen hylly muualla. Kuvan hyllykössä onkin vain muutamia lastenkirjoja ja myös uudempia joulukirjoja sekä sen semmoista. Ylimpänä lähinnä meidän vanhempien leluja sekä miehen isoisän tekemä keinuhevonen. Meillä on lisäksi isot vintit (kokit sanoisi eteläpohjalainen minäni) sanoisinko täynnään tavaraa, mm legoja, ponitalli hevosineen... He manit ja Turtlesit näyttävät olevan siirtymässä lastenlapsille :) Onneksi on jotain, joka siirtyy eteenpäin.

Nuo valetut isän ja kahden pojan kädet ovat olleet tallessa talomme remontin ajalta, siis kolmekymmentä vuotta. Ja miten ihmeessä niistä pystyy luopumaan, kysyn vaan itseltäni.

Taisin kerran aiemmin innoissani kertoa Konmarituksestani ja kuinka sitä olen harrastanut. Se vain on totta, että harrastettu on :) Maali vain häämöttää varsin kaukana. Tosin ms Marie Kondohan neuvookin etenemään viimeiseksi tavaroihin, joihin liittyy tärkeitä muistoja. Joten jospa ensin kierrättäisi tai muutoin hävittäisi/antaisi pois jotain muuta!!! 

Kirjoitin tämän jo loppukesästä ja jätin sen niin sanotusti pöytälaatikkoon. Koska en kuitenkaan näitä bloginikirjoituksiani ala säilömään :) , jaan tämän kirjoitukseni teille vihdoin ja viimein. 

Ihan helpottaisi kovin, jos tietäisi, että tällaisia säilyttäjiä on muitakin. Hei, onkohan muita?

Kommentit (0)

Ajattelin tämän toisen kesälomakatsauksen koota sen ehkä keskeisimmän mökkiasian ympärille eli ruokailun. Tai, no, ainakin minä niin koen, että mökillä (vapaa-ajan kodissamme) on ihan kiva aika ajoin satsata vähän enemmänkin aterioihin ja kattamiseen - siis toisinaan.  On myös niitä päiviä, että siinähän se päivä kuluu ilman sen isompia seremonioita siitä, mitä syödä ja miten kattaa pöytää.

Meillä varsinainen mökkikesä alkoi aivan kesäkuun alussa, kun vietimme neljän pariskunnan kesken viikonvaihdetta siellä. Tuolloin elettiin helteisen toukokuun ja kesäkuun alun viimeisiä tosi lämpimiä päiviä ja oli melkein riski, että kauan suunnittelmamme rosvopaistiateriointi ei onnistuisi. Onneksi miehen huolella rakentama paikka rosvopaistia varten oli hyvin suojattu ja lauantaipäivä meni hienosti ainakin miesporukan osalta niissä puuhissa.

Olin saanut todella rajun flunssaviruksen, joka tuli päälle siinä perjantain ja lauantain välisenä yönä!  Sen seurauksena kaikki "ihanat naiset rannalta" osallistuivat ruokailun valmisteluun kanssani enemmän kuin oli kohtuullista, kun olivat kuitenkin vieraana. Olin päätynyt tarjoamaan alkupalaksi Eggs Benedicteä eli uppomunia. Sehän tarkoitti sitä, että olin myös päätynyt uhmaamaan onneani, koska en ollut aiemmin näin suurta määrää niitä samalla kertaa valmistanut ja vieläpä poikkeavalla tavalla. Kerron kohta tarkemmin. Uusien perunoiden ja rosvopaistin (osa nautaa ja osa poroa) lisäksi tarjolla oli bataattisalaattia. 

Sairastuminen vaikutti ikävästi myös siihen, että en ollut parhaimmillani tarkistamaan kuvien onnistumista, joten harmillisesti pääosasta kuvista ei tullut mitenkään kelvollisia. Kuvaaminen tarkoittaa minun puolelta toki sellaista tilanteiden ikuistamista ja mahdollisimman vähän häiriötä muille siihen liittyen aiheuttaen, niin toivon. Ehkä parhaat kuvat ovat tuosta alkupalasta. Tässäpä tulee kuvia siitä, miten "sarjatuotantona" ateriat koottiin keittiössä porukalla lautasille. Sovittiin, että en koske ruoka-aineisiin, jotta tautini ei tarttuisi. Keitettyjen parsojen päälle kiedottiin kylmäsavulohta ja siihen päälle kumottiin valmis uppomuna annoksen päälle. Osallistuin vain uppomunien valmistukseen. Kuvasta näkyy, että ensin laitoin juomalasiin talouskelmua ja rikoin kananmunan siihen. Sitten keitimme munat pienissä talouskelmupussukoissa kattilassa (muistaakseni noin 4 minuuttia). Keitetyt munat valutettiin kelmun sisältä lautaselle. Onnistui ja oli hyvää ja kaunis alkupala myös. 

Yllä näkyvä rosvopaistiateria onnistui myös ja jälkiruokana oli kirsikkajuustokakkua. Siitä olenkin jakanut reseptin aiemmassa postauksessani, jonka löydät tästä osoitteesta: https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/kirsikkoja-kakun-paalle-kir... .

Tällä kertaa kakku näytti tältä.

Seuraava ns isompi ruokailukerta, jota hieman tallensin kameralla, kun pojan perhe oli käymässä maalla. Tällä kertaa(kin) omalta osalta huolehdin ainoastaan kattauspuolesta. Ruoka oli kreikkalaishenkinen; cuscussalaattia ja kreikkalaisittain maustettuja grillivartaita. On muuten tosi kivaa myös se, että lastenlasten kasvaessa isommiksi he ryhtyvät syömään monipuolisesti samaa ruokaa perheen kanssa, kuten näissä kuvissakin näkyvällä aterialla. Tosiasiassa nykylapset tottuvat myös omaa ikäpolveani aiemmin monenlaisiin mausteisiin ja ruokalajeihin ja syövät "samasta padasta" jo yhden vuoden iästä lähtien. Toki suolan ja sokerin käyttö pitää huomioida, joka tosin ei ole haitaksi kenellekään.

Sananen siis astioista ja kattamisesta ja miten se toteutuu maalla. Kuten kuvista huomaat olen käyttänyt kattamiseen aika tavallisia punottuja alustoja ja tuohon ensimmäiseen kattaukseen olin tuonut kotoa ison valkoisen pellavaliinan.  Pöytää jatkettiin pienemmällä jostain varastosta löytyneellä pikkupöydällä, jotta kaikille kahdeksalle saatiin riittävän kokoinen pöytä. Lautasina olen käyttänyt tänne maalle hankkimaani Riviera Maisonin mallistosta poistunutta lautassarjaa, jossa lukee Catch of the Day. Ostin ne tilanteessa, jossa niitä oli vielä myynnissä joissakin paikoissa Suomessa. Tein aika ison työn saadakseni kahta kokoa kahdeksan kappaletta. Onneksi olin joskus ostanut kaksi isoa samanhenkistä AmandaB:n lautasta, joten sitten pystyin hieman yhdistellen saamaan riittävän määrän kattauksia isommallekin porukalle. Juomalaseina on Aino Aallon laseja kahta eri väriä; kirkkaita ja vaaleansinisiä ja aterimet ovat tavanomaisia kotimaisia perusastioita. Tilanteessa, jossa on enemmän porukkaa tai on muita tarpeita, tuon kotoa täydennystä. 

Kattaukseen käytän muutoin kaapeista löytyviä vanhoja astioita, kuten huomaat tästä perheaterian kattauksesta. Oikeastaan on ihan mukavaa ja samalla nostalgistakin käyttää myös sellaisia astioita, joista jotkut ovat peräisin jopa omasta mummolastani. Niin ja tänä kesänä toin lisälautasiksi meidän perheellemme 1980 -luvulla hankkimaamme sinistä Pentikin Menu -astiastoa. Ne tuovat kivaa vaihtelua sekä nostalgisia tunnelmia kattaukseen.

Servettien osalta tuon tuon joskus kotoa pellavaservettejä, joita olen hankkinut Balmuirilta tässä parin viime vuoden aikana. Niitä voi sitten yhdistellä kaapista löytyviin puuvillaservetteihin tai paperisiin servetteihin. Kattaminen on aina sellaista fiilispohjaista ja ihan tavallisina päivinä, joita suurin osa onkin vapaa-ajan kodissamme, syntyvät ateriat osin spontaanistikin siitä mitä jääkaapista / pakastimesta löytyy. 

Helteisiä kesäpäiviä on riittänyt tänä kesänä ja lomailijan lounas on yksinkertaisimmillaan helppoa ruokaa; uusia perunoita ja tänä kesänä jopa itse ongittua ahventa paistettuna. Ja mikä parasta kesä on melkeinpä vasta puolessa välissä ja eiköhän ruokapöytää tule katettua kaikkina päivinä tavalla tai toisella. 

Mieluisia kesämuistoja toivotellen, vietät sitä sitten maalla, kaupungissa, kotona tai mökillä. 

Some memories of the dinners or simple lunch time in our cottage by the river during this summer. How is the table setting in the cottage? And there is so much summertime still to enjoy. 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kauniita kattauksia, ihanan kotoista ja samalla niin hauskalla fiiliksellä kuvailtua! Kiitos näistä, sain vinkin kaivaa esiin joitakin vanhoja, muistorikkaita astioita!

mrs60something
Liittynyt10.9.2017

Hei Kerttu, kiitos palautteesta. Pahoittelut, että vastaukseni tulee näin myöhässä. On tosi kiva, että tällaisilla kirjoituksilla voi tuoda iloa ja inspiraatiota muillekin. Muistot ovat tärkeitä ja niillä on merkitystä myös tuleville sukupolville, kun saavat mahdollisuuden vaikka keittokulhon tai muun muodossa niiden aistia olevan läsnä. Hauskaa kesän jatkoa!

Tuleekohan teille toisinaan sellaista hetkeä, jolloin tekee mieli olla ihan vain hiljaa omien ajatustensa kanssa? Tänä keväänä on minulla ollut tällaisia hetkiä useammankin kerran. Ihan on todettava jo alkuunsa, että näin muuten kuuluu joskus ollakin - siis että on hiljaisuutta ja ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Tällä hetkittäisellä "pysähtyneisyyden" tilalla lienee tekemistä jossain määrin sen kanssa, että meneillään on täysin uusi elämäntilanne. Olen ehkä hieman hämmentynyt siitä, mitä tämä oikein on. En ole enää virkatyössä, vaan niin kutsutulla eläkkeellä. Samalla saan osallistua jatkossa muun muassa hallitustyöskentelyyn järjestössä, josta tehtävästä ja vastaavista muistakin tehtävistä olen erittäin innostunut. Olen ikään kuin täydessä valmiudessa hyödyntämään työelämän tuomaa osaamista edelleenkin. Ja kuten tiedätte opiskelen myös uutta alaa. Ainakin on sellainen täyttä elämää vaihe aina vain meneillään, huomaan!

Palataanpa noihin hetkiin omille ajatuksille, mistä ne muun muassa kumpuavat. Tänä keväänä on ollut paljon sellaisia hetkiä, että ajatukset ovat viivähtäneet elämän kiertokulussa. Olen käyttänyt puheenvuoron lähisukulaisen muistotilaisuudessa ja taustoitukseksi käynyt läpi muun muassa vanhoja sukuselvityksiä. Olen seissyt vanhempieni vanhojen kirjojen vieressä ja vain tuijottanut vanhempieni kuvia, jotka lepäävät siinä kirjakasan päällä. Ja kuten olette lukeneet aiemmin, olen lastenlasteni suurin ihailija ja heidän kehityksensä hämmästelijä!

Viime viikonloppuna kävelin pienen hetken hautuumaalla, kun vein isäni syntymäpäivän kukat ja kynttilät haudalle Etelä-Pohjanmaalla. Koin samalla riemua niin sanotusta kotiseutumatkailusta ja nautin ensimmäisestä kesäjäätelöstä Keskisen kyläkaupan pihapiirissä. Oheisiin kuviin tiivistyy jotain siitä itsensä kanssa olemisen tunnelmasta, vaikka tuolloinkaan en ollut yksin.

Tällainen kaikki saa mietteliääksi ja saa ajan ikään kuin pysähtymään ihan hyvällä tavalla. Lisäksi ihana, ihana auringonpaiste ja jopa keväinen lämpö hellittelee mieltä näinä päivinä. 

Tällaisten ajanjaksojen ja mietteiden aikana ja jälkeen sitä kuitenkin tietää, että kohta on toisin. HiIjaisuus ja pysähtyminen voimaannuttaa yhdessä valon ja lämmön kanssa.

Tuon kukkakimpun sain mieheltäni pari viikkoa sitten ja se on voimissaan aina vain. Ehkäpä raaskin sen kuitenkin kohta heittää pois ja antaa tilaa uusille kukille. 

Auringonvaloa ja voimaannuttavia hetkiä teille kaikkille!

Kommentit (1)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat