Nyt täytyy paljastaa jotain liittyen Juhannukseen samalla, kun kertoilen mietteitäni näin keskikesän, sydänkesän, kynnyksellä ja tämänvuotisen Juhannuksen jo siirtyessä menneeseen aikaan.

Jos on syntynyt viisikymmentäluvun alkupuolella ja kymmenvuotiaana on muuttanut syntymäpaikkakunnalta uudelle paikkakunnalle, vaikuttaa se perinteisiinkin ja kokemukseen juhlapyhistä, kuten Juhannus. Lapsuuden ihan varhaisimmista ajoista ei luonnollisestikaan ole mitään muistoja. Meillä ei ole lapsuuden perheessäni ollut koskaan mökkiä. Myöskään kummallakaan vanhemmista ei sellaista ollut omilla perheillään. Tosin tuolloin muinaisuudessa oli ns huviloita vain harvalukuisilla kaupunkilaisperheillä esimerkiksi täällä Oulussa. Joten en ole koskaan kokenut ns tavallista mökkijuhannusta jonkin ihanan järven rannalla grillaillen, saunoen, katsellen keskikesän auringon laskemista sinne horisonttiin. En lapsena enkä myöhemmin. Tai no olemme toki miehen lapsuuden kotijärven rannalla joskus olleet juhannuksena, mutta tiedätte mitä tarkoitan :)

Minun lapsuudessani muistan Juhannukset ajalta yli kymmenvuotiaana. Kotiimme haettiin juhannuskoivut talomme sisäänkäynnin eteen sukulaisten metsästä (luvan perästä) ja saatiin ternimaitoa heidän maatilalta. Siitä yrittäjänä toimiva äiti paistoi kropsua (siis pannukakkua) ja taisi pyöräyttää samalla myös karjalanpiirakat, tultuaan töistä kotiin tuolloin juhannusaattona!!! Muistelen, että Juhannuspäivänä tai heti kohta sen jälkeen saattoi tulla serkkujen perhe kylään ja luulisin, että jäivät sitten meille lomailemaan ehkä viikoksikin. Sen muistan, että serkkujen äiti joskus ompeli meille lapsille jotain... Oih, onpa tämä muisteleminen hankalaa. Tiedän, että varmaan jotain ajankohtaistakin haluatte kuulla. Mutta, tällä lailla sitten aina seuraavat sukupolvet aikanaan ponnistelevat miettien, minkälaisia olivat heidän lapsuuden Juhannukset. Juu ja tiedän, että eivät todellakaan kaikki suomalaiset vietä keskikesän juhlahetkeä mökillä grillaillen. Ei aiemmin eikä nykyisin.

Oikeastaan tänä vuonna Juhannus alkoi, kun edellisellä kerralla vapaa-ajan paikassamme käydessäni pesin räsymattoja tarkoituksena laittaa ne lattialle keskikesän juhlan kunniaksi. Pidän niitä keittiössä ja nykyisin vain muutamaa mattoa. Jotenkin räsymattojen pesu on yksi merkki, jolla aloittaa kesän valmistelut maalle ihan muutoinkin ja ainakin useimpina kesinä. Ihana käsityön tunnelma on näissä matoissa. Saunakin tuli pesaistua ensitöikseen maalle mentyämme ja sinivalkoisen laudeliinan levitin puhtaaseen saunaan.

Mutta mitä muuta sitten kuului tähän Juhannukseen? Viime vuonnahan päätin, että opettelen onkimaan ja niin myös tapahtui silloin juhannuksena. Onkimista vähän kaavailin myös johonkin iltaan tälläkin kertaa. Nyt oli ihan pakko jättää onginta väliin, sillä koko ajan on SATANUT ja TUULLUT! Siis ei ollut sellaista Juhannusta sään puolesta, josta raportoitiin pitkin laajaa Suomen maata. Ainut kirkkaampi hetki sään puolesta olisi ollut lauantain vastaisena yönä. Ainut yö viikon sisällä, josta muistan, että en olisi herännyt sateeseen ja tuuleen (paitsi viime yö täällä kotona kaupungissa). Nukuin - en herännyt ottamaan kuvia keskiyön auringosta. 

Mutta kyllä, mekin illalla grillasimme. Ihan vain vanha pallogrilli viritettiin traktoritallin räystään suojaan. Kasviksia, lihaa, hyvää viiniä ja saunomista kuului juhannusaattoon.

Juhannuspäivänä sateen hieman tauotessa hetkellisesti hain syreenin oksia maljakkoon ja katoin pöytään tuon "fuusioliinan" valmistellessani lounasta. Kun äitini ei enää aikanaan jaksanut tehdä liinaa ihan valmiiksi, sain sen häneltä ja tein tilkkutyönä siihen reunukset. Nimesin sen fuusioliinaksi. Se jotenkin vain kuuluu kesään ja erityisesti Juhannuksen hetkeen. Joskus se on meillä kaupungissa ja sitten taas maalla eräänlaisena kesäkoristeena. Nautin liinan käyttämisestä kattauksessa juuri tällä tavalla, oikeaan aikaan ja sopivan juhlavaan hetkeen. Liina on lempeä muisto äidin erinomaisista käsityötaidoista ja omista yrityksistäni tilkkutöiden parissa. Lounaalla emme ihan kahdestaan olleetkaan, kun räsymattojen tekijä oli kanssamme viettämässä Juhannusta tuona päivänä. Nautittiin uusia perunoita, lohta, salaattia ja jälkiruuaksi omista raparpereista tehtyä raparperipiirakkaa sekä paikallista herkkua; leipäjuustoa sekä hilloja. Niin supisuomalaista. Ja sopii Juhannuksen perinteisiin.

Vaikka meillä ei ole lipputankoa kaupungissa eikä maallakaan, laitan aina kotona pienen puisen Suomen lipun pöytään Juhannuksen ajaksi. Niin tein nytkin ennen maalle siirtymistä. Lapsuudestani muistankin Juhannuksesta erityisesti Suomen lipun ja sen juhlistamisen. Juhlistan itsekin tällä tavoin Suomen lippua ns vanhasta muistista.

Siispä sitä vain halusin sanoa, että juhannus ei ole varsinaisesti "my kind of a festive". Pärjäisin aivan mainiosti ilman Juhannuksen juhlintaa. Ensisijaisesti nautin siitä jonkinlaisena kesäkauden alkamisen kohokohtana tällä tavoin muistellen vanhoja ja luoden uusiakin perinteitä.

Seuraavaksi onkin kiva sitten miettiä jo pientä kesämatkailua ja perheen tapaamisia kesän aikana. Kesä alkakoon!

Toivon auringonpaistetta ja leppoisia kesäisiä elämyksiä sinulle!

We had midsummer with a lot of rain and oh boy, it was windy!!! After having midsummer at our ranch with some old and new traditions I am ready for summertime. We will have holiday in the city, at ranch, traveling and meeting family. I wish lovely summertime to you too!