Kyllä Suomi on pitkä maa ja sehän on ihan pakko todeta erityisesti keväisin ja syksyisin. Keväällä sen huomaa miten eri tahtiin luonto elää eri puolilla Suomea, kun on tällainen vuodenaikojen vaihde menossa. Vuosien saatossa on tullut havaittua, että Oulun ja tämän vapaa-ajan paikkamme välinen erokin on vähintään viikko ja sitten Etelä-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan välillä noin yleensä on ainakin kaksi viikkoa eroa sekä keväällä että syksyllä. 

Kuten pitempään juttujani lukeneet tietävät, vietämme läpi talven viikonloppuja maalla. Vapaa-ajan paikkamme ei ole varsinaisesti mökki, vaan 70 -lukulainen talo Iijoen varrella. Muutos kodista kaupungista maalle todella kauas laajemmasta asutuksesta on aina hyppäys pois erilaiseen elämäntyyliin, ihan kuin mökkiläisetkin kuvaavat siirtymistä vapaalle. Tosin meillä toimii netti (valokuitukaapeli on löytänyt tiensä perille taloomme) ja ihan samaan tahtiin seuraan somea ja joskus kirjoittelinkin siellä blogia. Että siinä mielessä samoja asioita tulee tehtyä kuin kotonakin. Mutta jotenkin aika kulkee hitaammin ja elämä vain on yksinkertaisempaa.

Se mikä on erityinen suola käynneillämme, on se että ainakin yritän ottaa kuvia vaihtuvista maisemista luonnossa joka reissulla. Onhan vuodenaikojen vaihtelu täälläkin omalla tavallaan antoisaa seurattavaa. Tällä kertaa kuulin pihalle mennessäni ja TODELLA KAUKAA näin joutsenten lentävän pitkin Iijokea. Ja yritin ottaa kuvan. Tälläinen tilannehan tulee aina niin nopeasti, että hyvä jos kamera on käsillä. Niinpä tästä(kään) kuvasta ette erota sitä mitä tuolla kaukana sinisellä taivaalla on; kaksi joutsenta. Zoomatessani kamerastani, kyllä ne siellä kuvassa olivat. Mutta sen mitä näette on todella hieno aurinkoinen ja noin 10 astetta lämmin päivä. Juu ja huomaatte, että lunta on!!!

Tällaisena hetkenä saa vain ihmetellä, että milloin tuo kaikki lumi sulaa. Mutta eipä hätää, kullerot jo odottavat puhkeamista kukkaansa heti lumien sulettua. Ja myös raparperit tulevat puskemaan maasta läpi joka kevät, kun niiden aika on. Kyllä silti haaveilen lumettomasta maasta ja lämpimämmistä keleistä, sellaisista kuin on siellä etelämpänä.

Täällä yksi keväinen hetki on se, kun mies käy hakemassa itse valmistamaansa (siis luonto tekee työn ihmisen puolesta) kuivalihaa. Taika on mielestäni siinä miten suolan kanssa onnistuu. Täytyy sanoa, että nyt oli maku todellakin kohdallaan.

Kuten totesin, samoja juttuja talossa touhuilen kuin kotonakin. Teen täällä käydessä usein lauantai-iltana ruuaksi kalaa, useimmiten lohta. Yleensä tullaan tai ainakin minä tulen, jos mies on jo täällä, perjantaina. Nyt oli meillä perjantai-iltana aivan täydellinen illallinen oululaisessa ravintolassa hääpäivämme merkeissä ja muutoinkin ajeltiin vasta aika myöhään lauantaina maalle. Tällä kertaa teinkin ns pääruuan vasta sunnuntaina ja kuvassa näkyy meidän perinteinen ateria. Paistoin siihen uunissa myös lisukkeeksi uunifetaa. Lisäsin tomaattien joukkoon porkkanaa ohuina viipaleina. Sopivat muuten oikein hyvin ja kypsyivät mukavasti siinä samalla.

Tuossa kirjoituksen alussa meni haaveilun puolelle, kuten meni tällä käynnillä muuten siltäkin osin, että vietin aikaa pinterestissä.  Meillä on pienen remontointityön alla talon isoin huone, jota vanhaan aikaan on pirtiksi kutsuttu ja leikkisästi puhuttelemme sitä nykyisin saliksi. Sinne on suunniteltu yhden ison kaapiston purkamista,  seinien maalausta ja tapettikin yhdelle seinälle on jo tilattu. Kokoilin itselleni pinterestiin kansiota muutamista ideoista, joita haaveilen huoneeseen toteutettavan. Pienin askelin eteenpäin. Ja haaveet talon ulkopuolen uusimisestakin on ääneen lausuttu ja on jo uudesta värityksestäkin kuvia pinterestiin valittu. Ehkäpä olen jossain vaiheessa valmis kirjoittelemaan tarkemmin noista remontoinnin haavekuvista. Pitää vielä vähän kypsytellä asiaa.

Siitä kevään keikkumisesti piti kirjoittamani ja sitä vaan, että nyt sitten on tänään maanantaina kotiin tultuamme huomattavasti viileämpää ja luntakin on tiedossa lisää käsittääkseni kaikkialle tässä pitkässä maassa. Mutta sehän on vain vanhan lumen surma kun tähän aikaan lunta sataa, eikö vain?

Huhtikuista keväistä viikkoa toivotellen oli sää mitä tahansa. Aurinkoisia ajatuksia jokaiselle!

It is April and we have still so much snow in our little cottage in the countryside. Although snow will melt soon and the little globeflowers are waiting under the snow. We say in Finland that spring comes always somehow rocking way. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat