Kyllä tänäkin vuonna ohjelmaan mahtui pieni lomailu eteläisemmässä Suomessa. Käytiin aika pikainen kierros asuntomessuilla ja sen jälkeen oltiin muutama yö perheen parissa.

Tällä kertaa ajattelin kirjoituksessani hieman pohtia sitä mikä innostaa ja inspiroi silloin, kun käy muiden kodeissa. Vaikka asuntomessut ovat sellainen hyvin suunniteltu tapahtuma, jossa pääsee näkemään ja tutustumaankin pienimuotoisesti ns oikeiden ihmisten koteihin, on niissä käyminen kuitenkin erilainen kokemus kuin käynnit kodeissa, jossa on jo asuttu pitempäänkin. Tällaisella lomamatkalla on ainakin minulle virkistävää sekä se, että tapaa perhettä ja voidaan viettää hetken aikaa yhdessä, mutta myös se, että saan vain olla toisten kodeissa.  

Tällä kertaa minulle tuli mieleen vielä kolmaskin elementti pohdintoihin, kun tulin ajatelleekseni sisareni kodissa sitäkin, mikä hänen sisustustyylissään muistuttaa minua omasta lapsuuden kodista ja mikä ehkä kertoo myös jotain pientä omistakin sisustukseen liittyvistä intohimoista ja jopa mieltymyksistä.

Ensin asuntomessuille pieni kierros. Tai oikeastaan tosi pieni kierros. Jokainenhan useamman kerran asuntomessuilla käynyt tietää sen vaikeuden, kun yrittää käydä ainakin kiinnostavimmissa kohteissa varsinkin kun aikaa on rajallisesti.  Valintoja tulee tehdä! Vuosien ja vuosien asuntomessujen käyntien kokemuksella tätä totean. Vielä pieni sivujuonne juttuuni. Ja ne asuntomessut, jotka aikanaan vaikuttivat ehdottomasti eniten oman kodin rakentamiseen ja sisustamiseen olivat jo vuonna 1987 Torniossa. Jokunen kuva saattaisi löytyä kymmenien valokuvakansioiden joukosta juuri siitä ihanasta talosta, joka inspiroi meitä eniten tulevan (remontoitavan) kotimme sisustukseen. Ihmisen aivot ovat aivan ihmeelliset, vieläkin voin sieltä kaivaa esille ihania näkymiä, tallessa kuin olisivat tietokoneelta esille näpättävissä. No, se muisteluksista,  asuntomessuille Porissa:

Aluksi joitakin ajatuksia sekä otoksia talo Bunkkerista. Tämä talohan oli käyntilistallani ensimmäisenä ja niin myös taisi melkeinpä tapahtuakin, että sinne mentiin heti kärkeen. 

Mikä siis viehättää ja inspiroi talossa, joka on saneerattu kohde. Tässä talossa oli jotenkin kaikki puolet kohdallaan; oli hieno vanha rakennus niin monimuotoisena ja rikkaana kuin se on mahdollista. Oli lisäksi aivan hurmaava sisustus, jonka oli toteuttanut Hakolan (huonekalutehdas Hakola) Anna-Liisa Hämäläinen. Oli aivan loistavaa, että sisustuksesta ei tullut hetkeäkään sellainen päälle liimattu olo, että nyt on tällainen täydellinen sisustus tehty. Ei, vaan tuli sellainen olo, että täällähän voisi asua oikeasti ja pystyi kuvittelemaan, että se oli hyvin siivottu oikeiden ihmisten koti. Onnistunut kokonaisuus myös virkistävän värien käytön osalta. Varmaankin trendikkäitä valaisimia, mutta enpä parempaa ratkaisua voisi kuvitella kuin nuo värikkäät valaisimet. Omassa kodissamme on samantapainen syvennys kirjastohuoneemme seinässä (ilman tiiliä) kuin oli tässä keittiön seinässä. Ihan pystyin kuvittelemaan, että omaan syvennykseemme voisi myös tehdä tuollaisen hyllykön. Ai, että tykkäsin!

Toinen esimerkki talosta, jossa oli myös sellaista, joka miellytti aivan erityisen paljon, oli talo Haltiatar. Täällä myös sisustukselliset seikat, kuten keittiön ja oleskelutilan / ruokailutilan muodostama alue toi paljon inspiraatiota. Herkkä taulu alueen isolla seinällä sopi tähän kokonaisuuteen oikein hyvin.

Muista kohteista viehätyin myös talo Lintulaan. Oli mielestäni aika siron näköisiä kalusteita ja oli käytetty konjakinruskeaa, harmaata ja muutoinkin pehmeitä sävyjä. Ihastelin erityisesti sitä, miten saunatiloihin liittyvssä pukeutumistilassa oli käytetty puuta; seinät olivat ns sormipaneelia ja kokonaisuus täydentyi hienosti puisella penkillä. Kaunista!

Lisäksi talo Fiskarhedenvillan Pohjanvalo oli siinä mielessä hyvä kohde, että sieltä pystyi poimimaan esille ajankohtaisia ja näille asuntomessuille tyypillisiä sisustuksellisia asioita; konjakinruskea nahka, pehmeät materiaalit, valaisinratkaisut ja taulujen käyttö sisustuksessa.

Kyllä vain, näistäkin esimerkeistä saimme mielestäni nähdä kaiken nyt ajankohtaisen, jota tänä vuonna oli tarjolla. Joten seuraavaksi olikin kiva siirtyä viettämään pari päivää perhepiirissä. Sisareni kodissa meitä odotti pienen pieni pihasauna. On ollut hieno oivallus rakentaa tuollainen kokonaisuus ihan siihen talon lähelle. Talo sijaitsee lounaissuomalaisen peltomaiseman äärellä ja niinpä saunankin takana on peltoa.

Talossa katse hakeutuu väistämättä erilaisiin asetelmiin, joissa huomaan ottamieni kuvienkin perusteella toistuvan vaalean sävymaailman. Kaikkialla on myös vanhoja kalusteita (kuten lapsuudenkodin vanha ompelupöytä maapallon alla), pienesineitä ja tauluja. Voisi sanoa, että runsaasti monenlaista. Kuitenkin on sellainen levollinen rauhoittava värimaailma ja sanoisinpa harmoninen kokonaisuus. Koti vie ajatukseni lapsuudenkotiimme ja omiin sisustuksellisiin taustoihini. Muistan nimittäin tavattoman hyvin sen, miten vanhemmat ja äitimme erityisesti, loi ympärilleen aina kauniita asetelmia kaikissa kodeissa, joissa asuimme. Hänellä oli sitä kykyä nähdä ja luoda kauneutta ympärille olemassa olevissa puitteissa. Arvokas asia sekin, että on tajua mittasuhteille ja osaa soinnutella värejä toisiinsa, tulee mieleeni. Silloin varmaankin syntyy sitä harmoniaa, joka saa viihtymään. 

Kuten huomaat, tämän jutun kodit ovat tavattoman erilaisia; uusissa kodeissa on luonnollisesti pääasiassa uutta, kuten asuntomessujen kodeissa yleensä on. Ja sitten pitkään asutuissa kodeissa tulee sisustukseen mukaan vanha, joka on ehkäpä lapsuudenkodista, kirpputoreilta, huutokaupoista tai muualta hankittua. Sitten tullaankin vain siihen mikä miellyttää meitä ja onko sisustuksellista mielenkiintoa säilyttää vanhaa. Omalta kohdalta huomaan tämänkin pohdinnan tuloksena, että elän siinä välimaastossa uuden ja vanhan taitekohdasssa sekä selkeän (lue harmaa) värimaailman että esiin puskevan värikkäämmän maailman keskellä. Näiden sisustuksellisten pohdintojen keskellä on hyvä todeta se tosiasia, että tavara, sen arvo tai arvokkuus, ei tee kotia. Kyllä kodin tekevät ihmiset, kodin tunnelma ja eletty elämä. 

Suurkiitos sisarelle, joka antoi luvan jakaa näitä pikaisesti näpsittyjä kuvia kodistaan täydentämään pohdintoja sisustusinpiraatioista kesälomareissulta Lounais-Suomeen. 

It was so much fun to visit the Finnish Housing Fair 2018 in Pori in the beginning of August. I took some pictures from some houses in Pori and you find some of them on my post. After the fair we visited my sisters home where I took also some pictures.  What's the difference in the new houses and in the old houses / homes I am reflecting on my post. Though you see lovely houses in the fair or visit your sister's house and see some lovely decorations, it is always good to remember that the people and the atmosphere in the house is the only one which is important. Thank you to my sister to let me share the pictures from their little sauna outside the house and from their home.

Näiden lounaissuomalaisten peurojen myötä tunnelmallista elokuuta kaikille! 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat