Kirjoitukset avainsanalla skandinaavinen koti

Kaupallinen yhteistyö: Lapuan Kankurit

Terveisiä matkalta hyggeilyn kotimaasta Tanskasta. Oli muuten matka, joka kyllä ylitti kaikki odotukseni. Varmaankin tulen kirjoittamaan jutun, ehkäpä toisenkin tunnelmista ja kokemuksista siellä. Ja matkallahan kirjoitin jo yhden jutun aivan ihastuttavasta kukkagalleriasta, jonka voit lukea tästä linkistä https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/niin-paljon-muuta-kuin-kukk...

Kotiinpaluuseen liittyi tosi vahvasti se, oikeastaan jälleen kerran, miten mukava on palata reissusta. Miten sitä sanotaan "Muu maa mustikka - oma maa mansikka" - tai minun tapauksessa kyllä viinimarja / niin paljon niitä tuli poimittua ennen matkaa. Oli kyllä kotiinpaluun ihanuudesta johtuen joka tapauksessa todella oivallinen hetki olla matkoilla näin syyskuussa, varsinkin ilmojen suosiessa ja lämpötilojen pysyessä koko ajan reilussa kahdessakymmenessä asteessa. Jotenkin koin saavani täysin nauttia ja myös havainnoida hieman tanskalaista elämäntapaa, johon hyggeily kuuluu olennaisena osana. Kuten totesin, palataan siihen myöhemmin.

Nyt, kun tällä viikolla on tapahtunut aika radikaali muutos kotoisissa säätiloissamme, sitä oikein kaipaa ympärilleen lisää lämpöä. Juu, villasukille on käyttöä ja monet sytyttävät kynttilät kotonaan. Lisälämpöä on sitten helppo hakea niin, että kietaisee ympärilleen huovan ja mielellään suomalaisen huovan :)

Sain ennen matkaani tiedon mieluisasta mahdollisuudesta blogiyhteistyöhön Lapuan Kankureiden kanssa ja palatessani kotiin minua odotti kaiken mukavan fiiliksen lisäksi paketti, jonka kävinkin pikimmiten hakemassa postista. 

Lapuan Kankurit on suomalainen ja samalla eteläpohjalainen perheyritys, jonka juuret ovat 101 vuotta sitten perustetussa suvun ensimmäisessä tekstiilitehtaassa, kuten he esittelyssään nettisivullaan toteavat. On erityisen hienoa, että kestävä kehitys ja aidot luonnonmateriaalit kuuluvat toimintaperiaatteisiin ja tuotteiden valmistukseen. On todella helppo arvostaa luontoa kunnioittavia ja ekologisia ratkaisuja tekstiilien valmistuksessa. Se, että tuotteet ovat kauniita ja myös monikäyttöisiä, on vastuullisessa kulutuksessa aina positiivinen asia. Omat kokemukseni ovat rajoittuneet tähän mennessä lähinnä saunan tuotteiden, kuten laudeliinat ja tyynyt, sekä keittiöpyyhkeiden käyttöön. Käyttökokemukseni ovat olleet erittäin hyviä, joten siltä pohjaltakin olen tavattoman iloinen yhteistyömahdollisuudesta, jonka sain.

Nyt sain valita käyttööni Himmeli -huovan omassa mieleisessä värissä. Tätä huopaahan on myytävänä harmaan, beigen, terrakotan ja bordeaux'n värisenä, joista ilman muuta kaikki värit olisivat sopineet omaan makuuni ja kotiimme. Koska kodissamme on paljon neutraaleja värejä, päädyin ehdottomaan mieleisimpään syysväriini eli tuohon viininpunaiseen bordeaux -väriseen huopaan.

Vai mitä olette mieltä? Olinkin jo aiemmin pienellä metsäreissulla tuonut kotiin mustikan ja muiden marjojen varpuja, joten yhteistä värimaailmaa löytyy. Nooh, terrakottakin sopisi oikein hyvin tähän näkymään.

Sananen tanskalaisesta hyggeilystä, josta minulla oli jo etukäteen ennakkoajatus ja tavoitekin löytää aiheeseen liittyvä kirja. Niin onnekkaasti sitten kävi, että kirja löytyi Kööpenhaminan Design museon kaupasta. Ja totta puhuen olisihan se ollut myynnissä myös lentokentällä, jonka sitten ennen paluulentoa havaitsin. Mutta kirjan sain ja hieman sitä olen selaillut. Kirjan johdanto alkaa ihmettelyllä siitä miten hygge lausutaan (tanskaksi) ja lainataan Nalle Puhia seuraavasti: Winnie-the-Pooh - when asked how to spell a certain emotion, he said "You don't spell it, you feel it.

Siispä kyseessä on tunnelma ja tunnetila, joka syntyy monista seikoista ja hygge siis tuntuu joltain. Nämä kuvat otin niin spontaanisti kuin mahdollista, jotta saisin vain istahtaa juomaan kupposen teetä, lueskelemaan lentokentältä matkaan ostamaani paria lehteä. Tiedättehän, että ei niitä kuitenkaan aina tule sitten lennon aikana luettua :) 

Kuinka ollakaan, nyt kun tässä joitakin päiviä myöhemmin hieman selailin enemmän tuota hygge -aapistani, siinä puhutaan muun muassa sellaisesta hyvän olon nurkasta kotona. Se on semmoinen paikka, jossa on ihana istua, käpertyä huovan sisään ja lueskella kirjaa ja juoda kuppi teetä. Kuinka ilmiselvää, että minun nurkkaukseni näkyy näissä kuvissa.

Toivon, että sinäkin olet löytänyt kotoasi oman hyvän olon paikkasi.

I had a lovely visit to Copenhagen and I am writing about the Hygge feelings of the danish people. But this post is also about the Finnish weaving mill Lapuan Kankurit and about their products. I have possibility to co-operation with them now and in the photos of this post you see one of their blankets in my favorite color. 

 

Kommentit (0)

Tämän kesän ensimmäinen pieni lomanen tuli tehtyä tuossa alkuviikosta Helsinkiin. Muutamaan päivään mahtui tällä kertaa käynti Helsingin keskustassa ihan vain hetken fiilistelemässä tyyliin "mitä uutta kaupungista löytyy".

Sattui niin ihana aamu, kun tulin keskustaan ja siinä Esplanadilla kävellessä tuntui kuin olisi hetken tavallistakin kevyemmin kävellyt ja ihastellut kauniita näyteikkunoita. Näin oululaisena oli kylllä mukava nähdä Balmuir brandstoren lippulaivamyymälän ikkunat niin kutsuvan kauniina. Kyllä, me saimme ensimmäisenä oman Balmuir brandstoremme Ouluun viime vuonna. Suomalainen ja samalla skandinaavinen brändi parhaasta päästä. Aivan upeasti on uusia liikkeitä heille jo syntynyt, myös Tukholmaan. Ja tosiaankin tämä kirjoitukseni näyttääkin pyörivän skandinaavisen maailman sekä Helsingin ja Tukholman välillä.

Kun on rajoitetusti aikaa kierrellä kaupungilla, täytyy suunnitella miten aikansa käyttää. Tällä kertaa suuntasinkin heti ensi töikseni Stockmannille ja siellä neljännessä kerroksessa sijaitsevaan Svenskt Tennin pop up -shopiin. Svenskt Tenn on perustettu jo vuonna 1924 ja edustaa ruotsalaista skandinaavisen muotoilun klassiko-osastoa. Olen käynyt heidän liikkeessään Tukholmassa, mutta oli jotenkin juhlavaa se, että Suomestakin on nyt mahdollista syyskuuhun saakka ostaa heidän tuotteitaan. Toki heti täytyy todeta, että valikoimaa on rajoitetusti saatavilla Helsingistä. Esimerkiksi heidän suunnattoman kaunista maljakkoa, jonka näette oheisissa kuvissa, ei ole saatavilla ainakaan tällä hetkellä. Maljakon, Vase Dagg, on muotoillut C. Seth Andersson. Ehkäpä se on yksi heidän kysytyimmistä tuotteistaan Helsingissä. En nimittäin ollut ainut, joka sitä tuona aamunakin kyseli.

Useimmille meistä värien käyttö on jollakin tavalla valikoivaa ja saattaapa hieman tuntua oudolta tällainen väirkylläisyys tekstiileissä. Kovin helposti tulee valittua varsin rajallinen määrä värejä kodin sisustukseen. Siis harmaata, siniharmaata, harmaata ja hieman rohkeaa mustaa :) Joskin jäihän sitä hieman kutkuttamaan mieltä se, että seuraavalla kesän reissulla pääkaupunkiin voisi valita jonkin kankaan ja hankkia palasen värikkämpää Svenskt Tenniä kotiinsa. Jotain pientä tuli toki hankittua mukaan tällä kertaa, Manhattan -aiheinen pieni tarjotin valikoitui varmaan hieman graafisen ja hillitynkin värimaailmansa johdosta.

Tuleepa myös minullakin mieleen, että miksiköhän Svenskt Tenn ei voisi tuoda liikettään Suomeen myös pysyvämmin. Oli niin positiivinen kokemus tämä pop up -shop, että suosittelen teitäkin käymään siellä vaikka kesäisen matkailun yhteydessä. 

Kommentit (0)

Huomasin, että blogini kirjoitukset ovat pyörineet viime aikoina keittiön ympärillä. Kohta kait tämän voisi nimetä uudelleen sellaiseksi "Keittiön kautta" -blogiksi, jos tuolla sanonnalla ei olisi ihan muuta merkitystä kielessämme. Joten annetaanpa tämän mielikuvitusleikin olla uudesta blogin nimestä. Siispä keittiöstä juttua.

Vihdoinkin nimittäin sain tehtyä sen, mitä olisi ollut hyvä tehdä ehkäpä jo aiemminkin ja pitäisi tehdä ehdottomasti useamminkin. Siis perusteellisempi siivous keittiön osalta enkä nyt puhu laatikoiden sisällöistä. Se vielä odottaa...

Siivous, no senhän me kaikki lienemme kokeneet, että se aloittaminen voi viedä kyllä aikaa. Niin ja edellyttää kyllä sellaista mystistä puuskaa, jolloin ihan ryhtyy toimeen ja tekemään sellaista mitä on suunnitellut ehkä pitkäänkin tekevänsä. No, minun keittiömissioni sai alkunsa tosiasiassa varmaankin jo syksyllä, kun kävin läpi tuon ison vanhan kaapin (josta kirjoitin edellisessä postauksessa ihan oman jutun) sisällön ja järjestelin kaiken uusiksi. Sen  jälkeen nyt keväällä tyhjäsin kaapin päältä kaikki siellä olleet lasiesineet pois ja uudistin senkin näkymän. Jatkoa sitten seurasi vasta pääsiäisen alla, kun vihdoinkin sain puuskan ja halun hieman freesata keittiömme ilmettä lisää. Meillä, kun on semmoiset 1980 -luvun lopun kaapistot kaikkine  kulmahyllyineen. Ja jos sellaiset ovat teilläkin, tiedätte miten nuo hyllyt täyttyvät!

Siis se vaihtoehto, että keittiömme remontoidaan, on vielä jossain tulevaisuudessa!!! Joten nyt oli hyvä ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeilla saako jotain uudistusta yleisilmeeseen vähin keinoin. Siihen päästäkseni toimenpiteisiin kuului noiden päätyhyllyköiden sekä liesikulmauksessa olevien hyllyköiden tyhjäys. Siis tyhjäys! Keräsin kaikkien hyllyjen sisällöt keittiön pöydälle ja samalla tyhjäsin pöytätasot tavaroista ja otin oheiset kuvat todisteeksi, miltä näytti, kun oli niin tyhjää. Myönnän, oli jo näihin kuviin mennessä asetellut tavaroita takaisin pöytätasolle. Harmillisesti en tullut dokumentoineeksi sitä, mitä kaikkea olikaan hyllyissä ja missä järjestyksessä alkunperin. 

Ajattelin keventää yleisilmettä ja valitsin ainoastaan lasia, terästä ja valkoista ja vähän puuta ja keramiikkaa näkösälle hyllyihin. Ne hyllyissä olevat värilliset kannut ja muut koristeellisemmat esineet joutavat kaappeihin tai jonnekin, who knows! Myönnetään, yksi värillinen kannu on hyllyllä, eikä sitä voi muuallekaan laittaa, koska juuri se on vesikannuna usein käytössä ja juuri tuosta se pitää voida ottaa :) Toinen hyllyllä ollut värillinen kannu olikin pääsiäisjutussani maljakkona. Huomaan, että ylimmät hyllyt ovat edelleen tyhjät. Nyt täytyy olla tarkkana, että ei heti ala täyttää niitä.

On muuten jo kolmekymmentä vuotta palvelleet kaapistot ja tasot (taisinkin jo mainita), joten kauneusvirheitä on. Kaapistot ovat vaan edelleen juuri niin kauniin harmaat kuin alunperinkin, että ei varmaan väri muuttuisi remontissa kovastikaan. Pieni selityksen sananen kaikkiin viisiin virheisiin kuvassa, että kyllä, kyllä, tiedän että on erilaisia vetimiä. Hankittiin jossain välissä nuo yläkaapeissa olevat vetimet kaikkiin kaappeihin ihan vain vaihtelunhalusta. Sitten ne vaihdettiin takaisin noihin alkuperäisiin vetimiin hyvästä, ihanasta, syystä. Kodissamme alkoi liikkua konttaavia ja kaikkia nurkkia tutkivia lastenlapsia, joita ajatellen uudempien vetimien todella terävät kulmat päätettiin heti poistaa, jotta lapsukaiset eivät saisi kuhmuja ja nirhaumia päähänsä. Ja jokaisella on ihan oma kuppi leipälaatikon päällä. No, sitten kävi niin kuin ehkä teillekin on käynyt, että ei tullut tehtyä hommaa kerralla loppuun ja niin on kahta lajia vetimiä meillä :) Tosiasiassa kävin jo jostain Bauhausista etsimässä uusia, mutta vielä en löytänyt sopivia. Asioilla on tapana ratketa jotenkin, joten eiköhän vetimetkin uudistu ennemmin tai myöhemmin.

Jos et jutusta lukenut rivien välistä, varmistukseksi totean, että kaikkine muutostarpeineenkin tykkään keittiöstämme ja näistä kaapeista. Samalla, kun siivosin ja tyhjäsin paikkoja, huomasin senkin, että tällainen pienimuotoinen stailaus  tuo uutta ilmettä vaikkapa kolmekymmentä vuotta palvelleeseen keittiöön. Lisäksi tuo ihana aurinko valaisee muutoinkin huoneita, joten tässähän piristyy ihan keväisiin tunnelmiin samalla.

Piristystä kevätpäiviinne toivotellen tällä kertaa!

 

Kommentit (0)

Pääsiäisen jälkeen tuli sellainen hetkellinen olo, että on melkein välitila ennen kuin vapun aika alkaa nousta mieleen seuraavana kevään kohokohtana. Ajatukseni ovat pyörineet täällä kotona keittiön ympärillä ja keskityn tässä kirjoituksessa hetken keittiömme isoon kaappiin. Sen lisäksi, että talomme on rakennettu alkujaan kultaisen kuusikymmentäluvun alussa, hengailee siellä sekalainen seurakunta eri ikäisiä vanhoja kalusteita. Vanhimmat ovatkin sitten löytäneet paikkansa keittiöstämme.

Vaikka talomme on alkujaan vanha, on se käytännössä kokonaan rakennettu uusiksi kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin saimme taloon toisen, aivan uuden asuinkerroksen ja nykyisin alakerta on avaraa tilaa, jossa keittiö, olohuone, kirjasto ja eteisaula muodostavat yhden kokonaisuuden.

Tässä kokonaisuudessa on keittiön puolella yksi seinä, jossa on aina ollut paikka isolle kaapille. Emme tulleet suunnitelleeksi siihen mitään varsinaista keittiön kaapistoa, vaan jätimme tilaa vapaalle ratkaisulle. Tämä nykyinen kaappimme on jo toinen, ja varsin vanha, joka tässä paikassa on ollut.

Kaappimme vetää uskomattoman määrän tavaroita sisäänsä ja vaatii aika ajoin tyhjennyksen ja astioiden uudelleen järjestelyn. Aikalailla romuloinenkin se on, mutta toistaiseksi ei ole tullut mieleen muutakaan vaihtoehtoa sen tilalle. Joten tämän talon the kaappi ja sen paikka on siellä missä luontevinta onkin; ei ole tarvinnut aiheesta "kuka määrää kaapin paikan" keskustella. Tyhjä tila täyttyi, kuten niin helposti käykin.

Mielellään ajattelen omaa kotiamme eräänlaisena skandinaavisena kotina. Yksi osa skandinaavista kotia on mielestäni se, että jollakin tavalla kodeissa näkyy yhteys menneeseen, esimerkiksi joidenkin vanhojen kalusteiden ja esineiden muodossa. Sitten luonnollisesti ajattomuus, selkeys, luonnonläheisyys ja jonkinlainen konstailemattomuus on osa skandinaavista elämää ja kotia. 

Tämä vuosi on niin täynnä minua innostavia uusia asioita nyt kun suoritan sisustussuunnittelijan opintoja. Niihin liittyen olen päässyt mukaan ystävän keittiön uudistamisen prosessiin. Mikä ihana tilaisuus syventää opintoja tähän kotien tärkeään osa-alueeseen! Näillä näkymin mahdollisesti voin jossain vaiheessa kirjoittaa juttua myös heidän kauniista kodista ja keittiön uudistuksesta. Kotimme keittiön osalta jatkan vielä toisellakin jutulla ihan pikapuoliin.

Oikein nautinnollista huhtikuun alkua ja uudistusmieltä toivottaen!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat