Kirjoitukset avainsanalla skandinaavinen koti

Onko sinulla joku tietty väri, joka tulee läheiseksi tiettyyn aikaan vuodesta? Nyt, kun kevät on päässyt täyteen vauhtiin täällä Oulussakin, huomaamattani kuvasin tänäkin vuonna samaa kulmaa kodista. Värityskin on saman kaltainen kuin oli viime vuonna, sellaista haaleaa, lempeää vaaleanpunaista se on. Niin vain on myös mielessä jo lähestyvän pääsiäisen aika. Se on muuten minulle yksi tärkeimmistä ajankohdista vuoden kierrossa. 

Viime vuonna oli magnoliaa hyvin saatavilla ja olin onnekas, kun sain sen kukkimaan kauniisti. Harvemmin tulee tältä puolen keittiötä katseltua olohuoneen suuntaan. Tästä linkistä pääset kurkkaamaan miltä olohuone näytti vuosi sitten tästä kuvakulmasta; https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/magnolia-ihastuttava-kevaan...

Nyt, kun olin aikeissa hankkia uutta magnolian oksaa, kuulin kukkakupassa, että ei ole nyt magnolian vuosi; ovat kuulemma nyt huonompaa laatua eikä niitä ollut saatavilla. Niinpä huomioni kiinnittyi tällä kertaa harsokukkaan, jossa oli muutamissa yksilöissä hauskasti sekä valkoisia että vaaleanpunaisia kukkia. Oli muuten myös sinertäviä ja kellertäviä kukkia myös joissakin kukkavarsissa. Olen iloinen, että tuollainen vaatimaton kukkanen kuin harsokukka on, voi tuoda keväiseen kotiin lempeää vaaleanpunaista sävyä. Onhan harsokukka myös todella herkkä ja romanttinenkin. Yleensä olen sen hankkinut valkoisena ja sellaisenaan pitänyt maljakossa koristeena. Harsokukassa on myös se hyvä puoli, että se kestää kauan kauniina. 

Huomaan myös, että kyllä oli hauskaa, kun sohva sai uuden paikan, kuten viimeksi kirjoitin. Tämä järjestely tuntuu tällä hetkellä ihan freesiltä. On myös kiva, että tästä kuvakulmasta sohvatyynyn myötä näen samassa näkymässä enemmänkin mieleistä lempeää vaaleanpunaista sävyä.

Olen muuten tässä hieman leiponutkin, kun vietettiin perheen parissa yhdessä aikaa ruokaillen. Joten palataan sitten lähiaikoina myös leipomustenkin pariin.

Ihanaa alkavaa huhtikuuta sinne!

Lovely spring time has arrived! Happy!!! A little bit pale pink is my favorite color at this time of the year. Do you have certain color important for you in spring time? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Silloin, kun kotiin ei juurikaan enää hankita uusia kalusteita ja on asuttu samassa talossa vuosikymmeniä, tuntuu toisinaan ihan puuduttavalta, kun ei keksi mitään millä virkistää näkymiä. Minulla virkistykseksi riittää ainakin sohvan paikan vaihto. Ajattelinkin tehdä katsauksen siitä, miten sohvan paikka ja ympärillä olevien kalusteiden sijoittelu muuttaa näkymää. 

Siltä ajalta, kun olen blogia kirjoittanut olen julkaissut muutaman kuvan, josta hyvin näkee sen minkälainen vaikutus kalusteiden paikkojen vaihtamisella on yleisilmeeseen.

Tämä kuva on otettu kirjastohuoneesta suoraan sohvaan, joka oli tuolloin ikkunan edessä. Meidän "vaeltavaksi kalusteeksi" kutsumani sohvapöytä oli löytänyt paikkansa olohuoneesta. Tämä näkymä on siitä harvinainen, että olin lisännyt kuvan henkilökohtaiseen pinterestiini ja olipa joku sen sieltä löytänyt ja tallettanut omaan kansioonsa. Minulla ei ole bloginimellä pinterestiä, joten siinäkin olisi yksi puute toimimiseen some-maailmassa. Sinnehän voisi joitakin sisustukseen liittyviä kuvia jakaa noin niinkuin ideapankkitarkoitukseen. Tunnelma on harmoninen ja minun mielestä vallan kodikas.

Tässä sitten se toinen sohvan vakiopaikka tauluseinän puolella. Se on muuten olohuoneen ainut ns ehjä seinä. Edellisen kuvan valaisin on siirtynyt sohvan mukana ja vieressä oikealla puolella on nojatuoli, joka oli puolestaan siirtynyt tähän kohtaan kirjastohuoneesta. Kuvassa ei näy sohvapöytää ja tuo olikin ihanaa aikaa, kun perheeseen oli saatu kaksi melkein samanikäistä lastenlasta. Halusimme vapauttaa lattialle paljon tilaa, jotta siinä mahtuu leikkimään. Jotenkin tästä kuvasta tulee sellainen kepeä olo. Johtuneeko tyynyjen väreistä?

Tämä kulma on myös muuttunut, sillä siinä on vielä keskeneräinen senkki, joka valmistunee tämän vuoden aikana. Naamiot on siirretty toiseen paikkaan olohuoneessa.

Ja niin jälleen sohva siirtyi viime vuoden puolella takaisin ikkunaseinälle. Tämä kuvakulma on myös yksi suosikkejani. Ja tunnelma on hyvin seesteinen ja pelkistetty. Kuvassa eletään kulunutta talvea.

Ja nyt on tilanne tämä. Siirsimme sohvan pitkästä aikaa ja sanoisin, että vihdoinkin tuonne kulmaan. Olin todella kauan miettinyt, että testaisimme tätä sohvaa vinottain kulmaan. Tässä kohdassa ympyrä sulkeutuu, sillä muutettuamme taloon takaisin remontin jälkeen silloin kolmekymmentä vuotta sitten, silloinen sohva (joka muuten majailee tällä hetkellä kirjastohuoneessa) oli juuri tuolla tavalla vinosti nurkassa. Sen takana oli iso limoviikuna ja se oli ihanaa aikaa. Nyt ei ole limoviikunaa taustalla. Vielä en osaa sanoa miltä nyt tuntuu.

Yksi paikka, jota on testattu, on ollut sohvan sijoittaminen niin, että sohvalta voisi katsella suoraan ulos eli se oli olohuoneessa melkein kirjastohuoneen oviaukon kohdalla. Ei hyvä, sanoisin. Siihen ei sitten tottunut millään. Joten nyt on kierretty ympyrää ja nautitaan tästä ratkaisusta. Semmoista fiilistelyähän tämä on eikä ainakaan tarvitse harkita uuden sohvan ostoa. Hyvä on tämä nykyinen, ainakin toistaiseksi :)

Iloa kevätpäiviinne!

Sometimes it is needed to find some new inspiration to your living room. In these pics you can see how the living room looks so much different when you move your couch to another place. It's also fun and practical because you don't necessarily need any new furniture to you home, at least new sofa ... yet :) Have some fun this week!

Kommentit (0)

Kun vuosi sitten aloitin sisustussuunnittelun opintoja, sain mahdollisuuden osallistua ystäväperheen kodin keittiön muutoksen suunnitteluun. Koti sijaitsee Oulussa meren läheisyydessä ja sieltä on upeat näkymät niin meren suuntaan kuin kaupungille. Asukkaina on aktiivinen seitsemänkymmenen kieppeillä oleva pariskunta, jonka kodissa lapset ja lapsenlapset ovat usein käymässä. Tässä kodissa eleteään vahvasti tätä päivää ja se on todellinen aktiivisten aikuisten koti.

Sain luvan jakaa kuvia tästä ihastuttavasta kodista. Kuvat on otettu pääasiassa nyt vuosi projektin aloittamisesta. Tässä jutussani pääset näkemään miten muutos tukee keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen muodostama kokonaisuutta uudistuksen jälkeen.

Muutosprosessi alkoi helmikuussa 2018 ja keittiö valmistui sopivasti ennen joulua. Välillä pidettiin kesälomaa ja pohdittiin yksityiskohtia viestitellen puolin ja toisin pitkin kesää.

Perhe päätti lähteä uudistustyöhön, koska heitä oli pitkään häirinnyt se, että asunnon alkuperäinen keittiön kaapisto ei tukenut kodin yhtenäisyyttä. Niinpä tämän noin viisi vuotta sitten valmistuneen kodin valkoinen, ja seuraavassa kuvassa näkyvä, keittiö, jossa oli korkeakiiltoiset kaappien ovet, sai väistyä uuden keittiön tieltä. Sinänsä kaunis keittiö oli ns eri paria muun kodin kanssa. Tämän kodin keittiön suunnittelun lähtökohtana oli perheen kodeista toiseen mukana kulkenut kustavilainen ruokapöytä, tuolit ja senkki, jotka näkyvät tuossa vuosi sitten otetussa kuvassa. Niistä ei perhe halua luopua missään vaiheessa. Haluttiin sellaista keittiöratkaisua, joka tukee kodin muuta tunnelmaa.

Muutoksen jälkeen keittiön kaapistot sijaitsevat edelleen pääosin samoilla paikoilla. Vetolaatikot ja alakaapistojen pakastinosa vaihtoivat paikkaa. Samalla suljettiin kaksi ovetonta hyllytilaa uusilla ovilla, joka rauhoitti näkymää lähinnä saareketta olevassa kaapistojen osassa. Saarekkeen keittiön puoleisessa osassa olevat kaapistot säilytettiin entisillä paikoillaan. Harmillisesti en tullut kuvanneeksi saareketta tuolta puolelta. Se tärkein osa muutosta oli kaappien ovet, joiden löytyminen oli lähes lottovoitto, koska kyseisen mallin valmistus on päätetty. Tähän keittiöön saatiin viimeiset ovet! Väri vastaa lähes täydellisesti ruokailutilan kustavilaisten kalusteiden väriä ja tyylillisesti ne olivat perheen toiveen mukaiset.

Kaikki tasot vaihdettiin uusiin. Aiemmin saarekkeen ja keittiötasot olivat erittäin tumman ruskeat. Ne sopivat oikein hyvin korkeakiiltoisiin kaapistoihin, mutta poikkesivat kodin muusta värimaailmasta selkeästi. Nyt keittiön tasot ovat vaaleaa kvartsiittia, joka tuo valoa, ovat juuri tätä päivää ja pitävät tunnelman rauhallisena. Saarekkeen päällä on puolestaan tamminen taso, jonka kaunis ruskea sävy sopii kodin muihin väreihin erittäin hyvin. 

Välitilan osalta löydettiin hyviä laattavaihtoehtoja, mutta yksi ehdotukseni, että säilytetään välitila ennallaan, oli sitten se lopullinen ratkaisu. Jotain uutta, jotain vanhaa …

Suunnittelimme lisäksi saarekkeen päälle Secto Designin Owalo 7000 valaisimen sekä valitsimme keittiön ja ruokailutilan puoleisien seinien maalisävyksi Tikkurilan Höyhenen. Näiden ratkaisujen osalta on nyt tarkoitus odottaa hieman ja miettiä valaisinratkaisua sekä seinien maalausta. Ruokailutilan toisella seinällä oleva ihastuttava kukallinen tapetti tulee säilymään. Saarekkeen äärelle perhe päätti vaihtaa Hayn About A Stool AAS32 tuolit tukemaan uutta tyyliä.

Koska ei ollut mahdollisuutta saada ruokailutilaa, keittiötä sekä olohuonetta samaan kuvaan, pääsette nyt kuvien muodossa katsomaan miltä kodin oleskelutiloissa muutoin näyttää.

 Kodissa on skandinaavisen ja sanoisinpa ruotsalaisen (miksei myös englantilaisen) klassisen sisustamisen piirteitä, joita voi nähdä muun muassa Sköna Hem –lehdessä. Monet yksityiskohdat ja esineet kertovat tarinaa eletystä elämästä ja lapsuuden kodeista. On ihana nähdä se, miten viihtyisät yksityiskohdat tuovat tunnelmaa ja niissä on ihana lepuuttaa silmää.

Senkin oikealla puolella oleva  Louis Poulsenin PH Hat -valaisin hankittiin projektin aikana. Se tuo osaltaan modernia ilmettä ja samalla sopii loistavasti kustavilaishenkiseen ympäristöön. Kustavilaisuuden keskeinen sanoma on ollut alkujaan sama kuin skandinaaviselle tyylille on ominaista myös nykyisin eli pyrkimys pelkistettyyn tyyliin, selkeyteen ja koruttomuuteen. Tähän kotiin onkin projektin aikana hankittu sopivasti ajankohtaista skandinaavista designia lisäämään selkeyttä. Projektin loppuvaiheessa totesin opiskelutyötäni raportoidessa, että esimerkiksi valaistuksen yhtenäistäminen voi olla yksi sellainen asia, johon panostamalla voidaan vaikuttaa kodin yleisilmeeseen myöhemminkin. 

Tähän muutosprosessiin osallistuminen oli minulle erittäin mieluisa ja opettavainen kokemus ja prosessin kruunasi se, että lopputulos oli parempi ja onnistuneempi kuin etukäteen pystyttiin kuvittelemaankaan. Kaunis kiitokseni rakkaille ystäville! 

 

 

Kommentit (0)

Kävin tänään pikaisesti kukkakaupassa kyselemässä kasvia, joka sopisi portaikkoomme. Alkujaan pidin portaikossa roikkumassa valtavan kokoisia saniaisia, mutta kerran päätin vaihtaa ne ehkä kymmenen vuoden jälkeen isompiin ruukkuihin. Eivät tykänneet yhtään siitä toimenpiteestä. joten ei ole ollut kasveja sen jälkeen portaikossa. Yksi valmiiksi asennettu ruukku isossa palkissa on ollut tyhjillään. Huomasin tuossa asetellessani kasvia paikoilleen ja hieman sitä kuvatessani, että teenpä ensin sen, että kuvaan kerrankin pelkästään portaikkoamme. Palataan sitten kukka-asiaan toisessa kirjoituksessa. 

Meillä portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä keittön ja olohuoneen keskellä on todellinen centerpiece kodillemme. Siitä kuljetaan aika monta kertaa päivässä edestakaisin. Porrasharjoitusta on vuosikymmenten aikana tullut melkoisesti. Ja taitaa olla jatkossakin ihan parasta treeniä lihaskunnolle ja polvinivelillekin.

Kuten kuvasta huomaat meillä on nykyisin asennettu lapsiportit. Aivan välttämätön ja täydellinen kapine, kun pienet puolitoistavuotiaat pojat tulevat käymään. On muuten heillekin aivan mahdottoman kiinnostava paikka nuo portaat ja täällä ovat oppineet konttaamaan portaita ylös ja alas. Niin ja vähitellen sitten oppivat nousemaan ne kävellen ja niinpä! juoksemaan niissä. Siitä onkin aikaa, kun ovat omat lapset vilistäneet portaikossa kavereineen.

Koska talomme on olohuoneen kohdalta semmoiset seitsemän metriä korkea, tulee portaikkoonkin valoa niin ylhäältä kuin alhaalta. Joskus yöllä, jos sattuu heräämään, voi melkein huoletta kävellä alakertaan ilman valoja. Ulkoa tulee katuvaloista sen verran valoa sisään, vaikka tällä puolen taloa ei suoraan olekaan katua. Semmoista tämä kaupunkielämän valoisuus on. Juu, juu - kyllä en kovin usein yöllä talossa hiippaile ja laitan valot tarvittaessa päälle! Kiitos ystävällisistä ajatuksistanne turvallisuusnäkäkulmasta :) Totean samalla, että suurta viisautta oli suunnitella portaikko niin, että siinä on peräti kaksi tasannetta. Ylemmällä tasanteella roikun ylhäällä olevassa kaiteessa ja venytän siinä kipeää selkääni, kun sellaista kipua on. Joskus on!

Sellainen ihana puoli tässä portaikossa keskellä taloa on myös se, että keittiöstä voi melkeinpä seurustella olohuoneen puolelle, jos joku istuu olohuoneessa. Sitten meidän toinen televisio on portaiden alla, joten tällainen uutisfriikki voi seurata iltauutisia mukavasti keittiössä puuhaillessa kuuntelemalla ja sitten vain pyörähtää katsomaankin portaiden toiselle puolelle, jos on jotain kiinnostavaa. Niin ja piiloleikkejä voi leikkiä kiertämällä ja kurkkimalla eri puolilta portaikkoa pientä piiloon menijää. Mitenkähän elettäisiinkään, jos olisi ollut toisenlainen porrasratkaisu tässä talossa, mietin vain...

Nyt sitten olette nähneet vihdoinkin tämän kokonaisuuden, ujostelematta juuri sellaisena kuin koti tällä hetkellä näyttää. Ihmeellistä, että meni kaksi ja puoli vuotta ennen kuin sain aikaiseksi tämän kodin ehdottoman keskipisteen kuvattua ja esiteltyä.  

Valoisaa viikonloppua! Kyllä on ihanaa, kun vihdoinkin tuntuu, että kevät tulee!

Staircase in the middle of our house is a real centerpiece. I took some snaps finally of it. As you can see it is always ready for grandkids too :) Have a lovely weekend. Spring, it's coming!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat