Kirjoitukset avainsanalla kevät

Kyllä on hieno päivä! Aurinko paistaa, toissa päiväinen lumisade täällä Oulussa on kaukainen muisto vain. Eikä niin yhtään haitannut pieni tilapäinen kevätsade, joka tänään meni tosi nopeasti ohi. Kävin puutarhalla, kurkistelin taimien kasvua, arvailin mitä tänä vuonna hankin kesäkukiksi ja käynnin päätteeksi löysin tuon hurmaavan uuden tuttavuuden.

 

Kyllä vain, minulla on joka kesä ruukussa ainakin orvokkeja lumikellojen kera tuossa pohjoispuolen sisäänkäynnin luona. Onkohan tänä vuonna? 

Viime vuonna löysin jotain uutta kuistille, kuolemattomuuden yrtin, joka oli aivan mahtava, runsaskasvuinen ja syötäväkin kasvi. Nyt oli taimet niiiin aluillaan, että ihan huoletta jätin ne vielä puutarhan hyvään hoivaan kasvamaan ja vankistumaan.

Sitten kurkistelin muita yrttejä ja nyt nappasin mukaan sitruunatimjamin ja persiljan. Täytyykin ratkaista minkälaisiin ruukkuihin ne istuttaa ja sitten vain rohkaistua viemään ne ulos talon eteläpuoleiselle terassille.

Sitten se ihanuus, joka lumosi minut ihan täydellisesti! Niin ostin sen myös mukaani, tuon kuvissa näkyvän laventelipuun. Sille taitaa ollakin jo mielessä sopiva ruukku viime vuodelta. Samalla valtasi ihan tuskallinen kaukokaipuu Ranskaan, maahan, jossa voisin asua ihan helpostikin. Pitää varmaan joskus avata asioita, jotka Ranskassa ja ranskalaisuudessa minua kiehtoo.

Kuten kuvista huomaatte, rouva on kaivanut esiin vanhat Converset, ihan takuuvarma kevään merkki myös. Ai että tästä kaikesta minä niin tykkään. Oheiset kuvat  teille ja sitten menenkin pihaan haravoimaan! 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuleekohan teille toisinaan sellaista hetkeä, jolloin tekee mieli olla ihan vain hiljaa omien ajatustensa kanssa? Tänä keväänä on minulla ollut tällaisia hetkiä useammankin kerran. Ihan on todettava jo alkuunsa, että näin muuten kuuluu joskus ollakin - siis että on hiljaisuutta ja ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Tällä hetkittäisellä "pysähtyneisyyden" tilalla lienee tekemistä jossain määrin sen kanssa, että meneillään on täysin uusi elämäntilanne. Olen ehkä hieman hämmentynyt siitä, mitä tämä oikein on. En ole enää virkatyössä, vaan niin kutsutulla eläkkeellä. Samalla saan osallistua jatkossa muun muassa hallitustyöskentelyyn järjestössä, josta tehtävästä ja vastaavista muistakin tehtävistä olen erittäin innostunut. Olen ikään kuin täydessä valmiudessa hyödyntämään työelämän tuomaa osaamista edelleenkin. Ja kuten tiedätte opiskelen myös uutta alaa. Ainakin on sellainen täyttä elämää vaihe aina vain meneillään, huomaan!

Palataanpa noihin hetkiin omille ajatuksille, mistä ne muun muassa kumpuavat. Tänä keväänä on ollut paljon sellaisia hetkiä, että ajatukset ovat viivähtäneet elämän kiertokulussa. Olen käyttänyt puheenvuoron lähisukulaisen muistotilaisuudessa ja taustoitukseksi käynyt läpi muun muassa vanhoja sukuselvityksiä. Olen seissyt vanhempieni vanhojen kirjojen vieressä ja vain tuijottanut vanhempieni kuvia, jotka lepäävät siinä kirjakasan päällä. Ja kuten olette lukeneet aiemmin, olen lastenlasteni suurin ihailija ja heidän kehityksensä hämmästelijä!

Viime viikonloppuna kävelin pienen hetken hautuumaalla, kun vein isäni syntymäpäivän kukat ja kynttilät haudalle Etelä-Pohjanmaalla. Koin samalla riemua niin sanotusta kotiseutumatkailusta ja nautin ensimmäisestä kesäjäätelöstä Keskisen kyläkaupan pihapiirissä. Oheisiin kuviin tiivistyy jotain siitä itsensä kanssa olemisen tunnelmasta, vaikka tuolloinkaan en ollut yksin.

Tällainen kaikki saa mietteliääksi ja saa ajan ikään kuin pysähtymään ihan hyvällä tavalla. Lisäksi ihana, ihana auringonpaiste ja jopa keväinen lämpö hellittelee mieltä näinä päivinä. 

Tällaisten ajanjaksojen ja mietteiden aikana ja jälkeen sitä kuitenkin tietää, että kohta on toisin. HiIjaisuus ja pysähtyminen voimaannuttaa yhdessä valon ja lämmön kanssa.

Tuon kukkakimpun sain mieheltäni pari viikkoa sitten ja se on voimissaan aina vain. Ehkäpä raaskin sen kuitenkin kohta heittää pois ja antaa tilaa uusille kukille. 

Auringonvaloa ja voimaannuttavia hetkiä teille kaikkille!

Kommentit (5)

betsyjolas
2/5 | 

Vaikka kyky sovittaa yhteen työ ja sosiaalinen elämä on hieno taito, on aikoja, jolloin meidän täytyy ottaa askel taaksepäin ja ottaa yhteyttä omiin etuihin ja arvoihin.

https://wordlewebsite.com

Emma Orabelle
3/5 | 

Toistaiseksi haluan olla hiljaa. Kuuntelemaan elämää, tuntemaan olonsa mukavammaksi joka päivä väsyttävän työn aikana. On yksi asia, josta pidän todella kukista https://exhibitofsorrows.com

Retro Bowl College
4/5 | 

Vaikka työ- ja sosiaalisen elämän yhdistäminen on suuri lahjakkuus, on hetkiä, jolloin meidän on astuttava taaksepäin ja palattava omiin etuihin ja arvoihin.

Ehkäpä sinullakin on joku leivonnainen, jonka liität mielessäsi kotiisi, äitiisi tai isääsi. Minulla tällainen leivonnainen on ollut erityisesti äidin poismenon jälkeen kampanisut, tuo alunperin lappilainen leivonnainen, jonka äitini oli oppinut äidiltään. 

Minun elämäni meni nuoruudessa niin, että eipä tullut leivottua yhdessä äidin kanssa mitenkään usein. Kampanisujen leipomisen opettelin vain tuijottamalla tiiviisti sitä kuinka äitini ne teki. Näin tein silloinkin, kun hän ehkäpä viimeistä kertaa niitä teki ja olin hänen luonaan käymässä. Tuijotin tiukasti miten hän niitä vanhan ihmisen käsillään teki ja samalla neuvoi minulle miten taikinaa pitää käsitellä nopeasti. 

Nyt olen pari-kolme kertaa vuodessa tehnyt niitä ja tämän vuoden ensimmäinen kerta oli tänään. Kiitollisuus valtasi mielen tälläkin kertaa, kun niitä tein. Kerron nyt miten kampanisut syntyvät äitini reseptillä. 

Ohje tulee tässä:

7 dl vehnäjauhoja (käytin puolikarkeita)

250 gr voita tai margariinia (käytin tällä kertaa Valion suolatonta voita, sitä maailmanlaajuisesti palkittua)

1 dl sokeria (voit tehdä myös sokerittomana)

1 tl ruokasoodaa

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 dl piimää

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Pilko rasva pieniksi paloiksi taikinakulhoon. Sekoita kuivat aineet käsin rasvaan. Tässä kohdassa on hyvä toimia rivakoin ottein ja olla nopea. Taikina muistuttaa murotaikinaa tässä vaiheessa, mutta siitä pitää tulla ihan kiinteä massa ja enemmän kuin voitaikina. Laitoin valmiin taikinan hetkeksi jääkaappiin (käsien pesu on tarpeen tässä vaiheessa :) ). Levitin uunipelleille leivinpaperit valmiiksi ja laitoin uunin lämpenemään (tarkemmin tekstissä lisää)

Kampanisut tehdään sitten seuraavasti:

Ota ensin puolet taikinasta ja levitä se käsin jauhotetulle leivonta-alustalle noin yhden sentin vahvuiseksi. Hyvä jakaa kahteen osaan, jotta on helpompi käsitellä kokonaisuutta. Tämäkin vaihe tosiaan tulee tehdä käsin nopeasti taikinaa muokaten suorakaiteen muotoon. Minähän juuri tällä kertaa tein niin aivan vain hetken aikaa, että käytin ihan hetken kaulinta eikä tullut mielestäni sellaisia kuin ennen. Siispä vain käsin taikinan muokkaus koko ajan! Sitten leikataan taikina veitsellä kuvan mukaisesti muutaman sentin levyisiksi osiksi. Nämä sitten jaetaan neljään saman mittaiseen palaan, joihin tehdään veitsellä pienet viillot sakaroita varten. Sitten nostetaan uunipellille ja ei kun paistumaan. Kovasti näyttää kuvissa aika vapaalla kädellä tehdyltä ja varmaankin täytyy ryhdistäytyä ja tehdä jatkossa täsmälleen samanmittaisia ja kokoisia paloja.

Ohjeen mukaan pitäisi olla 300 asteen lämpö, mutta minulla oli reilut 250 astetta. Paistoaika on ohjeen mukaan 7 minuuttia, mutta minun uunissa valmistui hieman nopeammin (ainakin tällä kertaa 5-6 minuuttia riitti). Joskus maalla tehdessäni on taas uuni käyttäytynyt eri tavoin ja paistoaika on ollut ainakin tuo 7 minuuttia. Uunit ovat niin erilaisia ja näitä lienee tehty alunperin leivinuunissa. Äidille kävi palveluasunnossaan viimeisillä kerroilla juuri niin kuin minulle kävi viimeisen pellillisen kanssa, että uunista otettuani palohälytin sitten vinkaisi siitä kuumuudesta. Näyttää kuuluvan perinteeseen tuokin, että uunin kuumetessa paiston aikana, viimeisen pellillisen kanssa saa olla tarkkana etteivät paistu liikaa, kuten nytkin kävi. Onneksi oli vain vinkaisu :)

Tästä määrästä tuli minulla kolme pellillistä ja 32 kappaletta. Joskus olen tehnyt puolikkaasta määrästä taikinan ja sekinhän on hyvä määrä varsinkin jos tekee ensimmäistä kertaa ja jolloin voi kokeilla pienempää annosta. Olen myös pakastanut kampanisuja, niin kuin nytkin tein. Onnistuu. Se mitä en ole kokeillut, on gluteeniton vaihtoehto, mutta suunnitelmissa on sitäkin kokeilla.

Pääsiäiseen rauhoittuminen on tarpeellista ja tärkeä osa perinnettämme monille meistä. Tämä oli minun tapani valmistautua pääsiäisen aikaan. Nautitaan tahoillamme kukin omien perinteidensä ja tapojensa mukaan tästä kevään juhla-ajasta. Hyvää pääsiäistä!

 

 

 

 

Kommentit (2)

Keväällä on sekin ihanaa, että kukkivat kukat ja kasvit, puut tuovat kotiin uusia tunnelmia ainakin hetkeksi. Siis maljakkoihin kuuluvien kukkivien kasvien elinikä on toisinaan niin lyhyt. Mutta sehän toisaalta juuri vapauttaa ihailemaan taas jotain uutta. En kuulu niihin bloggaajiin, jotka kovinkaan usein kukkien kautta tarinaansa kerro, mutta nytpä teen yhden sellaisen poikkeuksen.

Ostin magnolian oksan ensimmäisen kerran vasta viime vuonna ja asiaan kuuluvasti odottelin sen avautumista varmaan pari viikkoa. Oli kyllä ihana sitten nähdä kukkien avautuminen ja fiilistellä sitä kauneutta. Tänä keväänä tarjolla oli (siis minulla ei ole mitään varsinaista vakiokukkakauppaa, vaan paristakin eri kaupasta kukkia hankin) varsinaisesti iso oksa täynnään nuppuja. Sellaisen ostin ja pyysin myyjään sen valtaisan, sanoisinko roipakkeen, jakamaan osiin, koska en kyllä tiedä minkälaiseen maljakkoon sen yhden ison oksan olisin kotona laittanut.

Kuvista näet sen ihanan hetken, kun sitten yhtäkkiä ilman mitään pitkällistä odotusta kaikki kukat avautuivat hyvin lyhyellä aikataululla. Onneksi olin niin ripeä, että kuvat otin siivoustuokion päätteeksi. Nyt ovat nuo ihanat kukat muisto vain. Oksat, ja aika karun näköisinä, ovat jäljellä, mutta niissä on runsaasti nuppuja tai silmuja. Ajattelin odotella mitä niistä syntyy...

Kotiin olen jo kaivanut ensimmäiset pääsiäisen tunnusmerkit esille, onpas sekin kivaa. Toivottavasti tekin löydätte ilon ja valon tuojia arjestanne!

 

 

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat