Kirjoitukset avainsanalla koti

Kyllä tänä syksynä on hemmoteltu upealla luonnon kullankeltaisella väri-ilottelulla. Eilinen lauantaipäivä oli yllättäen varmaan tämän syksyn ensimmäinen ihastuttavan kirpeän raikas päivä. Sitten kävi yhdessä yössä niin, että nyt ovat värit kadonneet luonnosta. Tällaisena kosteanharmaana syksyisenä päivänä tulikin mieleeni, että oikeastaan on aika hauskaa, että meillä Suomessa on jo useampana vuonna ollut halloweenkoristeluja, kurpitsaruokia ja yhä vain aikaisemmin viriteltyjä talvi- / jouluvaloja. Niin olen minäkin siirtynyt tälle uudelle taajuudelle (kuten erään radiokanavan mainoksessakin sanotaan) :)

Tosiasiassa halloweenistä on toki puhuttu jo pitkään. Muistan hyvin, kun ensimmäinen yritykseni ja todella kauan aikaa sitten, tuoda Halloween -teemaa kotiin epäonnistui hieman surkeasti. Kun tyttäremme oli tuolloin vielä koululainen, niin päätin hankkia hänelle kultakaloja lasimaljaan. Kalat saivat jotkut sellaiset nimet kuin Hallow ja Eve.  Ei onnistunut tämä kultakalaprojekti seuraavaan Halloweeniin asti, ei. Sen jälkeen en ole yrittänyt.

Kuten huomaatte kuvista, on jo valmistautuminen kurpitsa-aikaan alkanut. Mies jo kysyi, että ruokaako näistä tehdään. Melkein parkaisin, että ei sentään. Ne on koristeita. No, kyllä nämä koristeet on ruokakaupasta ostettu. Jos ne selviävät pari viikkoa, voivathan ne vaikka ruoaksi joutaa :)

Viime vuonna julkaisin muuten kurpitsapadan reseptin, jonka löydät tästä linkistä. https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/kurpitsaa-pataan-halloweeni... Vaikka kuvissa on jo lautasia haettu esille, vielä en ole miettinyt tämän syksyn kurpitsareseptejä. Kesäkurpitsaruokaa olen sentään kokannut. Vamaankin brittien Meghanin raskauden innoittamana etsin esille hänen kesäkurpitsapataruokansa. Oli muuten ihan hyvä resepti, kannattaa kokeilla! Löytyy hakusanalla Markle ja kesäkurpitsapata. Jos en muuta keksi sitten Halloweenin aikaan, voin vaikka tuota pataa tarjota tai sitten tuota viime vuotista. Ainakin on koristeluja!

Saas nähdä milloin sitten hurahdan Halloween -kauteen niin, että koverran semmoisen kurpitsan ulos kynttilöineen kaikkineen. Olisipa kiva yllättää perheen pienimpiä, kun käyvät kylässä.

Tämmöisissä mietteissä mukavaa syysviikkoa kaikille!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sunnuntai juuri tuollainen kuin otsikossa lukee. Jos menisin huomenna töihin, voin nyt aivan varmasti väittää, mistä puhuttaisiin kahvitunnilla. Siis säästäpä hyvinkin. 

Tästä päivästä tulikin yllättäen päivä kotosalla, kun eilisen koulupäivän jälkeen en lähtenytkään suunnitelmista poiketen Iijokivarteen vapa-ajan paikkaamme. Vaikuttaa siltä, että niskat on melkoisen jumissa, kun huimasi niin mahdottomasti. No, kuitenkin olisin ollut palaamassa jo tänään takaisin illaksi, joten eipä suurta menetystä tullut siitä, että kotiin jäin. Ja se huippaus meni ohi illan mittaan:)

Illalla kuulin jo itseni kertovan miehelle, mitä kaikkea tänään teenkään :) Ja arvatenkin monet hyvät suunnitelmat jäävät tekemättä, jos lista on piiiitkä! Niinhän se tapaa olla, että kuvittelee liikoja ajan käytöstä.

Kaleva -lehden lukeminen sai aikaan yllättävän muutoksen jo kaikkeen suunniteltuun, kun päätin lähteä Oulu -hallille käsityömessuille. Ajattelin, että ihan vain pikaisesti käyn itsekseni. Niinpä, niin. Olin etsimässä Töysän kenkätehtaan esittelyständiä, josta luin lehdestä. Suuri kotiseuturakkauden puuska iski minuun ja suureksi riemuksi oli paikalla myös pikkuserkku esittelemässä tuotteita! Ihan tuli mennyttä aikaa ikävää, kun näin hänessä oman edesmenneen isän piirteitä, sukunäköä! Niin ja nuo lapikkaat, on tosi vaikea kuvitella minkä väriset valitsisin. Eikö vain ole upeita värejä!

Ennen kuin tuohon pisteeseen pääsin, käsityömessut kun olivat, löysin ihan sattumalta sellaisia renkaita, joista aion tehdä jotain DIY -juttua. Siis en ole ollenkaan sellainen tee se itse -ihminen, mutta nyt on suunnitelma mielessä kirkkaana. Jos saan jotain aikaiseksi, voin sen sitten näyttää...

Tiedättehän muuten sen, että välttääkseen jotain, sitä löytää vaikka mitä muuta tärkeämpää tekemistä. Messuilta kotiin palattuani ja kasveja puutarhaan haettuani, päätin lähteä lenkille... ja sitten myöhemmin tehdä pihatöitä. Kätevää..., kun tietää, että sitten tulee jo hämärä eikä voi pitkään tehdä! 

Oikeasti lenkille lähtö tunniksi oli päivän toiseksi paras päätös, sillä sain teidän monien muiden tavoin kokea jotain niin ihmeellistä, kun oli yli 20 astetta lämmintä - siis kesä lämpötilan puolesta - ja samalla kaikki mitä näki ympärillä oli syksy. Tässä vaiheessa lokakuuta näkyi pari soutuvenettäkin. Niin ja kotona odotti valmistautuminen talveen eli pihaistutusten teko.

Tänä vuonna päädyin hankkimaan yksinkertaiset valkoiset callunat. Onneksi kaksi viikkoa sitten kotiin maalta tuomani katajanoksat (omalta maalta kerätty) olivat edelleen todella hyvässä kunnossa ja niitä sitten reunoille asettelin. Nuo ruukut olen hankkinut eri vuosina ja onneksi keväällä sain hankittua toisen samanlaisen kuin edellisenä vuonna hankitun.

Sitten vain pari pienempää syksyistä kasvia muihin ruukkuihin ja tuli kynttilään vanhaan lyhtyyn. Nuo pienemmissä ruukuissa olevat kasvit olivat semmoinen sekoitus eri kasveja. En ole aiemmin nähnyt ja nytpä tuli hankittua. Edullisiakin olivat. Toisekseen niissä oli tuota häkkyräistä kasvia, josta kyllä tykkään. Mielestäni se vaikutti samanlaiselta kuin ovat ne trendikkäät "kummituspuut". Semmoisen olisin kyllä hankkinut terassille, mutta kysäisin kaupassa (Bauhausissa näytti olevan niitä runsaasti) missä niitä pidetään ja hoidetaan. Ne kuulemma sopivat parhaiten sellaiselle vanhan ajan kuistille, jossa on noin 15 astetta lämmintä talvella. Kasvi tarvitsee lisäksi valoa ja kosteutta. Ei ole meidän kasvi, vaikka minun mielestä on todella hurmaava. 

Tämän pidemmälle kohti runsasta asettelua en pysty menemään. Tosiasia on, että täällä sataa lunta jossain vaiheessa ja sitä pyryttää joskus paljonkin. Lumet pitää pystyä myös helposti siivoamaan pois.

Niin ja sain viimeinkin laitettua kukkasipulit maahan. Talvikin voi tulla :)

It was summer and autumn today, amazing! And I had something to do before the wintertime. 

Kommentit (1)

Riitta Mäkirinne
1/1 | 

Hyvää päivää ystäviä, nimeni on Riitta Mäkirinne Turusta, olen lääkäri ammatin mukaan, 47-vuotias. Lukekaa ystävällisesti todellisen elämäni todistukseni, minulla on myönteinen aikomus, että nämä tiedot auttavat tätä artikkelia lukevalle henkilölle nyt palauttamaan rikkoutuneen avioliiton ja palauttamaan menetetyn rakkaussuhteen 2 päivän kuluessa. Oltuaan suhteissa Janne Anttilaan vuosia, hän hajotti minut, tein kaiken saadakseni hänet rakastamaan minua, mutta kaikki mitä tein, oli turhaa, halusin häntä takaisin niin paljon rakkauden takia, että olen häntä kohtaan, Kysyin häneltä kaiken, mitä minulla on, lupaan, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani kollegalleni työssä ja hän ehdotti, että ota mieluummin yhteyttä rakkaudenloitsijaan, joka voi auttaa minua selittämään sen, mutta olen sellainen henkilö, joka ei koskaan ajatellut, että rakkaudenloitsuosa oli olemassa tai toimi, minulla ei ollut valintaa mutta kokeillaan sitä, lähetin sähköpostin loitsukanavalle ja hän kertoi minulle, ettei ollut ongelmaa, että kaikki tulee olemaan kunnossa ennen kolme päivää, että entinen palaa takaisin minuun ennen kolme päivää, hän heitti Rakkausloitsun osan ilmaan ja yllättäen toisena päivänä se oli noin klo 3.00. Entinen rakkautekumppani soitti minulle matkapuhelimella, olin niin yllättynyt, että vastasin puheluun ja hän sanoi vain, että hän oli niin pahoillani kaikesta mitä tapahtui, että hän halusi minun palata hänen luokseen, että hän rakastaa minua niin paljon . Olin niin onnellinen ja niin me aloimme elää yhdessä onnellisina. Näin voit tavoittaa hänet, jos tarvitset apua doctorigbinovia93m@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836, ota asiat itsestäänselvyytenä ja se vie sinulle .....

Tässä  kirjoituksessa ajattelin ottaa härkää sarvista ja tällä kirjoituksella selventää, varmaan ihan itsellekin sitä, että olisi syytä aloittaa tosissaan kodin tavaroiden arviointia pois laittamiseksi joltain uudelta pohjalta. Antakaas, kun selitän.

On tullut joskus otettua kuvia kodistamme toisenlaisistakin kuvakulmista kuin mitä olette blogikirjoituksissani nähneet. Valokuvieni joukosta löytyi kuvia, jossa näette yläkertamme muutamilla hyllyiilä näkyvää lapsuuteen liittyvää, josta ainakaan en ole vielä osannut luopua. Niistäpä tähän juttuun aihetta ihan kerrakseen. Tiedän tai ainakin oletan, että en ole yksin. Joskus vain tuntuu, että vain minä en ole osannut panna hävitykseen oikeastaan juuri mitään omien lasten tavaroita, puhumattakaan heidän vauva-aikaisia vaatteita ja tyttären synttärimekkoja!!! Ihan totta, olen kuullut aika usein, että ihmiset osaavat panna pois lasten piirustuksia! Kohta kerron lisää ja puran sydäntäni tästä tilanteesta. Ensin sananen yläkerrastamme, kun nyt kuviakin jaan.

Yläkertaamme nousee leveä portaikko, joka on juuri tuon korkean monihaaraisen puisen pylväsosion takana. Vasemmalla ja suoraan edessä on kaksi entistä lastenhuonetta, jotka nykyisin toimivat vierashuoneina ja tuo keskimmäinen on myös työhuoneeni. Kuvasta oikealla on makuuhuoneemme. Sitten suoraan sivulle oikealle johtaa käytävä länsi-itäsuunnassa eli tuosta portaikosta jatkuu talomme edelleen. Siinä samalla puolella taloa, jossa kuvaa ottaessa seison on vielä yksi huone, joka lisättiin pari vuotta asuttuamme siinä olleen aulan paikalle lastenhuoneeksi. Nyt sekin on jonkinlainen epämääräinen työskentelyhuone. Sitten käytävän päässä on oikealla yläkerran kylpyhuone ja vasemmalle aukeaa ovi vintille (siis kokille sanoo eteläpohjalaanen minäni).  Talossamme on siis paljon tilaa, kuten huomaatte.

Kuvat kertonevat paljon siitä mitä kaikkea iso talo antaa mahdollisuuden säilyttää; tottakai lasten koulussa tekemät puuesineet, mukana myös heidän isänsä tekemiä, näkyvillä hyllyssä. Oma pieni vihreäruudullinen koulussa tehty essu kera punakuvioisen käsin tehdyn kuvioinnin on tallessa, ei näkyvillä. Lasten kouluaikaiset piirustukset ovat tallessa, ei näkyvillä. Lasten vauva-aikaisia vaatteita - vieläkin löytyy laatikoihin pakattuna, eivät kuvassa, mutta kaapeissa ja komeroissa on. Huom! kaappeja ja komeroita ei ole milloinkaan liikaa. Meillä niitä on ehdottomasti liian vähän, koska kaikkea pitää pitää esillä. Kaikki lasten kirjat ovat tallessa, erillinen hylly muualla. Kuvan hyllykössä onkin vain muutamia lastenkirjoja ja myös uudempia joulukirjoja sekä sen semmoista. Ylimpänä lähinnä meidän vanhempien leluja sekä miehen isoisän tekemä keinuhevonen. Meillä on lisäksi isot vintit (kokit sanoisi eteläpohjalainen minäni) sanoisinko täynnään tavaraa, mm legoja, ponitalli hevosineen... He manit ja Turtlesit näyttävät olevan siirtymässä lastenlapsille :) Onneksi on jotain, joka siirtyy eteenpäin.

Nuo valetut isän ja kahden pojan kädet ovat olleet tallessa talomme remontin ajalta, siis kolmekymmentä vuotta. Ja miten ihmeessä niistä pystyy luopumaan, kysyn vaan itseltäni.

Taisin kerran aiemmin innoissani kertoa Konmarituksestani ja kuinka sitä olen harrastanut. Se vain on totta, että harrastettu on :) Maali vain häämöttää varsin kaukana. Tosin ms Marie Kondohan neuvookin etenemään viimeiseksi tavaroihin, joihin liittyy tärkeitä muistoja. Joten jospa ensin kierrättäisi tai muutoin hävittäisi/antaisi pois jotain muuta!!! 

Kirjoitin tämän jo loppukesästä ja jätin sen niin sanotusti pöytälaatikkoon. Koska en kuitenkaan näitä bloginikirjoituksiani ala säilömään :) , jaan tämän kirjoitukseni teille vihdoin ja viimein. 

Ihan helpottaisi kovin, jos tietäisi, että tällaisia säilyttäjiä on muitakin. Hei, onkohan muita?

Kaupallinen yhteistyö: Lapuan Kankurit

Terveisiä matkalta hyggeilyn kotimaasta Tanskasta. Oli muuten matka, joka kyllä ylitti kaikki odotukseni. Varmaankin tulen kirjoittamaan jutun, ehkäpä toisenkin tunnelmista ja kokemuksista siellä. Ja matkallahan kirjoitin jo yhden jutun aivan ihastuttavasta kukkagalleriasta, jonka voit lukea tästä linkistä https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/niin-paljon-muuta-kuin-kukk...

Kotiinpaluuseen liittyi tosi vahvasti se, oikeastaan jälleen kerran, miten mukava on palata reissusta. Miten sitä sanotaan "Muu maa mustikka - oma maa mansikka" - tai minun tapauksessa kyllä viinimarja / niin paljon niitä tuli poimittua ennen matkaa. Oli kyllä kotiinpaluun ihanuudesta johtuen joka tapauksessa todella oivallinen hetki olla matkoilla näin syyskuussa, varsinkin ilmojen suosiessa ja lämpötilojen pysyessä koko ajan reilussa kahdessakymmenessä asteessa. Jotenkin koin saavani täysin nauttia ja myös havainnoida hieman tanskalaista elämäntapaa, johon hyggeily kuuluu olennaisena osana. Kuten totesin, palataan siihen myöhemmin.

Nyt, kun tällä viikolla on tapahtunut aika radikaali muutos kotoisissa säätiloissamme, sitä oikein kaipaa ympärilleen lisää lämpöä. Juu, villasukille on käyttöä ja monet sytyttävät kynttilät kotonaan. Lisälämpöä on sitten helppo hakea niin, että kietaisee ympärilleen huovan ja mielellään suomalaisen huovan :)

Sain ennen matkaani tiedon mieluisasta mahdollisuudesta blogiyhteistyöhön Lapuan Kankureiden kanssa ja palatessani kotiin minua odotti kaiken mukavan fiiliksen lisäksi paketti, jonka kävinkin pikimmiten hakemassa postista. 

Lapuan Kankurit on suomalainen ja samalla eteläpohjalainen perheyritys, jonka juuret ovat 101 vuotta sitten perustetussa suvun ensimmäisessä tekstiilitehtaassa, kuten he esittelyssään nettisivullaan toteavat. On erityisen hienoa, että kestävä kehitys ja aidot luonnonmateriaalit kuuluvat toimintaperiaatteisiin ja tuotteiden valmistukseen. On todella helppo arvostaa luontoa kunnioittavia ja ekologisia ratkaisuja tekstiilien valmistuksessa. Se, että tuotteet ovat kauniita ja myös monikäyttöisiä, on vastuullisessa kulutuksessa aina positiivinen asia. Omat kokemukseni ovat rajoittuneet tähän mennessä lähinnä saunan tuotteiden, kuten laudeliinat ja tyynyt, sekä keittiöpyyhkeiden käyttöön. Käyttökokemukseni ovat olleet erittäin hyviä, joten siltä pohjaltakin olen tavattoman iloinen yhteistyömahdollisuudesta, jonka sain.

Nyt sain valita käyttööni Himmeli -huovan omassa mieleisessä värissä. Tätä huopaahan on myytävänä harmaan, beigen, terrakotan ja bordeaux'n värisenä, joista ilman muuta kaikki värit olisivat sopineet omaan makuuni ja kotiimme. Koska kodissamme on paljon neutraaleja värejä, päädyin ehdottomaan mieleisimpään syysväriini eli tuohon viininpunaiseen bordeaux -väriseen huopaan.

Vai mitä olette mieltä? Olinkin jo aiemmin pienellä metsäreissulla tuonut kotiin mustikan ja muiden marjojen varpuja, joten yhteistä värimaailmaa löytyy. Nooh, terrakottakin sopisi oikein hyvin tähän näkymään.

Sananen tanskalaisesta hyggeilystä, josta minulla oli jo etukäteen ennakkoajatus ja tavoitekin löytää aiheeseen liittyvä kirja. Niin onnekkaasti sitten kävi, että kirja löytyi Kööpenhaminan Design museon kaupasta. Ja totta puhuen olisihan se ollut myynnissä myös lentokentällä, jonka sitten ennen paluulentoa havaitsin. Mutta kirjan sain ja hieman sitä olen selaillut. Kirjan johdanto alkaa ihmettelyllä siitä miten hygge lausutaan (tanskaksi) ja lainataan Nalle Puhia seuraavasti: Winnie-the-Pooh - when asked how to spell a certain emotion, he said "You don't spell it, you feel it.

Siispä kyseessä on tunnelma ja tunnetila, joka syntyy monista seikoista ja hygge siis tuntuu joltain. Nämä kuvat otin niin spontaanisti kuin mahdollista, jotta saisin vain istahtaa juomaan kupposen teetä, lueskelemaan lentokentältä matkaan ostamaani paria lehteä. Tiedättehän, että ei niitä kuitenkaan aina tule sitten lennon aikana luettua :) 

Kuinka ollakaan, nyt kun tässä joitakin päiviä myöhemmin hieman selailin enemmän tuota hygge -aapistani, siinä puhutaan muun muassa sellaisesta hyvän olon nurkasta kotona. Se on semmoinen paikka, jossa on ihana istua, käpertyä huovan sisään ja lueskella kirjaa ja juoda kuppi teetä. Kuinka ilmiselvää, että minun nurkkaukseni näkyy näissä kuvissa.

Toivon, että sinäkin olet löytänyt kotoasi oman hyvän olon paikkasi.

I had a lovely visit to Copenhagen and I am writing about the Hygge feelings of the danish people. But this post is also about the Finnish weaving mill Lapuan Kankurit and about their products. I have possibility to co-operation with them now and in the photos of this post you see one of their blankets in my favorite color. 

 

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat