Luonnon pieniä ja suuria ihmeitä, tunnelmoinnille tilaa

Onkohan ketään, joka voisi olla huomioimatta tätä uskomattoman hienoa toukokuun viikkoa, joka on niin yltäkylläisesti hemmotellut meitä kaikkia ihan missä päin Suomea vain. Helatorstaina olin niin innostunut siitä, kun aamupäivällä kotimme takapihalta pressun mutkasta löytyi siili, jonka mies kantoi kuusiaidan viereen meidän molempien ihmeteltäväksi. Hetken siili kurkisteli syvältä piikkiensä suojasta kunnes sitten kurkisti kunnolla. Pieni pressun liikautus ja niin se sai jalat alleen ja poistui kuusiaidan taakse vapauteen. 

Tämä pienen ihmeellisen hetken jälkeen innostuin pitkin viikkoa luonnon pienistä ja suurista ihmeistä. Helatorstaina myöhemmin päivällä ystävien kanssa nautitun lounaan päätteeksi ajoimme katsomaan patoa ja vesimassojen muodostamaa kuohuvaa koskea. Vaikuttavaa!

Myöhemmin sain vain hämmästellä sitä miten vapaa-ajan paikkamme sitkeät raparperit jo ujosti nostavat päätään. Onneksi on jotain varmaa marjojen lisäksi, että kasvavat joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan ilman minkäänlaista huolenpitoa.

Eilen lauantai-iltana siellä maalla haahuilin jonkin aikaa kamera kädessä ja kuvailin yhtä sun toista ympärilläni. Olin ehkä koominenkin näky, kun yritin milloin minkäkin puun takaa kuvata auringonlaskun lähestyessä näkymiä Iijoelle. Lopputulokseen olen kutakuinkin tyytyväinen ja tässä muutama kuvallinen todiste siitä miten ihastuttavalta koivun aukeavat silmut näyttävät joen suuntaan kuvattuna ja miten meidän oma, pientäkin pienempi saaremme vielä hieman suojelee viimeisiä lumipaakkuja virtaavalta vedeltä ja kuinka auringonlasku vain voi hienosti peilata vastarannan väirkkyydellään. 

Tunnelmoivien hetkien ja ennen muuta tunteikkaan äitienpäivän jälkeen mitä parhainta alkavaa viikkoa teille kaikille toivottaen!