Kirjoitukset avainsanalla itsensä etsiminen

Yleensähän kirjoitan sunnuntaisin, mutta eilinen meni joogatessa ja, kun vihdoin selvisin kotiin, lysähdin sohvalle. Täällä on kerran vuodessa Yogagames viikonloppu ja päätimme ystävättäreni kanssa osallistua, mutta vain sunnuntaina, koska se oli melko tyyristä touhua.

Tapasimme siis reippaina aamutuimaan ja ensimmäinen tunti oli jo klo 8:00. Reipas englantilainen Adam poika  oli  saanut tehtäväkseen notkeuttaa  meidän selät. Sitten oli tunti kundaliinijoogaa ja sen jälkeen saikin kulkea tekemässä vähän ostoksia. Onhan sitä kaikennäköistä rekvisiittaa tarjolla ja vähän mekin osteltiin, kun nyt kerran oltiin siellä. Pakko oli myös syödä seisovasta pöydästä ( vegaania ruokaa) koska minulla oli aikaisin iltapäivällä Ashtanga joogatunti, eikä sitä voi tehdä ruuan päälle. Aivan ihana ruoka, vaikkei eläinmaailmaa ollutkaan millään muotoa osallisena. .

Siinä Siinä syödessä  ystävättäreni tuumasi, että meinaatko sinä tosissasi jaksaa vielä kolme tuntia? Rupesin itsekin epäilemään, joten vaihdoin raskaimman tunnin, luennoksi joka kesti 90minuuttia. Kaduin sitä vaihtoa, kun luentoa oli mennyt 10 minuuttia. Kun minä olin nuori, niin joogaa harrastivat batiikkihousuissa kulkevat itsensä etsiät. En oikein ymmärtänyt tätä, enkä ymmärrä vieläkään. Nyt siihen porukkaan on liittynyt uusi ryhmä, eli täydellistä elämää tacoittelevat, syömishäiriöistä kärsivät nuoret neuroottiset naiset. Tämäkin anorektikko  puhui ensin onnettomasta lapsuudestaan, sitten syömishäiriöistään ja viimein siitä, kuinka hän nyt joogan avulla on oppinut hyväksymään itsensä. Kivahan se tietysti on hänelle, mutta minulle se luento ei antanut  yhtään mitään.

Tykkään joogasta liikuntana, se lisää notkeutta ja voimaa. Pidän myös joogan mantroista ja meditoinnista, mutta tämä ihmellinen todistelu , että pitää oppia rakastamaan ja hyväksymään itsensä, saa minut hämmennyksiin. En ole tarpeeksi ahkera, jotta olisin voinut olla luokan  priimus, hoidan työni, mutta ei ole ollut suurempia haluja yhtään korkeampiin virkoihin tai näyttää kenellekään yhtään mitään, sen enempi itselle, kuin muille. Ulkonäkö on mikä on , nenä keskellä päätä ja kaksi korvaa, niinkuin suurimmalla osalla väestöä,  en ole jaksanut siitäkään kehitellä neurooseja. On tietysti paljon ihmisiä jotka  voivat huonosti, mutta tulee sellainen olo, että joogaata ei voi jos vaan on noin yleensä ottaen onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ja itseensä. Olenkin ajatellut, että pitäisikö minun ihan kehittää oma joogaryhmä meille joiden  ei ole tarvinnut etsiä itseämme, kunhan olemme taaplanneet arkea eteenpäin ja muvautuneet elämän myötä siksi persooniksi , kun nyt ollaan.Päivä  sitten päätyi yhteen Vinyasa tuntiin ja viimein yinjoogaa palan painikkeeksi. Tänä iltana aionkin sitten kokeilla ”hyvä yöunen” antavaa teetä, jota shoppailin sieltä. Saa nähdä nukuttaako.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat