Kun istuu sisällä ja ulkona on pimeää, siis 20 tuntia päivässä, niin voi kuvitella ja valehdella itselleen, että ulkona on korkea hanget ja valkoiset nietokset. Sitten, kun päivän harmaus alkaa, karu totuus paljastuu. Vettä tulee, kuin Esterin p..stä. Eilen ystäväni sai kuitenkinminut houkuteltua minut hakemaan  vähän joulun tunnelmaa. Eli Tukholman Vanhan kaupungin joulumarkkinoille suunta, brunnsin jälkeen. Seisoin vesisaateessa odottelemassa bussia ja vannoin, että kun ja joskus jään eläkkeelle, niin tämä vuoden aika tulee minun osaltani sujumaan joko huomattavan paljon pohjoisimmilla-tai eteläismmillä leveysasteilla, kuin Tukholma. On tämä sen verran masentavaa, tämä jatkuva pimeys. Siiten tuli bussi ja senhän joku, todennäköisesti kuljettaja oli koristellut oikein olan takaa. Kaikki kaiteet oli kimallusta ja valoja täynnä. Ja ikkunoissa oli joulukoristeet. Oli kiva alku iltapäivälle.

 Ei haitannut ulkona piiskaava vesisadekaan tunnelmaa. Joulumarkkinatkin olivat minun osaltani onnistuneet. Olivat viimeistä tuntia auki ja vettä tihutti, joten ihmisiä ei ollut kovinkaan paljoa ja se sopiii minulle vallan hyvin. Vihaa markkinoita ja minulla ei joulumarkkinoilla ole mitaan ostettavaa, joten muki glögiä ennen kirkkoon menoa sopi , kuin hanska käteen ja olen täyttänyt jouluvelvollisuuteni tältä osin, vuodeksi eteenpäin. 

Suomalainen kirkko täällä järjestää joka vuosi Kauneimmat joululaulut illojal ja iltapäiviä, ja ne ovat tunnelmallisia. Käyn niissä aina silloin tällöin, mutta olen sellainen itkuiikka, että en viitsi mennä kirkkoon itkemään joka vuosi. Tänä vuonna selvisin melko hyvin. Itkin vain, kun laulettiin, nyt Jumalalle kunniaa. Ketään suomalaista ei tarvitse kehottaa seisomaan, kaikki muistaa kuinka jännittävää oli pienenä kansakoululaisena muistaa missä kohti piti nousta seisomaan. Ihmiset nousi seisomaan, kuin vieterillä vedettyinä. Seuraava koettelemus on sitten Sylvian joululaulu ja viimeiseksi itkettää, kun pappi siunaa (Herran siunaus) meidät ja toivottaa joulurauhaa. Näiden kirkonmenojen jälkeen tarvisinkin sitten kirkon viereisessä pubissa muutaman punaviinin toipumiseen.