Eilen tuli äänestettyä, niinkuin on oikeus demokraattisessa maassa. Päivä oli kaunis ja osaanotto runsas. Jonossa vielä yritin päättää, ketä äänestäisin. Tuloshan on melko varma, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pressaa yleensä äänestän yli puoluerajojen, joten minulle se on enempi henkilövaali, kuin puoluepolitiikkaa. Eli siis, ketä äänestää. Ääripäät oli helppo tiputtaa minun listalta. Maailma ja elämä ei ole mustavalkoinen tai tässä tapauksessa punasininen, joten se oli helppoa. Vanhanen ei ole koskaan vedonnut minuun, joten pois listalta. Thorvalds on täysin tuntematon minulle, joten en viitsi häntä äänestää. Sitten jääkin muutama ehdokas joista voin valita.

Nykyinen Niinistö? Hän on hoitanut tämän kauden ihan kiitettävästi, mutta miten nyt, kun hänestä taas tulee isä. Jaksaako seitsemänkymppinen olla skarppi päivällä, kun on yöt valvonut vastasyntyneen kanssa? Ja, kun sitten tämä pikkuinen pääsee jaloilleen vuoden päästä , eikä aikuinen ehdi istahtaa kahdeksi sekunniksi, kun pieni ikiliikkuja tutustuu maailmaan. Voi siinä isältä loppua voimat ja modernina miehenä ei voi laittaa rouvaa hoitamaan lasta yksin. Hm, sietää miettiä...

Haaviston hyviin puoliin voi laskea, että aikaa ei tuhraannu hyvän kampaajan hakemiseen ja tykkään hänestä muutenkin. Linnanjuhlista puuttuu tosin sitten jännitys, millaisen puvun puoliso on valinnut. Vieraat saa pitää sitten pukuloistosta itse huolen. Mutta olisi veikeää, nähdä Saudihallitsijoiden  naamat, kun meidän presidenttipari tulisi valtiovierailulle. Siinä voisi mekonhelmat herroilla vähän tutista.

Paavo onkin sitten ihan tuttu mies. Hänestä voi ainakin sanoa, että yrittänyttä ei laiteta ja vanhassa vara parempi. En tosin ikinä ole Paavoa äänestänyt, joten en taida nytkään. Vaikka voihan ihminen muuttaa tapojaan.

Äänestettyä tuli ja kauniissa talvisäässä tarvoimme sitten Tukholman keskustaan kahville ja kaakulle.