Olen muutaman vuoden vältellyt lihansyöntiä lähinnä ympäristösyistä enkä yleensä korvaa sitä millään lihankorvikkeella. Minulla on runsas kasvipivhi resepti kokoelma. Kaikissa kuvissa ne pihvit ovat pihvinmuotoisia, kun minulla on aina vaan pannu täynnä epämääräisen näköistä sosetta ja murenta. Nytkin näissä punajuuripihveissä oli munaa, perunajaouhoja ja kauraryynejä, mutta ei niistäkään meinannu tulla muuta, kuin mössöä. Olin yrittänyt joka vaiheessa poistaa ylimääräisen nesteen, mutta ainoa joka auttoi oli kova paistaminen.Siitä kuitenkin, tulee kaikki tämä musta palanut pinta, joka kaikissa tutkimuksissa lisää syöpäriskiä. Eli tuntuu, että tässä joutuu terveyden kannalta ojasta allikkoon. Punaisen lihan syönti aiheuttaa lisääntynyttä syöpäriskiä, entä sitten nämä kovaksi paistetut kasvispihvit? Hyviä ne joka tapauksessa oli, vähän enemmän suolaa pitää olla, mutta muuten tosi maukkauita. Ne oli myös suht kiva valmistaa.

Keskikoulussa minulla oli ystävä joka, aina, kun hän puhui pokaystävästään sanoi, että hän pitää tästä. Mutta, kun koulussa oli tillilihaa hän, käytiit sanaa , rakastaa tillilihaa. No, välit poikaystävän kanssa kariutui melko nopeasti, en sitten tiedä miten rakkaus on tillilihaan kestänyt. Itse en vanhanapiikana ole ilmeisesti osannut ihmistä rakastaa, mutta muutamaan esineeseen sitäkin enemmän ja intohimoisemmin. Niitä on, kännykkä, tabletti ja oiva kodinkoneeni. Raastaminen, soseuttaminen ja pilkkominen sujuu, kuin tanssi ja kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa. Rakastan intohimoisesti tätä vekotinta.Kun sitten olin pihvini paistanut ja pakannut ne syöttääkseni niitä myös sisareni miehelle, niin taivas  aukesi. Oli toinen kerta , kun eilen menin ulos, ja kumpanakin kertana  tuli vettä, kuin aisaa, mutta ei se mitään. Juhannuksen jälkeen, kun ei ole tullut pisaraakaan, niin tervetullutta vesi oli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat