Kirjoitukset avainsanalla stressi

Työviikko oli kova. En myöskään oikein osannut rentoutua edes lauantaina. Tuli sunnuntaiaamu ja kaduin hiukan,että olin luvannut ystävättärelle mennä valokuva-ja erämessuille. Messut oli ihan kivat. Kuljettiin ja pällisteltiin kaikkea mahdollista ja mahdotonta, jutusteltiin ja käytiin syömässä kevyt kenttälounas.

Ystävätär oli myös luvannut tulla minun kanssa joogaan ja hän halusi sen jälkeen saunaan ja uimaan. Lähellä , missä asun on Tukholman kaupungin ulkoilualue,Hellasgården. Siellä on sauna kaikkina päivinä viikossa ja talvisin avanto halukkaille. Eli kova jooga alle, sitten saunaan ja sieltä avantoon. Siitä on viisikymmentä vuotta, kun olen ollut avannossa viimeksi. Virkistihän se. Juuri, niin kylmää, kuin muistin, mutta oli hyvä olla sen jälkeen. Kun sitten kävelin bussipysälille, tunsin suurta rauhaa ja tunsin olevani tosi onnellinen. Olen terve, voimakas ja on muutamia hyviä ystäviä. Työviikko alkakoon ja tuntuu, että jaksan taas tukea perheitä ja vauvojahan rakastan joten, kyllä tämä tästä.

En nyt uinut matkaaa,mutta en myöskään syöksynyt ylös sieltä (niin jäässä,että nopea liikkeet, eivät onnistu)

Jäätiin jopa joksikin aikaa verannalle jutustelemaan, ennenkuin menimme takaisin saunaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viikko alkoi hikeentymällä paikalliseen liikenelaitokseen. En tiedä mikä meidän bussilinjalle on tapahtunut. Jos aamun bussi ylipäätään tulee, niin se on reilusti myöhässä, joka vuorostaan tietää, että myöhästyn junasta ja seuraavalla junalla ehtii juuri ja juuri ajoissa töihin. Vihaan aloitta aamuni kiireessä, stresattuna, vanhemmat ja lapset istuu odotushuoneessa. Huone on kylmä, tietokone tietysti juuri silloin hidas ja  kaikkein kaameinta on, etten ehdi rauhassa juoda aamukahvia ja käydä päivän kalenteria läpi.

No loppuviikosta olikin jo kivempaa. Kaksi rakasta ystävää kotosuomesta oli vuotuisella vierailullaan täällä. Paljon hyvää ruokaa, naurua ja vähän kyyneleitä oli viikonlopun ohjelmassa. Kävin myös parilla joogatunnilla ja aikaiset aamut meni penkkiurheillessa. Tulomaljoja juotiin ja lähtömaljoja juotiin ja taidettiin juoda välimaljojakin. Tänään onkin sitten vihreän teen vuoro maustettuna inkiväärillä. Aika palata ruotuun ja valmistautua alkavaan työviikkoon.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen tehnyt suurimman osan työelämästäni vastasyntyneiden parissa,valvontaykisköissä ja vastasyntyneiden teholla. Ajoittain työpäivät ovat olleet pelkällä adrenaliinilla kulkemista. Ei ruoka-tai kahvitaukoja, ei vessassa käyntiä ja kotiinkaan ei ole voinut lähteä, niinkuin aamulla kuvitteli. Usein tehtiin kahtavuoroa peräkkäin,luovuttiin vapaapäivistä jne. Oli tietysti rauhallisempaakin tempoa välillä. Muut ihmettelivät ja tietysti joskus itsekin, että miten sitä selvisi ajautumatta sairaslomalle uupumuksesta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan on huomattu erinäisten asioiden vaikuttavan stressin sietoon ja elämään hallintaan.  On todettu neulomisen olevan meditointia. Onneksi olen harrastanut sitä 7-vuotiaasta lähtien nonstop. Puutarhaan hoito alentaa kuulemma verenpainetta, joten taitaa tomaatinviljelystä olla muutakin hyötyä, kuin hyvää syötävää. Tänään aamulla luin, että kävely antaa hyvän mielen. Eli joka kerta, kun jalan laittaa maahan isku lähettää hyvinvoinnin tunteita aivoihin. Olen aina pitänyt kävelystä ja kävellyt pitkiä matkoja (koulutiet) nuorena ja lenkkejä nyt aikuisena. Japanilaiset keksivät, että metsä toimii mindfullnessina ja  minun on helppo harrastaa metsässä oleilua , kun asun metsän laidalla ja metsän läpi pyöräilen kesäaikaan töihin. Onneksi olen tehnyt tätä ylläolevaa tietämättäni koko ikäni, vissiin tykännyt kaikesta tästä. Ei ole tarvinnut syödä lääkkeitä eikä toipua sairaslomilla. Välillä on hyvä olla onnellisen tietämätön ja vain toimia vaistojensa mukaan 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat