
Yksi lupauksista vuodelle 2018 on, että kaapeista käytetään ensin vanhat kamat pois,ennenkuin ne täytetään uudella. Eli ”death detox” jatkuu. Yhtään lankakerää en saa ostaa,ennenkuin kaikki ufot ( unfinished projekts ) on valmiita. Yleensä ne kyllä jossain vaiheessa valmistuu. Nyt niitä vaan on kerääntynyt melkoinen määrä kaappiin lojumaan.
Näiden puolivalmiiden töiden lisäksi, minulla on melkoinen määrä lankoja joista pitäisi tulla peittoja nälkiintyneille lapsille. Eli, olin ajatellut ottaa langat mukaan seuraavalla kertaa, kun lähden töihin johonkin vähempionniseen maahan, mutta vien ne nyt valmiina peittoina. Kyllä minulle ehtii sitten vielä loppuvuodesta kerääntyä uusia peittolankoja. Peittoja olen kuljettanut repussa mukana, kun aina aamuisin, kun saavuimme klinikoille, niin siellä joku pieni raasu makasi shokissa,alilämpöisenä, äitinsä kanssa, odottamassa, että saaapuisimme auttamaan. Onhan meillä olemassa hienoa avaruusfoliota, mutta se on kallista. Yleensä leikkaan tällaisen foliolakanan hinnan takia neljäänosaan, kun tämmöiselle viisikiloiselle vuodenvanhalle riittää vähän pienempikin foliopeite. Se on äärettömän hyvää, Nasalle suunniteltu, mutta sairaan lapsen kääriminen folioon on jotenkin kurjaa ja sen lisäksi vaarallista.
Vaarallista, koska tämä alilämpöinen,sairas nälkiintynyt lapsi, kun saa avun ajoissa, eli verensokerin nousemaan, ensimmäisen antibiootin ja malarialääkkeen rupeaa vastustamaan tauteja kohottamalla kuumeen. Eli lämpö saattaa humahtaa 34.7 puolessa tunnissa 40.5 ja silloin on foliopaperi vaarallinen. Sen lisäksi näillä pikkuisilla on suolisto sekaisin, joten he valuvat ripulikakkaaa useasti ja se jää lillumaan sinne foliopaperiin, niin että koko pikkuinen on ryvettynyt. Minun villapeitoissani sitä vasten kakka imeytyy villaan, ja minulla on työpäivän päätteeksi hyvää aikaa pestä näitä peittoja. Netti, kun ei todennäköisesti kuitenkaan toimi, eikä televisiosta tule, kuin uutisia tai mahdollisesti joku Hollywood perheen elämästä kertovaa saippuasarja. Pikkuisista lankakeristä saa sitten taas vauvoille pieniä myssyjä, niin heillä pysyy hyvin lämpö. Kangas, kun ei kunnon villaa pysty päihittämään.
Erikokoisia ja näköisiä peittoja valmistuu hilpakkaa tahtia
Hyvä Vanhapiika! Teetpä arvokasta työtä peittoja tekemällä ja jakamalla! Upeaa! Hyvää tätä vuotta! Anjakaarina
http://etlehti//blogiyhteisö/anjakaarina
Anja Pohjanvirta-Hietanen