Kirjoitukset avainsanalla valkoinen pelargoni

Olen kerännyt koko talven kuvia ihanista terasseista ja parvekkeista, joilla on vain vihreitä kasveja, höystettynä ehkä  valkoisilla ja sinisillä kukilla. Nyt, kun vihdoin on tarpeeksi lämmin ja viikonloppu ihan kotosalla, laitoin parvekkeen kesäkuntoon.

Valkoinen pelargooni on nyt sitten näköjään ainoa, joka vastaa mielikuviani. Kaikki alkoi mennä väärin, kun kävelin rättikauppaan, vakaalla päätöksellä ostaa luonnonvalkoinen pyöreä muoviliina ja istuintyyt,jossa oli saniaisen lehtiä. Tyynyt löytyi, koska  olin jo nähnyt ne aiemmin. Mutta, pöytäliinaa, pyöreeseen pöytään, ei tahtonut ensin löytyä ollenkaan, ja sitten löytyi kuin löytyikin tämä kukallinen liina..

Myyjä halusi myös, että ostaisin ne sanias istuintyynyt, mutta en saanut mielikuvaa hyvännäköisestä yhditelmästä ollenkaan miellettyä päässäni. Päätin siis pitäää vanhat beiget tuolinpäälliset. Kun nyt kerran pöytäliina ei ollut mustavalkoinen, hain siskoni vanhan maton kellarista, vaikken ollut ajatellut sitä enää käyttää. Olin myös ajatellut, että teen hienoja , musta/beige/harmaa, valkoisia tyynynpäällisiä  , mutta tässä minun kuolonsiivous vimmassa  , ei kaapeista löytynyt onneksi täysin sopivia lankoja, joten nyt virkkaan vähän värikkäämpiä päällisiä täksi kesäksi (sen jälkeen ne on, niin  haalistuneet, että ei ole niistä ensi kesäksi käyttöön). Värikkäät  langat  jotka mielestäni sopivat pöytäliinan kanssa yhteen  joten nyt niistä tulee tällaisia tällä kertaa. Aina ei käy, niin kuin on ajatellut, joten pelakuu saa   olla unelmien  täyttymys tälle kesälle ja siirrän mustavalkoisen idean  tuleviin kesiin. Tämän kesän  vietänkin sitten värien  merkeissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat