Tätä ikää, kun tulee, niin huomaa, että voimat ei tahdo riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Olin viimeviikonlopun Suomessa ja oli kiva viikonloppu. Tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä, mutta kun sitten alkuviikosta tulin takaisin kotiin, niin tämä blogin kirjoittaminen arki-iltoina ei tahdo onnistua. Lötsähdän sohvaan kutimen kera ja vaan olen. Tosin en myöskään ole kärsinyt laiskuuttani koskaan työuupumuksesta. Joskus on laiskanakin hyvä olla.

Viikonloppu alkoi teehetkellä meren  äärellä. Ystävättäreni, jonka mökillä olin alkuun, on jo vuosia viettänyt teehetkiä,kerran viikossa naapurin rouvan kanssa. Olin ikionnellinen, että sain minäkin nyt osallistua tähän kivaan hetkeen. Joimme erimerkkisiä teitä,tarjoilijapoika  (eli ystväni mies) juoksutti pientä purtavaa rantakalliolle, jotta jaksaisimme tehdä käsitöitä ja keskustella syvällisiä, ja siinä välissä myös vähän juoruilla.   Teehetken jälkeen tarjoilijapojasta tuli aluksemme kapteeni joka kuljetti meidät kauppalaivalle. Kyseisellä kelluvalla kaupalla oli viimeinen kerta naapurisaaren rannalle käynti tältä kesältä. Mökkiläisiä oli kerääntynyt runsas joukko täydentämään ruokavarastojaan ja syömään hyvää appelsiinivaniljajäätelöä kesähelteessä. Kiva, että tällaisia palveluja löytyy, helpottaa varmasti monen mökkiläisen elämää ja on monelle kiva vaihtelu kesäpäiviin. Sen lisäsksi tarjonta laivassa oli todella runsas, ottaen huomioon  sen rajoitetun tilan, missä kauppaa voidaan pitää.  Sitten olikin lauantaina Palau kaupunkiin ja valmistauduin toisen vanhan ystävän vanhimman lapsen häihin. Oli se sydäntälämmittävää saada hääkutsu ja ajatella, että siitä pienestä pinnasängyssä seisovasta taaperosta, oli nyt tullut komea  sulhasmies. Morsian oli nätti ja häät onnistuneet, mutta kuvan laitoin vain itsestäni, kun en halua ilman lupaa laittaa tällaiseen forumiin muita ihmisiä. Viikonloppua  jatkui häitä seuraavana päivänä kolmannen rakkaan ystävän luo. Hän oli myös mökillä kuten asiaan kesällä kuuluu ja siellä oli laiturin nokassa kiva vetää aamujoogaa. Ja sitten vielä laiskana ihmisenä nautin, kun ystävät viitsivät minua, kuskata  ja passata . Nytkin joogasin kaislikossa ja sitten menin valmiiseen aamiaispöytään. Toisaalta, olen sen verran tumpelo heidän avukseen , että kattaa voin, mutta muuten minusta taitaa näissä keittiöaskareissa olla enemmän vaivaa, kuin hyötyä. Tämän viikonlopun olenkin sitten yrittänyt saada parveketta vähän siistittyä  ja kasvimaakin pitäisi vissiin vähän siistiä ennen lasagnen TEKOs.