Vanhempani pitivät kovasti taiteesta ja kävivät paljon taidenäyttelyissä, varsinkin elääkkeelle jäännin jälkeen. Olen kasvanut kodissa, joissa taulut ovat olleet olennainen osa kotia. Osa tauluista on ollut heillä lapsuudestani lähtien ja osan he ovat ostaneet sen jälkeen, kun muutin kotoa. Monet niistä ovat kuitenkin olleet osa meikäläisen elämää. Minulle taulut ovat olleet ehkä sitä, mitä kotitalo tai kotitila on jollekin toiselle. Nyt, kun isä muutti vielä pienempään asuntoon, kuin edellinen koti oli, ja vielä modernimpaan, niin kaikkia tauluja hän ei voinut ottaa omaan kotiinsa. Hän sai valita ne jotka hän halusi mukaan ja jotka sopivat kotiin ja loput saimme sitten sisarrukset jakaa. Se olikin jännittävää ja yllättävää. Minulla on nimittäin ollut suosikkini jo monet vuodet, mutta olin varautunut siihen, etten voi saada kaikkia niitä joita haluaisin. Kaikkein eliten halusin viinikellariin hiipivän munkin ja onnekseni sisareni eivät edes tienneet mistä taulusta puhuin. Heistä kumpikaan ei tuntenut mitään viehätystä kyseiseen äijään.

Minusta hän on aivan ihana, kun hän pälyilee ympärilleen, nenä punaisena, avaimet toisessa kädessä ja muki toisessa kädessä.

Toinen taulu josta pidin oli Forssalaistaitelijan kullanhohtoinen herra ja kolmas , jota en ensin ajatellut laittaa seinälle oli kuuskytluvun taulu, joita meillä oli kolme ja onneksi siinäkin meillä sisaruksilla oli ihan eri maku. Venetsia taulu on ollut kotonani vuodessa-64 joten se on osa minun kotia ja vanhempiani. Lisäksi olen erittäin ihastunut Venetsiaan, joten aihekin oli mikä sopivin minulle. Taulu tosin kummitteli viimeyönä ja putosi kamalalla kolinalla lattialle. Kuuskytluvun naru katsoi tulleensa tiensä päähän ja katkesi.  Raami  halkesi yhdestä paikasta ja lattialista sai särön, mutta lasipöytä ja koriste-esineet selvisivät hengissä tohinasta. Taulukin onneksi säilyi ehjänä.

 Taulu sai aamulla uudet narut ja on taas paikoillaan.

 Pikkuinen kipsipoika muutti kotiin tänään. Hän on , niin painava, että minun oli odotettava , että hän saisi autokyydin, kun häntä ei käsipelillä,   pystynyt raahaamaan tänne Ruotsin puolelle. Nyt hän saa seistä ikkunassa ja katsella telkkaria tai minua kutomassa sohvan nokalla. Se oli käsitäämätöntä, kuinka meillä sisaruksilla oli, niin eri maku taulujen suhteen, että yksikään meistä ei halunnut ainoatakaan niistä tauluista, mistä toinen piti. Kiva, niin. Olisi ollut kurja ruveta erimielisyyksiin materian Toivottavasti isäkin tykkää, että halusimme säilyttää taulut jotka hänelle äidin kanssa oli merkinneeet paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat