Matka menneisyyteen

Netti tökkii ja sen takia tämä kirjoitus tulee vähän poikkeavasti keskellä viikkoa. Nettiyhteys muistuttaa työskentelyä Afghanistanissa, kun ei ikinä tiennyt toimiiko yhteys ja kuinka kauan. Tämä Guadaloupen loma on monelle tapaa ollut menneitten muistelemista. Matkaseurani ,jonka tapasin Saudeissa työskennellessäni oli ottanut matkalukemisiksi saudibloggaajan vaimon tarinan elämästään, tämän nyt vangitun miehen rinnalla. Kolme vuotta vietin tässä omituisessa kunigaskunnassa ja kirja palautti voimakkaasti mielen, millainen maa ja olot olivat. Siiinä oli länsitytöillä täys työ sopeutua diktatuuriin ja miesten vallan alla elämiseen. Mutta yksi mukavimpiin muistoihin liityvä juttu oli vedenalainen maailma ja snorklaaminen viikonloppuisin. Valitettavasti rohkeutta ei minulla riittänyt sukeltamiseen. Tällä lomalla on nyt sitten snorkkeli ja Couston vedenalainen maailma tullut tutuksi. Olimme snorklaamassa hänen veden alla olevan patsaan luona ja uimme kalojen lisäksi kilpikonnien kanssa.

Seuraava muistelo oli bikin käyttöönotto uusiksi. Päätin kymmenen vuotta sitten, että armahdan  muita rannalla olevia   ja lopetan bikinien  käytön mikä sinällään ei ole vaikeaa. Minulla on muutamakin kaunis uimapuku. Mutta, kun illalla menee suihkuun, niin  vartalo  on muuten  ruskea, paitsi taikinapallo vatsa on sinertävän valkoinen. Joten bikinit  saivat uudestaan ilmaantua meikäläisen vattekaappiin. Nyt on sitten vatsa polkkaraidallinen. Rinnat, kun roikkuvat osaksi  vatsan päällä, ja vatsa muutenkin on täynnä laskoksia, mitä aikaisemmin elämässä   ei ollut. Hmmm? Ajattelin ensin,etten näytä kuvaa keski-ikäisestä bikinvartalosta, mutta mikä ettei. Eräskin ikätoverini Sharon oli bikinikuvassa  kymmenen vuotta sitten ja niitä kuvia paranneltiin  isolla porukalla puolivuorokautta, jotta ne saataisiin julkaisukuntoon kansikuvaksi. Ei taitaisi  viikonkaaan retusoinnit enää tehdä minusta ja Sharonista mitään Voguen  kansikuvatyttöjä. Saatte siis ihan alkuperäisen kuvan.

 Seuraavaksi onkin sitten muistoissa pohjoisnigeriassa viettämäni  puolitoista vuotta. Joka ikonen  päivä saimme ruuan jälkeen vesimeloonia ja ananasta   ja sama on tälläkin, aamuin  illoin. Onneksi, tykkään kummastakin ja nyt ei tarvitse syödä niitä ihan yhtä kauan, enää kaksi päivää ja voi siirtyä omenoihin.   

 Olen myös viettänyt monia jouluja mitä erilaisemmissa maisemissa ja saanut improvisoida joulutunnelmaa . Tänne oli kaverini raahannut glögiä, pippareita ja sinihomejuustoa. Meillä on myös allakka kynttilä jotta pysymme ajantasalla. Hyvää joulunodotussta teille kaikille.