Loputonta nyppimistä

Mitkä koristeet laitan mihinkä on yleensä jouluisin aika helppoa. Ongelmaksi sitten muodostuu minun ikuinen nyppiminen, jotta ne olisivat kohdallaan. Kuusen osalta ratkaisin ongelman melko helposti. Heivasin sen parvekkeelle, ainoana koristeena led lamput. Aikaisempina vuosina olen hyppinyt Nuutinpäivään asti ylös sohvalta, siirtääkseni jotain palloa tai käpyä, joka mielestäni roikkuu väärin. Joko liian kaukana muista, liian lähellä, kaksi samnväristä vierekkäin jne.loputtomiin. Sydämmelle on tietysti hyvä, etten istu pitkiä aikoja putkeen. Mutta, kun saatan hyppiä ylös sohvalta kymmeniä kertoja illan aikana, rupeaa sekin ottamaan kunnon/hermojen päälle. Kuusta en toistaiseksi ole siirtänyt, kuin muutaman kerran. 5cm oikealle, 10 cm taaksepäin, kun katson keittiön tuolilta komistusta. Kun sitten istahtaa sohvalle, totean, että meni likaa taaksepäin, joten taas ulos parvekkeelle ja kuusi 3cm eteenpäin. Sitten takaisin keittiöön tarkistamaan, että se näyttää hyvältä. Juu, ihan hyvä ja takaisin sohvalle, ja ok hyvältä näyttää sieltäkin. Mutta sitten eteisen kuplavolkkari.

Näyttääkö se hyvältä, kun menee eteistä kohti ja , kun istuu sohvalla. Ei, sen täytyy olla nokka hiukan enemmän vasemmalle. Entä, peura, onko se liian lähellä autoa, pitäisikö sen tuijottaa autoa toiselta suunnalta ja miltä tämä kaikki näyttää, kun astuu ovesta sisälle. Lopulta se on hyvä niiltä osin, mutta kun tulen kylpyhuoneesta huomaan, että nokka on liiaksi vasemmalle tai jotain muuta on hullusti ja taas pitää nyppiä ja siirtää.

Kun kaikki tämä  on kunnossa on kahvin aika. Vapaapäivänä on nautinnollista istua sohvalla ja rauhassa antaa kahvin jäähtyä  ja juoda se pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa on osuva sana, koska välillä täytyy nostaa takapuoli sohvalta ja nyppiä adventtikynttelikön koristeita. Siis, tämä nyppiminen joulun aikaan on loputonta.

Olin viikonloppuna Maarianhaminassa ja siskoni käsityöporukassa. Siellä oli joulubingo ja voitin paikallisen säästömarketin  lahjoittaman akryylihuovan. Ihan kiva joulunpunainen. Siihen, ei sitten mikään muu kotona sopinut, joten sain hyvän syyn ostaa Pentikin tyynynpäälliset (enkä saanut halvalla, kuten aikanaan Vilenin miesväki). Hyvin sopii tyynyt huovan kanssa, mutta siihenhän upposi jokunen aika ennenkuin ne oli asettuneet oikean järjestykseen. Miten asioista  voisin saada, niin vaikeat.

Ainoa joka ei Tukholman seuduilla tuota vaikeuksia  tänä jouluna, on jouluvärin valinta. Siinä on kaikki harmaan sävyt, ainakin viisikymmentä, niinkuin pornahtavassa kirjallisuudessa. Tosin tämäkin asetelma vaati nyppimistä, ennenkuin se näytti oikealta joka suunnasta , kyökistä , makuuhouneesta, eteisestä  ja sohvannokalta , sen tulee olla kohdallaan, eikä vain melkein. Ei ihme, että työkaveri kyseli olinko laihtunut, on tämä jatkuva nyppiminen sen verran työlästä, että onneksi en ole pääsiäsihminen. Joulukoristeista toipuminen, kun vie sen yksitoista kuukautta ja sitten alkaa uusi nyppmiskausi.