Lennän Suomeen. Tiedän, se ei ole ympäristöystävällistä, mutta sitä ei myöskään ole laivalla matkustaminen, joten kahdesta pahasta, valitsen sen joka on nopeampi ja halvempi. Saitana ihmisenä yritän myös aina lentää vain käsimatkatavaroilla. Tosin vaihteeksi olin siivonnut kukkaron ja heittanyt pois bussilipun Arlandasta kotiin. Yleensä tämä minun säästäminen on tällaista, vasen käsi säästää ja oikea tuhlaa.

Käsimatkapakaasissa, kun on tämä nesterajoitus, niin se luo omat haasteensa vanhanpiian kauneus rutiineihin. Neste, kun myös tulkitaan eri maissa vähän eri tavalla. Suomessa esimerkiksi kaikki minkä voi levittää veitsellä on neste. Siksi päätin, että vartalonkuorintavoide saa jäädä matkasta.

Kun, sitten tämä kaunis lämmin juhannus koitti, oli paljon paljasta pintaa näkyvillä, joten päätin, että haluan sittenkin kuoria ihon. Siitä sitten googlettamaan ohjeita, mökillä, kun raaka-aineet asettavat rajat, millaista tököttiä voi tehdä. Voihan sitä tietenkin käyttää pelkkää karkeaa suolaa, mutta vähän luksusta sitä sentään kaipaa mökkisaunaan.

Nyt, kun oli hieno ilma, niin luontoonkin oli helppo mennä keräämään aineksia. Pihapiirin puut saivat toimittaa tuoksun ja lisäkarkeuden. 

Kuusen kärkkiä, koivunlehtiä, öljyä ja merisuolaa. Tämä piti sitten laittaa tehosekoittimeen, mitä nyt ei tapahtunut, vaan pilkin kaiken hyvin pieneksi. Kuusenkärkät sitten vähän askarruttivat, repivätkö ne ihoa vai auttavat vain kuorimisessa. Ne olivat vielä mukavan pehmeitä vaikka kesä oli hiukan pitkällä niiden kannalta. . Ihosta tuli pehmeä, kuin vauvan peppu, mutta koivulehden silppuja sai sitten poimia iholta muutaman tunnin, ennenkuin oli ihan puhtoinen. Tuoksu oli myös aidon metsäinen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat