Kirjoitukset avainsanalla Sähköpyörä

Minä poljen ja Elinan moottori tuuppii takapuolesta vauhtia. Elina on tämän kesän pyörämalliston nimi ,naisten sähköpyörälle. Päätin viimekesänä, kun työkaverini joka on yli kaksikymmentä vuotta minua nuorempi osti sähköpyörän, että minä kans. Kun kotimatka on melkein pelkkää loivasti vetävää  noin kymmenen  kilometriä, niin tuntui aina kolmen päivän jälkeen, että saa siltä viikolla polkemiset olla.

Ja, kyllä tämä on ihana menopeli. Kaveri (suomalaisyntyiset vanhemmat pojalla) pyöräkaupassa sanoi, että toki sähköllä on helpompi polkea, mutta tulet huomaamaan, että pyöräilet huomattavan paljon enemmän, kuin aiemmin. Ja taisi poika olla oikeassa. Ilo on polkea, kun ylämäessä tuntuu siltä, kun viisivuotiiana opetteli pyörälläajon jalon taidon. Ihan kun olisi isän käsi tuuppimassa vauhtia satulasta, kun oma vauhti hiipuu. Täytyy vaan sitten muistaa, että kun pääsee mäenharjalle, niin se nappasee melkoisen vauhdin. Jos ei ole varuillaan, niin karkaa mopo käsistä. Poika oli myös oikeassa, että tulee pyöräityä enemmän nyt, kuin aiempina kesinä ja se on hauskaa. Tosin Elina taisi olla vähän ihmeissään perjantaina, kun huomasi mitä kaikkea minun lisäkseni joutui raahaamaan kotiin. Olihan pyörä, kuin kuormakameli, ennenkuin edes olimme ehtineet ruokakauppaan, mutta lohduttelin itseä ja pyörää, ettei oltu sentään Vietnamissa. Nyt raahattiin multaa ja pelargoneja, Vietnamissa olisi Elina saanut raahata karjusta ruumisarkkuun ja kaikkea siltä väliltä.

Vähän antteeksipyydellen kaupassa meinasin, etten ehkä käytä koko aikaa sähköä, johon kaveri tuumasi, että mikset sitten käytä vanhaa pyörääsi jos et meinaa helpottaa polkemistas? Totta tietysti,ja hän lisäsi myös, että kyllä sinun kuitenkin pitää polkea vaikka saisitkin apua, tämä on edelleen pyörä eikä mopo. Ja, niin se on, että herra, kun sanoi, että patterit riittää latauskerralla, noin 80 km, niin meinasi virta loppua kotiovella. Silloin tämä vehje on raskas polkea, mutta ei onneksi ainakaan nyt tarvii koko aikaa olla lataamassa. Näillä näkymin, minun pitäisi päästä kolme päivää viikossa töihin, ennenkuin on töpselin paikka ja koko ajan minulla on ainakin vähän sähköistä apua. Asiaa myös auttoi tässä hankkeessa, että luonnonsuojelujärjestö maksoi 25% hinnasta, joten on varaa ladata pyörä parikin kertaa viikossa. Ja ainahan tämän käyttö on halvempaa, kun bussikortti ja autoa en omista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat