Olin viikon verran kotona ja siitä osan aikaa Suomessa, kun tuli äkkilähtö Thaimaahan kurssille. Terveyskasvatusta ja antropologiaa kaksi viikkkoa. Unohdin tangenttipöydän koodit kotiin joten kirjoittaminen tabletin näppäimistöllä tuntuu hiukan oudolta. Kuulostaa eksoottiselta kurssipaikalta  ja minullehan se tietysti onkin sitä, mutta kollegoille  jotka tulevat, Kambodjasta, Myanmarista, Bangladeshista jne. se ei ole mitenkään eksootista täällä oleminen. Istumme sisällä ilmastoidussa, ikkunattomassa kokoushuoneessa, joten periaatteessa voisimme olla ihan missä tahansa maailman kolkassa. Kahteen viikkoon saatiin viikonloppu vapaaksi , kun päivisin olemme pakertaneet 08:30-18:00 ja siihen kotitehtävät päälle. Eilen tuli sitten mielen, että vaihtaisikohan alaa ja alkaisi lastenhoitajaksi  kirkolle, pyrkisikö peräti munkiksi vai tyytyisikö sittenkin maallisempaan moottoripyörä hedelmäkioskin pitäjäksi. Se ehkä olisi soveltunut vaihtoehdoista minulle parhaiten, mutta huonetoverini Papua Uusi Guineasta on senverran harras katollinen, että hänen mielestään kirkolle työskentely olisi mielekästä. Toistaiseksi tyydymme kuitenkin siihen, mitä teemme nytten ja tulevaisuus olkoon vielä hämärän peitossa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat