Olisin halunnut viikon lomalleni kotiin kylmään pohjolaan, mutta ymmärsin, että se tulisi olemaan liian rankkaa. Lento olisi ok, mutta, kun isä ja toinen siskoista asuu Ahvenanmaalla, niin olisin päätynyt olemaan Tukholmassa kaksi päivää, Maarianhaminassa kaksi päivää ja taas Tukholmassa kaksi ja sitten takaisin Eteläsudaniin. Siis päädyin kuten moni muukin Zanzibariin. Kotoa siihen menee 30 tuntia matkustamiseen, Jubasta kaksi puolentoista tunnin lentoa ja se on siinä. Mutta voi sekin reissu osoittautua painajaiseksi.

Reissu meinasi tyssätä jo alkuunsa. Ensimmäinen check in ilmoitti, ettei löydy minun varausta ja, että lippu on peruttu. Olin käyttänyt firma ja sen matkatoimistoa, kun ajattelin, että se olisi turvallisempaa kehitysmaassa, kuin netin kautta itse lippujen varaaminen. Apua, kundi ilmoitti, että chekkaus sulkee 15 minuutin kuluttua, joten olisi hyvä jos saisin käsiin matkatoimisto virkailijan. Herranen aika mikä soppa. Lopulta sieltä tuli meidän firman toimistolta kaveri avuksi (toimisto on viiden minuutin automatkanan päässä). Sain lipun ja matkalaukku lähti matkaan. Jännitin koko lennon miten käy, kun transfer aika oli vain 45 minuuttia. Juu, se kutistui 30 minuuttiin ja onneksi sain ohittaa jonon transfer tiskillä, koska Jubassa oli laukkuni merkitty meneväksi koko matkan,mutta minulla oli boarding passi vain Nairobiin. Taas kiltti poika selittää, ettei minulla ole varausta. Olin tulla hulluksi, vaikka tiesin, että näin voisi käydä. Samaan aikaa kaiuttimet toisti koko ajan minun nimeäni ja ,että minun pitää välittömästi saapua lähtöportille 15. Siis jollain listoilla olin mukana. Lopulta sain boarding passini ja juoksin portille. Saavuin siis aiottuun aikaan Zanzibariin, mutta sitä ei sitten matkatavarani tehnyt.Olin onneksi varannut  ihanasta pienestä hotellista huoneen ja jossa oli loistava henkilökunta. Ensimmäiseksi he ilmoittivat, että kyllä se laukku sieltä tulee prerästä , minulla oli kyllä siihen omat epäilykseni. Rupesin pesemään nuhjaantuneita  vaatteitani käsisaippualla , jotta olisi aamulla jotain ¨puhdasta¨päällepantavaa. Alushousut, liivit ja t-paita olivat edelleen aamulla kosteat, mutta ei auttanut, kuin laittaa ne päälle ja lähteä aamiasen kautta kampaajalle. Ja sama pikkupesu taas seuraavana iltana. Kuinka paljon voi ihminen kaivata kolme kahden hinnalla ostettuja vanhoja alushousujaan. Kävin kaupungilla kampaajan jälkeen ostamassa hameen  ja puhtaan paidan ja onhan tämä näkemisen arvoinen kaupunki jos ei ole vanhoja arabikaupunkeja nähnyt. Minä olen, joten en jaksanut kovinkaan ihailla tätä Freddy Mercuryn synnyinkaupunkia . Kuvassa oleva hotelli ei muuten ole se missä asun, en huomannut, että siinä on hotellin kyltti.  Kävin syömässä samassa  ravintolassa jossa olin nauttinut lounaan ja hyvää rapusoppaa olikin. Se tarjoiltiin halkaistusta kookospähkinästä ja kylmä valkoviini sopi kyytipojaksi. Toka päivä, kun valkeni olin aamiaisen jälkeen kaivamassa esiin paperia ja kynää, laatiakseni listaa  vakuutusyhtiölle kaikista tavaroista  plus matkalaukusta, kun kaveri hotellin tiskiltä sanoi, että auto oli matkalla lentokentältä hotellin minun laukkuni kanssa. Miten voi ihminen hullaantua , niin tiedosta, että muutaman minuutin päästä saa takaisin  vanhat birkkarit ja 12 vuotta vanhat shortsit  , yövoiteen, sähköhammasharjan ym. Kohta lähden uusiksi lentokentälle, kun ystäväni saapuu ja voimme aloitta rantaloman, minäkin vanhoissa bikineissäni. Sitä ennen taidan nauttia viimeisen lähtömaljan vakkari kuppilassani. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat