Kirjoitukset avainsanalla viides vaihde

Hiekka pöllyää

Viime maanantai alkoi reippaasti,tai se reippaus alkoi sunnuntai-iltana noin kuudelta. Istuin kaikessa rauhassa huoneessani, kun yks kaks ei mistään, alkoi kuulua valtava pauke ja humina. Ulkona tuuli voimakkaasti ja hiekkamyrsky oli totaalinen. Suljin äkkiä auki lennähtäneet ikkunaluukut, mutta hiekkapölyä tuli kaikista raoista. Lopulta tuntui, että siihen tulee pikkuhiljaa tukehtumaan. Ajattelin tosin, että onneksi meillä on kiviseinät, ei olisi ollut armeliasta olla liikkeillä ulkona tai asua ruohomajassa. Hiekkamyrskyn jälkeen alkoi valtava ukonilma ja sade.

Maanantaiaamuna harmittelin, kun ne muutamat naistenlehdet joita minulla on mukana, olivat aivan hiekkapöylyn peitossa. Voi, voi. Kun pääsin töihin huomasin, että minun naistenlehdet eivät tainneet olla kovin paha juttu. Lasten ensiapuasemalle oli tuotu seitsemän pahasti palanutta lasta. Edellisillan hiekkamyrsky oli riepottanut kylien nuotioita, niin että oli syntynyt tulipaloja parissa kylässä ja 36 ihmisiä paloi kuoliaaksi heti ja moni sai eriasteisia palovammoja. Myrskyn riepottelema tuli oli jo omiaan olemaan kamala, mutta kun hiekka teki sen, että silmät piti pitää kiinni, niin lapset juoksivat kauhuissaan tuleen ja sieltä pois. Aikuiset yrittivät silmät ummessa pelastaa lapsia kohtalokkain seurauksin. Yöllä ei pimeässä ja ukkosessa pystytty toimittamaan näitä  palaneita lapsia sairaalaan, joten he saapuivat aamutuimaan meille.

Katselin kauhusta, kun työkaveri leikkasi kämmenen kokoisia ihoriekaleita irti lapsista. Olin ihan varma, että tulen pyörtymään. En ole koskaan hoitanut palovammoja ja varsinkaan tässä mittakaavassa. Otin itseäni kuitenkin niskavilloista kiinni ja päätin, että täällä on muutakin tekemistä henkilökunnalla, kun hoitaa pyörtyneitä vauvahoitajia, joten tartuin reippaasti toimeen minäkin. En ole koskaan hoitanut palovammoja ja varsinkaan tässä mittakaavassa. Onneksi meillä oli kipulääkkeitä pitää nämä lapsiparat puolitajuttomina. Jotta pahin tuska ei tuntunut. Sen lisäksi, että he olivat pahasti palaneet, osa oli nyt myös orpoja. Sekä oli yksi äiti jonka lasta hoidin, joka oli menettänyt kaksi lasta tulipalossa, yhden matkalla sairaalan ja sitten hän menetti vielä vuorokautta myöhemmin tytön, jonka olin putsannut ja hoitanut. Nyt hänellä oli yksi kaksivuotias jäljellä. En ole viitsinyt edes pyyhkiä puhtaaksi omia naistenlehtiäni. Olkoon pölyisiä.

Kun nämä lapset oli hoidettu oli lounas aika, mutta saimme tietää, että valtion sairaalaan, joka on samassa rakennuksessa meidän kanssa oli tuotu kahdeksan karrelle palanutta aikuista ja heillä ei ollut tarpeeksi puhditus ja side tarpeita. Ei, kun sinne auttamaan. Tässä vaiheessa osasin jo tämän putsaamis ja sitomisoperaation, eikä edes pyörryttänyt. Kun näm oli laitettu oli iltapäivä ja tuntui, että kaksi huikkaa vettä rupesi tuntumaan riittämättömältä neteytykseltä ja kaloreita nolla. Olimme lähdössä myöhälle lounaalle. Just, kun kaikki tarvikkeet oli kerätty, saimme tiedon, että päivystykseen oli tuotu kahdeksan lasta lisää. Ei muuta, kuin viides vaihde päälle. Heiltä oli palaneet kädet, kasvot, jalat rinnus, selkä ja pakarat. Meinas viidennestäkin vaihteesta loppua virta, mutta siinä vaiheessa pomot lähetti vettä ja keksejä meille, joten vuorollamme söimme hiukan siinä paarien vieressä.

Oli hyvä harjoitus, kuinka kaikki pitää toimia, kun tulee hätä. Apteekkari kaivoi varastojaan, huumeet kulki yhden taskussa, jotta oli joku tolkku kenelle ja kuinka paljon niitä annettiin, pääkallopaikalle piti saada tieto, että tarvitaan lisää sidetarvikkeita viikolla jne. Toki ajatellen lapsia ja vanhempia ,tämä harjoitus olisi mielellään voinut jäädä tekemättä. Samalla oli hyvä huomata, että kyllä minä vielä uusia asioita opin ja viides vaihde ja virtaa löytyy tarpeen tullen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat