Silloin, tällöin teen keikkaa pohjolaan ensimmäisessä saattohoitokodissa joka on tarkoitettu lapsille ja nuorille. Se on nyt noin seitsemän vuotta vanha ja oli pitkään ainoa pohjoismaissa. Nyttemmin on yksi myös Tanskassa. Kuulostaa ahdistavalta työpaikalta, mitä se ei suinkaan ole. Tietysti kukaan vanhempi ei halua lapsensa olevan siellä, mutta kun lapsi ei tule elämään pitkää tervettä elämää, tämä on sittenkin useimmille valopilkku synkeydessä. Vanhemmille on aikaa, lapselle on aikaa ja sisaruksille on aikaa. Perheen ja lapsen ehdoilla tehdään hoitosunnitelmat. Henkilökuntaa on tarpeeksi. Välillä me olemme sisarusten kanssa, välillä vapautamme vanhemmat olemaan sisarusten kanssa. Ja jos joku haluaa purkaa mieltään, aina löytyy tuttu hoitaja tähän ja myöskin ammattilaisia  löytyy arkipäivisin auttamaan selviytymistä ja kestämistä. Retkeillään, leivotaan, kokataan, itketään ja nauretaan yhdessä. Pelkästtän itkua työvuoroissa on onneksi hyvin harvoin. Eilen oli oikein mukava työvuoro ja sitten seurasikin viikon kohokohta, taitoöuistelua tv:stä.

Vanhapiikuuden yksi hyviä puolia on, että saa katsella tuutin täydeltä taitoluistelua, eikä kukaan mies mökötä, että se on tylsää. Ei se ole yhtään tylsempää, kuin mäkihyppy, nyt kun suomalaiset ei ole kärjessä. Ukkelia tulee rumissa puvuissa mäkeä alas samannäköisesti ja suunnillen yhtä kauas. Siinä ei ole mitään mitä ei voisi luonnehtia tylsäksi. Tai vormulat? Jos siellä ei suomipojat ajaisi hyvin, niin ei sitä katsois erkkikään, kun äijät ajaa neljän kilometrin ympyrää 60 kertaa, kuinka järjenköyhää touhua se on? Ei, taitoluistelussa on sentään kimallusta, kauneutta ja söpöja miesten peppuja joita ei saa, kuin luisimilla seisten.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat